torstai 9. syyskuuta 2010

Kylmää ja ankeaa

Suomeen on vihdoin saapumassa syksy ja asukkaiden kasvoille alkavat virttyä tutut uurteet jatkuvasta mököttämisestä. Pimeys laskeutuu maan ylle ja kelit muuttuvat sietämättömiksi tottumattomalle matkailijalle. D-vitamiinin puutos pitää puolestaan huolen, että orastava osteoporoosi ei häviä kamppailua kansantaudin tittelistä. Kasvoihin jo juurtuneet uurteet saavat vain vahvistusta kylmän ilman raiskatessa valmiiksi kuivaa ihotyyppiä.

Tavallista lämpimämpi kesä yllätti suomalaiset housut kintuissa ja väki on huonosti nukuttujen kesäöiden jälkeen jo valmiiksi raivon partaalla. Syksy on perinteisesti työntäyteinen kaikkien palattua kesälomiltaan ja levon jälkeinen stressi tekee myyräntyötään hitaasti, mutta varmasti. Kesän väistyttyä myös opiskelijat palaavat huonosti palkatuista asiakaspalvelutöistään turruttavaan opiskeluun ja lähikaupastakin saa taas totuttuun tapaan palvelua pitkin hampain ja naamat norsunvitulla.

Jokaisena aamuna perheenisä tarkistaa teksti-tv:ltä joko Levillä rinteitä avataan tai tekolunta tykitetään. Viikon irtiotto kotikulmista ja niistä samoista iänikuisista ihmisistä tekee ihmeitä. Niin hän ainakin vuosi toisensa jälkeen itselleen uskottelee. Loskainen talvi tai kuset puoliväliin jäädyttävä pakkanen, siitä eivät vaihtoehdot parane.

Nokian kurssi syöksyy, korruptio rehottaa ja eduskunta keksii uusia asioita kiellettäväksi. Viimeinen asia, mikä on tuonut itsemurha-alttiudesta kärsivälle kansalle pakotien, on seuraavana listalla, vaikka maailmassa ja etenkin sen taloustilanteessa olisi paljon muutakin ajateltavaa. Viinan mainostusta on rajoitettava, koska se vetoaa liikaa nuoriin. Rauhoittava tupakkahetki kiireisen arjen keskellä vietiin jo. Lämmittävä kulaus savuista viskiä ennen nukkumaanmenoa lähtenee seuraavaksi, joten pitäkäähän kahvikupeistanne kiinni. Kansa saadaan kofeiinin kieltämisellä harhautettua esimerkiksi eläkekysymyksien ääreltä. Kaikki häviää, sehän se on tärkeintä.

-Teemu Sikari

P.S. Ei, tämä ei ole comeback, tekstejä ei enää tule. Kunhan avauduin vanhaan tuttuun paikkaan. Tekstillä ei ole sen syvällisempää tarkoitusta, eikä itseasiassa pointtia ollenkaan.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Tohtori Kouri

"Pentti Kouri on kuollut. Rauha hänen sijoituksilleen."

Tekstiviestin saatuani seisahdin hetkeksi tarjotinjonoon espoolaisessa lounaspaikassa. Oli yhtäkkiä samantekevää ottaisinko lohipateeta vai suikalepaistia. Pentti Kouri on kuollut.

Pentti tunnettiin monesta asiasta ja monissa eri piireissä, etenkin piskuisen maamme rajojen ulkopuolella. Suomessa hän antoi haastatteluita ainoastaan kulttuurisivuille, mutta joutui niissäkin valitettavan usein kertomaan näkemyksiään vallitsevasta taloustilanteesta. Ehkä Pentti ennusti 59-vuotiaana myös omaa kohtaloaan lausuessaan 18.10.2008 Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla:

- Ikävä kyllä markkinoiden sentimentti on yhä sellainen, että edessä on oikein iso rysäys.

Pentti oli herkkä ihminen, viisas ja älykäs. Tunsi talousmaailman säännöt niin suvereenisti, että nousukauden loppuvaiheessa itse Mauno Koivistokin vaihtoi kadunpuolta vastaantullessa. Vahvan markan miehet Puntila ja Koivisto eivät olisi hetkiensä huippuina vetäneet vertoja edes 21-vuotiaalle Pentti Kourille. 25-vuotiaaseen MIT:stä 1974 tohtoriksi väitelleeseen Penttiin en viitsinyt verrata, armoa demarillekin.

On kulttuurihistoriamme kannalta eriarvoisen tärkeää, että Kouri ehti hyvissä ajoin kirjoittaa oman näkemyksensä tapahtuneista. Eläisin varmasti kapeakatseisemmassa maailmassa, jos kirhahyllystäni puuttuisi "Suomen omistaja ja elämäni muut roolit"-kirja. Ilman Penttiä ei olisi Kouri-ryhmää ja ilman Penttiä Kiasmassa pyörisi vieläkin tehosekoittimessa oksennuspaskaa.

