maanantai 30. huhtikuuta 2007

Itsenäisyys kumiluodein

Kuminen, teräsvahvikkeinen pamppu iskeytyy siniseen haalariin pukeutuneen miehen toimesta mielenosoittajan taipeisiin. Mies kaatuu maahan ja alistuu kohtaloonsa. Siniseen haalariin pukeutunut mies etsii vyöstään nippusiteen ja viittaa samalla tovereitaan kantoavuksi. Rintama sinihaalarisia miehiä jatkaa raskasta työtään epäjärjestystä vastaan.

Tämän olemme nähneet tuhannesti televisiossa, oli kyseessä sitten Rodney Kingin kuolema tai Ranskan pikku mellakat pari vuotta sitten. Aina on ollut kohtuullisen hyvä syy mellakoida, vaikka olenkin aina asettunut valtiovallan puolelle. Ihan vain siksi, että katumellakat eivät ole lähelläkään kansanvaltaa, jos enemmistö olisi kaduilla ja aito vallankumous tapahtuisi, hyväksyisin sen. Virossa näin ei kuitenkaan ole.

Venäläisnuoriso haluaa tarjota maailmalle uusinnan monista Neuvostoliitttolaisista ja Venäläisistä sodista. Painetaan järjettömällä voimalla ja suurella joukolla pikkukaupungin kimppuun, joka kuitenkin kohtuullisen helposti pidättelee tätä porukkaa ja vähät välittää mitä duuma tästä tuumaa. Näin sen pitää mennä, Viro hoitaa itse roskansa ulos ja ongelmajätteet muilutetaan Venäjälle. Mellakoiden pääsyy on alkoholi ja pienet vähemmistövenäläisten ongelmat. Mellakat rauhottuivat välittömästi, kun alkoholin myyntiä hieman rajoitettiin ja venäläisnuorisoa varoitettiin.

Siitä patsaasta sen verran, että miettikääpä Stalinin patsasta senaatintorilla tai Hitlerin muistomerkkiä Puolassa. Puolassakin tiedetään, että he ovat niin sanottu moottoritie-valtio. Sodan alkaessa sen kautta tai oikeastaan läpi pääsee nopeasti perille. Silti heilläkin on itsetuntonsa, joka estää meitä muita muistuttamasta heitä asemastaan ulkovaltoihin verrattuna. Me Suomessakin tiedämme, että olemme pieni hyttynen Venäjän sopassa, mutta mekin taistelimme itsenäisyytemme puolesta ja he ymmärtävät, ettei meitä turhaan kannata häiritä.

Viro on monin tavoin kuten Suomi, mutta me emme silti puutu heidän asioihinsa millään tavalla. Kunhan vain maksavat jäsenmaksunsa EU:lle, pitävät viinan halpana ja satamat nuorisorikollisista. Patsaan siirtäminen suuntaan tai toiseen on täysin yhdentekevää, oli se paikallaan tai hautuumaalla. Suomalaisilla on nyt muuta ajateltavaa, meille kun on tarjottu täydellinen tilaisuus nöyryyttää itseämme Euroviisuissa. Olisipa Kirka vielä täällä. Siinä olisi Autostraadaa Euroopalle suoraan Kirillin sydämestä, hyi vittu.

-Teemu Sikari

sunnuntai 29. huhtikuuta 2007

Nähtävä se oli tämäkin

Ensi kertaa Suomen historiassa tapahtuu jotain oikeasti merkittävää ja ihmeellistä. Pysäyttäkää painokoneet, keskeyttäkää uutislähetykset, tämä täytyy saada heti eetteriin. Sosialidemokraattinen puolue otti ja oppi osittain virheistään, puheenjohtajan johdolla aletaan toteuttamaan vaalilupauksia - vai aletaanko sittenkään? Viittaan keltaisen lehdistön uutisoimaan juttuun Eero Heinäluoman mediatempusta tulla toimeen äitiyspäivärahan turvin huimat kaksi viikkoa.