"Pentti Kouri on käynyt läpi perusteellisen verotarkastuksen IRS:n, Yhdysvaltain liittovaltion veroviraston, New Yorkin osavaltion ja Connecticutin osavaltion veroviraston toimesta. Verotarkastus koski vuosia 1984-1994 ja käsitti kaikki partnership- ja muut Kouri-yhtiöt. Vuonna 1995 Pentti Kouri sai veronpalautuksen ja täysin puhtaat paperit." -Pentti Kouri - Suomen omistaja ja elämäni muut roolit

Haista sinä Holkeri, Liikanen, Kullberg, Puntila ja etenkin Mauno Koivisto pitkä vittu.

-Teemu Sikari

Hyvästi Pentti Kouri

Lähdit luotamme liian aikaisin. Elämäsi oli suuri seikkailu ja kokemus; vastoinkäymisiä ja onnistumisia - täyttä elämää!

Olit kiistelty ihminen, mutta niin olivat ja ovat Sinun ystäväsikin. Meillä kaikilla suomalaisilla on mielipide Björn Wahlroosista, Lenita Airistosta ja Paavo Väyrysestä; Sinun ystäviäsi kaikki. Ystävyys suhteesi paljastavat, ettei tylsistyminen ollut vahvin puolesi.

Olit suomalaisessa yrityselämässä ensimmäinen globaali toimija. Polkusi vei Kemijärven jäisistä kairoista maailman talouden polttopisteisiin. Voi olla, että ulkoinen habituksesi tasoitti tietä sisäpiireihin brittiläisissä eliittikouluissa ja sittemmin työuralla. Olemuksesi toi enemmän mieleen englantilaisen lordin kuin kemijärveläisen Massaliike-aktiivin.

Sinut on ollut liian helppo leimata roistoksi. Lama-Suomi tarvitsi syyllisen kasvot. Ne olivat Sinun kasvosi. Olit suomalaisittain liian viisas ja älykäs. Suomen 1990-luvun lamaan ei ollut yhtä ainoaa syytä, mutta kateellinen kansamme tarvitsee enemmän syyllisiä kuin syitä. Kuuluisista Kouri-kaupoista syytetään aina Sinua, muttei koskaan pankin johtajia, jotka Sinua luotottivat. Ei se ole tyhmä joka pyytää..

Tulevana kesänä Mikkelissä Kouri-ryhmä viettää hiljaisen hetken Pentti Kourille; ihmiselle ja inspiroijalle.

Kiitoksia Pentti Kouri! Tähän on luontevaa lopettaa kirjoittaminen nimimerkillä Juntta Gran. Lepää rauhassa.

"Markkinatalouden lait kautta kantapään opin / Painajaisissa Kourin Pentti osti Sypin ja Kopin" -Elastinen

-Juntta Gran-

tiistai 23. joulukuuta 2008

Joulu on ilon juhla kaupan keskusliikkeille, mainettaan puhdistaville yrityksille ja seurapiirikanoille. Joka joulu rikotaan kaupan myyntiennätyksiä ja seurapiirikanat saavat valkoviinin voimalla kiertää hyväntekeväisyystapahtumia, joita huonomaineiset yritykset ja liikemiehet järjestävät. Kaupan keskusliikkeiden sponsoroimilla joulukaduilla herätellään ostoshysteriaa jo lokakuulla samaisissa kanalaumoissa.

Joulumielen nimissä tehdyt hyväntekeväisyystempaukset lyövät korniudessaan jopa Bonon. Ylen keräämät jouluruokaliput ovat hauska muistutus pula-ajasta; ainakin niille jotka eivät pula-aikaa oikeasti ole kokeneet. MTV3:n "Joulumielelle" konsertti sai Vuoden arvostelukyvyttömin teko -palkinnon. Sairaiden lasten ja heidän omaisten epätoivolla esiteltiin erilaisia rahasummia yritysten nimien perässä. Lisäksi sponsorit Nalle Wahlroosista lähtien saivat olla äänessä. Tietysti B-luokan kotimaiset artistit raiskasivat sopivissa väleissä kauneimmat joululaulut.

Suomalaista yhteiskuntaa halutaan ajaa isossakin kuvassa hyväntekeväisyysjärjestöjen syliin. Yritysten omistajien ja johtajien kannalta hyväntekeväisyysjärjestöjen voimalla pyörivä yhteiskunta on huomattavasti houkuttelevampi kuin nykyinen, verrattaen korkeaan verotukseen nojaava yhteiskuntajärjestelmä. Yksityisillä lääkäriasemilla työsuhde-etunaan Viagrareseptinsä uusivat yritysjohtajat sijoittavat miljoonansa mielluummin veneisiin kuin suomalaisen duunarin ammattitaudeista johtuviin sairaalakuluihin.

Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta eiköhän leipäveitsi heilahda ja metsästysase laukea joulustressin kanssa yhtäaikaa monissa lapsiperheissä viimeistään Tapanin päivänä.

-Juntta Gran-