Eero oli luvannut eräässä verkkohaastattelussa kokeilla vähäosaisen elämää tulemalla toimeen 13 euron äitiyspäivärahalla. Alunperin tähän haasteeseen pyydettiin kaikkien kolmen suurimman puolueen puheenjohtajia. Vain Heinäluoma oli kyllin tyhmä lähteäkseen tällaiseen populismiin ja pelleilyyn mukaan, kuten Morgan Spurlock konsanaan. Haaste koski kuukautta, Heinäluoma tekee siitä puolet. Katainen ja Vanhanen parantavat vähempiosaisten asemaa kovalla työnteollaan hallituksessa, mutta Heinäluoma ilkkuu jo pelkällä olemuksellaan huonompituloisen kansanryhmän vaikeuksille.

Demarien puheenjohtaja syö mittatilauspuku yllään eduskunnan ruokalassa hieman normaalia ateriaa halvempaa keittoa samalla virnuillen typerästi kameroille. Katsokaa kaikki kuinka Eero jakaa sympatiaa, syödä nyt pahaa keittoa pari viikkoa koko kansan edestä. Tietenkään tämä kokeilu ei koske Heinäluoman perhettä, sillä eihän äitiyspäivärahalla suinkaan ole mitään tekemistä perheen elättämisen tai kokonaistalouden ylläpidon kanssa, eihän? Mitäköhän puheenjohtaja sitten kattaa tällä 13 eurolla, maksaako hän siitä oman osansa veden ja sähkön kulutuksesta, omat liikkumiseen tarvittavat menonsa ja asumiskustannukset yleisesti vai ovatko nekin jätetty epähuomiossa pois?

Kaksi viikkoa on lyhyt aika, mutta pistetään mies asunnostaan pihalle ja isketään 168 euroa käteen, sillä hänen tulisi asua, liikkua, elää ja syödä. Puvun voi pitää päällään, sen verran armoa herralle. Täytyy tosin itsekin myöntää, etten ole asiantuntija näiden tukien myöntämisperusteista. Voiko esimerkiksi äitiyspäivärahaa nostava hakea vaikka asumistukea, toimeentulotukea tai muuta sellaista. En tiedä. KELA:n järjestelmään ei terve ihminen viitsi perehtyä, kuin oman elämäntilanteensa verran kerrallaan. Niin kattavaa korkeakoulututkintoa meillä ei olekaan, että niistä pykälistä ja koukeroista ottaisi yksi ihminen täyden selon edes koko elonsa aikana.

Tästä pääsenkin aasinsillalla Heinäluomasta tuilla jatkuvasti eläviin ihmisiin. Olen useita kertoja keskustellut nuorien, tukien varassa pitkään eläneiden ihmisten kanssa ja tullut siihen tulokseen, että he tietävät valtion verojärjestelmästä ja lomakkeista enemmän kuin normaali ihminen ikinä. Yleensä he joutuvat keskittämään niin paljon energiaansa tukien tarkkailuun ja tutkimiseen, ettei mistään muusta tule mitään. Kierre alkaa.

Ratkaisisin vaikeaan tukikierteeseen joutuneiden ihmisten ongelmat antamalla heille töitä KELA:n tiskiltä. He tietävät tasan tarkkaan, mitä järjestelmä vaatii toimiakseen ja kuinka missäkin tilanteessa on järkevintä menetellä. Ikävä kyllä, nämä ihmiset ovat jostain kumman syystä vakuuttuneita, ettei pidemmän päälle työnteko Suomessa kannata. Ellei sitten haaveile kukkapenkistä Westendistä tai siirtolapuutarhasta Raision luonnonmukaisilla kupeilla.

Seuraavaksi Heinäluomalle voitaisiin antaa toimeentulotuki, ilman ansiosidonnaista ja heittää päälle parin tonnin velkataakka, minkä olisi valtiolle verovelkaa. Valtio nimittäin ei anna armoa näissä asioissa. Oppisi siinä samalla SAK:n kasvatti, kuinka politiikka ja järjestöelämä poikkeavat realismista.

-Teemu Sikari

Viro on epäkypsä

Suomen ja Venäjän suhde on tällä hetkellä erittäin hyvä. Suhde on rakennettu vuosikymmenten kovalla työllä ja tasapainoilulla. Maiden kansanluonteet poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Samoin infrastruktuurit, pinta-alat, kulttuurit, sananvapaus- ja ihmisoikeusasiat, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Suomi sijaitsee geopoliittisesti vaikeassa paikassa, mutta tosiasioiden kanssa osataan elää. Suomi itsenäistyi venäjästä taidokkaasti ja säilytti itsenäisyytensä toisesta maailmansodasta huolimatta. Suomi on joutunut nöyristelemään Venäjää, mutta toisaalta saanut kaupata tavaroitaan Neuvostoliiton aikana lähes yksinoikeudella jättimäiselle kuluttaja joukolle. Käytännön ongelmia Suomen ja venäjän välillä löytyy esimerkiksi rekkajonoissa ja viisumiasioissa, mutta isossa kuvassa suhteet toimivat esimerkillisesti.

Viron taidot eivät riittäneet itsenäisyyden säilyttämiseen toisen maailmansodan aikaan ja katkeruus näkyy kansakunnassa edelleen. Viro ei tule valtiona olemaan vakavastiotettava ainakaan viiteen vuosikymmenee. Mafia, korruptio ja outo lainsäädäntö ovat muodostaneet Virossa täysin uudenlaisen kolmikantajärjestelmän.

Virolaiset ovat nykyään katkeria myös Suomalaisille. Maa on hukannut Lennart Meren kunniakkan muiston lahjakkaan nopeasti. Ilman Lennart Merta ja Suomen valtiota Viro ei olisi välttämättä edes itsenäistynyt.

EU:n ei ole sopivaa puuttua virolaisnuorison kahinointiin, kuten ulkoministeri Kanerva on esittänyt. Virolle tulee antaa kengän kuva perseeseen Euroopan Unionista.

-Juntta Gran-

keskiviikko 25. huhtikuuta 2007

Kumipamppua sanavapauden perseeseen

Tämän tekstin takia minun on yksinkertainen pakko rikkoa aiempi lupaukseni. Lupasin, ettei Susan Kurosesta kirjoitettaisi tällä foorumilla enää koskaan yhtään mitään. Nyt on kuitenkin kehittynyt sellainen tilanne, että kyseinen julkisuushakuinen noita-akkamme aikoo hakata luudallaan sananvapauden pyhiä rajoja. Tämän taistelun jos Kuronen voittaa, niin aion tehdä kaikkeni osallistuakseni sananvapauden puolesta käytävään sotaan.

Kyseisessä tapauksessa Kuronen on tehnyt Suomi24:n keskustelupalstalla viljellyistä jutuista tutkintapyynnön poliisille. Asiaan liittyen tutkitaan myös Kurosta vastaan tehty nettiadressi. Tällä hetkellä poliisi aikoo pyytää käräjäoikeudelta lupaa selvittää, ketkä ovat noiden nimimerkkien takana. Tässä mennään pahasti vikaan.

Kuronen on itse väkisin hakeutunut julkisuuteen ja omavalintaisesti olisi myös voinut jäädä pois siitä. On mielestäni aivan turhaa alkaa tässä vaiheessa leikkimään uudelleen marttyyriä, kun kerran on tiennyt mitä tulossa on. Ei kai hän kuvitellut, että hänellä olisi jonkinlainen erillisvapaus olla julkinen henkilö ja samalla nauttia jonkinlaista koskemattomuutta. On aivan selvää, että kaikki ihmiset eivät siedä kaikkia ja jotkut ilmaisevat sen joskus kovinkin vahvasti julkisilla foorumeilla.

Itse kävin lukemassa suurimman osan kirjoituksista ja mielestäni ne olivat vielä kovin siistejä. Ei ollut mitään henkilöä uhkaavia tai vastaavia, muutamia lievästi halventavia viestejä satuin löytämään. Se hinta pitää julkisuudesta mielestäni maksaa ja takaisin sen hinnan Kuronen saa viimeistään kirjansa toisesta painoksesta. Aika hullua, että julkaisee toisesta julkisuuden henkilöstä samaan aikaan todella henkilökohtaisia juttuja, kun itse kitisee mediassa jonkun suomi24:n vuoksi.

Sananvapaus on mielestäni sen arvoinen asia yksilönvapauden ohella, että Suomen kansalla luulisi olevan varaa uhrata hänet sen eteen. Onhan hän sitä jo pari kuukautta selkeästi kerjännyt. Taidan itse mennä asemalle tekemään Kurosesta tutkintapyynnön, pelkään nimimerkkini puolesta niin paljon, että koen hänen rajoittavan perustuslaillista oikeuttani. Hyde parkissa nähdään, perkele.

-Teemu Sikari

tiistai 24. huhtikuuta 2007

Kauniin Kemin tuho

Kemin kaupunginhallitus äänesti lomautukset voimaan. Näin joutuu koko kaupungin henkilöstö kahdeksi viikoksi pakkolomalle, toimella pyritään säästämään miljoonia. Tuskin onnistuu ihan moinen säästötoimi. Täytyisi vielä ne viisi muuta miljoonaa korvata, minkä verran budjetissa on vielä ylimääräistä miinusta.

Terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestön hallitus vaatii Kemin kaupunkia välittömästi perumaan päätöksensä. Pitävät sitä hölmöläismäisenä ratkaisuna. Onhan se hölmöä, mutta yhtä hölmöä on äänestää vasemmistolaisia ja demareita kaupunginvaltuustoon. Kansan omaa vikaa, luulisi vähemmästäkin ymmärtävän, ettei punikki euron päälle ymmärrä.

On se jännää miten nämä punaiset aina ryssivät itselle kaikkein tärkeimmät asiat. Heti rapautuu sosiaalijärjestelmä ja hyvinvointiyhteiskunta, kun niitä päästää valtaan. Viimeisen kerran vetoan kansaan ja pyydän, ettei näin enää koskaan tapahtuisi. Antakaa Vanhasen uudelle hallitukselle edes mahdollisuus rauhassa toteuttaa visioitaan.

-Teemu Sikari

maanantai 23. huhtikuuta 2007

Kiintiöity homoerotiikka

On yhdentekevää minkä lehden nappaat lehtihyllystä nopeasti kainaloosi ja painelet kassalle tasaraha kourassasi. Niissä kaikissa on "sitä". Puhun tietenkin tuhmista aikuistenlehdistä, joiden esiintyminen normaaleissa marketeissa on jo siedettävän harvinaista. Demarien kaksinaismoralistinen toiminta nimittäin ajaa kaikki tälläiset ääriryhmittymät ahtaalle.

Erilaisislta kioskeilta saa edelleen kohtuullisen laajasta valikoimasta valita mieleisensä lehden. Erikoisempia lehtiä varten pitääkin jo pistää pystyyn toimiva tiedotusverkosto, millainen eräällä ystävälläni esimerkiksi on. Verkosto ulottuu aina Hangosta Inariin ja välittömästi uusien ja kiinnostavien lehtien/muiden tuotteiden julkaistua, saa hän tiedon matkapuhelimeensa.

Palataan kuitenkin alkuperäiseen aiheeseen, mitä on "se", mikä jokaisen lehden on alalla vallannut. Puhun tietenkin niistä loppupään kiintiöidyistä homoeroottisista kuvista. On ilmennyt, että on enemmän sääntö, kuin poikkeus, että kiintiösivut tulevat välittömästi lehden parhaimpien kuvien/poseerausten jälkeen. Aina yhtä salavaivihkaa ja yllättäen. Hirveässä kliimaksissa käännät sivua ja huomaat Nicolaksen, Jackin tai muun irvokkaan hinttarin revittämässä hikinen kulli kädessään.

Tämä on mielestäni huutava vääryys. Eräät armeijassa tapaamani ystävät olivat ratkaisseet ongelman yksinkertaisella tavalla. He olivat repineet sivut pois. Keräilijän näkökulmasta tämä on kauhistuttava tapa toimia, mutta tunnen kyllä alan harrastajia, ketkä voisivat pitää sivujen repimistä kannanottona yhteiskunnalle ja merkkinä siitä, että lehdet ovat todella olleet tärkeässä käytössä. Tärkeän käytön ja yhteiskunnallisen merkityksen piiriin menevät myös täytetyt ristikot yms.

Parhain tapa ongelman ratkaisuun tuli jo edesmenneeltä alan todelliselta harrastajalta, Kullervo Seppälältä, rauha hänen sielulleen. Hän oli käynyt kaikki lehtensä tarkkaan läpi, täyttänyt osittain ristikoita ja arvioinut tarkkaan jokaisen osion ja tarinan. Kiintiöhomopornon kohdalle hän oli kommentoinut: "Ihan höpöä". Kullervo tietämättään teki käsittelemistään lehdistä keräilyharvinaisuuksia ja homopornostakin katsottua viihdettä, siihen ei moni kykene.

-Teemu Sikari

perjantai 20. huhtikuuta 2007

Menshevikki vinkuu

Viime vuonna Suomen kuntien yhteenlaskettu tulos nousi jopa 1,02 miljardiin euroon. Muutamana aiempana vuonna ollaan oltu pahasti tappiollisia. Joko toveri stalinistit uskoisivat, että porvarit hallitsevat rahavirran ja talouden kiemurat? Asiasta on älyttömästi todisteita, mutta silti nämä demarin ruojat jaksavat valittaa.

Aina löytyy ihmisryhmä, kenen kohtalosta voi demari ruikuttaa, ottamatta huomioon sitä seikkaa, että 12 hallitusvuotta eivät parantaneet kenenkään oloja. Pahensivat vain. Olemme jo vuodessa saaneet kunnallistasolta niin hienoja tuloksia porvareilta, että toivon tämän jatkuvan myös hallituksessa. Voi sitä kiukuttelun määrää, jos työttömien määrä vielä laskee luvatusti.

Heinäluoman poliittinen ura vetelee viimeisiään ja hän yrittää demareille, ah, niin tutulla populismilla saada taustansa turvattua. Puolueen tuntien odotan kuitenkin julkista nöyryytystä ja yhteiskunnallista rappiollistamista Heinäluomalle. Ei taida toverit SAK:ssakaan H:ta hurrata, Eerolle ei enää suojatyöpaikkoja. Mitäpä olisi ensimmäisen kauden kansanedustajalta odottanut, vaikka katseen tyhjyys oli neljännen kauden kansanedustajan luokkaa.

Alkaa oikeasti tuntua siltä, että nyt saatettiin vaaleissa iskeä paha kuolinisku demarien nykymeiningille. Märissä unissani jo ajattelen kuinka demarien Tannerilainen siipi irtaantuu Vasemmistoliittoon ja SDP:stä tulee huono vastus Perussuomalaisille. Saattaisi Soiniltakin irrota pari hauskaa huulta siihen tilanteeseen.

-Teemu Sikari

torstai 19. huhtikuuta 2007

Koko kansan Lindén

Suvi Lindén alkaa nyt jo lunastaa paikkaansa viestintäministerinä. Olin jo ennen hänen valintaansa varma, että hän olisi täysin oikea ihminen siihen virkaan. Ensi töinään viestintäministerinä hän arvostelee vahvasti Yleisradion toimintaa. Sitä samaa olen tehnyt pidemmän aikaa, mutta muista aiheista.

Lindénin arvostelu kohdistuu yllätys yllätys, Yleisradion digi-tv politiikkaan. Siinä, jos missä, ei ikinä olisi saanut ryssiä. Mitä teki YLE? Vei vaikeuksien tuottamisen kuluttajille aivan uusiin atmosfääreihin. Ensin pelataan aikarajojen kanssa, sitten kiusataan sairaaloita boxi-pakolla, mikä sittemmin peruttiin. Sen jälkeen kiusattiin taloyhtiöitä, mutta ei kiusattukaan. On se hienoa olla tekniikan edelläkävijämaassa.

Hallituksen olisi pitänyt aikoinaan ottaa huomioon, että Suomen kansa ei ole valmis tähän muutokseen, laitteet ovat suurin osa aivan paskoja ja television katselu ei niiden kanssa tavalliselta kansalta onnistu ilman häiriöitä. Televisiota varten ei tarvita asentajaa kotiin, digiboxia varten vanhat tarvitsevat. Ihme, ettei hallitus ymmärrä kansan olevan tasan niin teknistä kuin eduskunnan väki, paitsi että eduskunnan väellä on varaa palkata naapurin 15v. Jarkko asentajaksi.

Suvi, muista pitää YLE kovilla, niitä paskiaisia ei saa päästää helpolla, etenkään yhtiön kusipäisiä toimihenkilöitä, sama koskee Digitan mossipäitä.

-Teemu Sikari

tiistai 17. huhtikuuta 2007

Puhemies Niinistö

Olet nyt puhemies, et puutu päivän politiikkaan enää. Ei muuten saisi puuttua tasavallan narttukaan. Niinistölle suotakoon viimeiset kannanotot ennen töihin paluuta, revitään nyt siitä NATO-aiheesta viimeisetkin rippeet irti. Halonen voisi puolestaan värjätä tukkansa punaisemmaksi ja olla vielä vähän enemmän sitoutunut kaikenlaisiin muka tasa-arvoisuuden hakuisiin munakuntiin.

Niinistölle toivotan onnea nuijan ja tosinuijien paukutteluun. Pidetään sotilaallinen kuri siellä eduskunnassa, täytyy muistaa, että siellä hyörii vielä täysikasvuisia demareita. Niitä pitää ajaa nurkkiin sanomalla, että siellä on ay-kahvit ja -pullat.

Suvi Lindén sai ihan kivan paikan, niinkuin onnistuin ennustamaan. Voisivat demaritantatkin unohtaa pikkuhiljaa Suvin pikku Golf-hairahdukset. En menisi lyömään vetoa, että punaisista puolueista löytyy ne puhtoisimmat. Suurin osa on kuitenkin koulutettu jo alusta pitäen, miten matkalaskuilla kusetetaan verotonta euroa... Sillä mennään Fitzgeraldit, vai miten se nyt kirjoitetaankaa.

-Teemu Sikari

Pillu-Ile

Ilkka kanerva on kova pelimies politiikassa, urheiluasioissa ja naismaailmassa. Itselleni Ilkka Kanerva on ikuisesti ministeri, joka pokasi Paula Koivuniemen. Kanerva ei tiettävästi kehu naisasioillaan. Naiset sen sijaan kehuvat Kanerva-asioillaan.

Olen kerran saanut kunnian jutella "Iken" kanssa messukeskuksen narikassa. Pillu-Ileä kuitenkin kiinnosti selvästikin enemmän nuori naisseuralaiseni. Sympaattisempaa poliitikkoa saa hakea Sari Sarkomaan työhuoneesta.

Ilkka Kanerva on kokenut ja taitava poliitikko. Ministerikyydit ja lukemattomat luottamustehtävät ovat hänelle tuttuja. Samoin rajut laskut ja maahan lyönnit Sauli Niinistön ja Tarja Halosenkin taholta.

Kanerva on tunnettu omalaatuisista kielikuvistaan, kuivasta huumoristaan ja Varsinais-Suomen äänitorvena. Kanervaa voidaan pitää hyvällä syyllä myös inhimillisenä. Kun Etelä-Suomen lääniin joskus viime vuosituhannella valittiin maaherraa Ilkka Kanerva teki harvinaisen tunnustuksen: "Olen enemmän poliitikko kuin virkamies". Näin Kanerva teki tilaa itseään huonommalle poliitikolle. Vastaavanlaista avoimuutta politiikan tarkkailijat kohtaavat hyvin harvoin.

Ilkka Kanervasta puhuttaessa naiset kuuluvat asiaan kuin Sökön pelaaminen Esko Ahon vapaailtaan. On kuitenkin syytä muistaa, että tuleva ulkoministeri Ilkka Kanerva on myös arvostettu ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija.

-Juntta Gran-

maanantai 16. huhtikuuta 2007

Kanerva puhemieheksi

Hallitus on muodostettu, mutta ministerien nimiä emme vielä tiedä. Monenlaisia vaiheita on käyty läpi ja tällä hetkellä näyttää siltä, että Kokoomus voitti ministeripaikkoja yli odotusten, mutta menetti samalla merkittäviä linjauksia hallitusohjelmassa. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että paremmalta näyttävää hallitusohjelmaa Suomi ei ole 100 vuoteen nähnyt tai oikeastaan 90 vuoteen.

Oma veikkaukseni ministeripaikkoihin on seuraavanlainen:

Puhemies: Ilkka kanerva
Pääministeri: Matti Vanhanen
Valtiovarainministeri: Jyrki Katainen
Sisäministeri: Jyri Häkämies
Ulkoministeri: Sauli Niinistö
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri: Mari Kiviniemi
Kuntaministeri: Hannes Manninen
Maa- ja metsätalousministeri: Juha Korkeaoja
Liikenneministeri: Markku Laukkanen
Kauppa- ja teollisuusministeri. Mauri Pekkarinen
Sosiaali- ja terveysministeri: Liisa Hyssälä(Sori, ei ollu mun päätös)
Ympäristöministeri: Paula Lehtomäki
Puolustusministeri: Jari Koskinen
Opetusministeri: Paula Risikko
Viestintäministeri: Suvi Lindén
Peruspalveluministeri: Sari Sarkomaa
Asuntoministeri: Anne Holmlund
Oikeusministeri: Tuija Brax
Työministeri: Tarja Cronberg
Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri: Astrid Thors
Kulttuuri- ja urheiluministeri: Stefan Wallin

Tuossa ennustuksessa on paljon väärää, tiedän sen. Tiedän myös sen, että nuo urautuneet politiikon penikat ovat juuri noin kieroja. Cronberg ei niele tappiotaan noin vaan, vaan menee kansan selkeää tahtoa vastaan ministeriksi. Käytännössä enemmän ääniä saanut ja edustajan paikan lunastanut voi saada reippaasti pienempää palkkiota, kuin ikioma hylkeen ja mursun risteytymämme.

Puhemiesveikkaukseni on villi, mutta ketään muuta en kokoomuksesta uskaltaisi siihen laittaa. Katainen tarvitsee painavan salkun itselleen ja paljon vastuuta, jotta oppii kovimman kautta politiikan pelisäännöt. Sauli Niinistö on ilmaissut halunsa ulkoministeriöön ja kukapa on hänelle sanomaan ei? Niinistö sattuu jopa olemaan selkeästi pätevin tähän hommaan. Pääministeriä ei tarvinnut veikata, sen nyt tietää. Sisäministerinä näkisin suht kokeneen miehen, Häkämies nimenäkin kuulostaa ihan sisäministeriltä, eikä nainen voi poliisia johtaa, se ei vain käy.

Loput paikat ovat lähes yhdentekeviä ja ainoita jännityksen vivahteita saamme nähdä työministeriön tulevassa hajaannuksessa. Uskon kuitenkin, että työministeriön nykyisen mallin tuhoaminen on oikea ratkaisu, tästäkin antaa viitteitä satavuotisen eltaantuneen pierun eli SAK:n välitön tuomitseminen. Erittäin hyvä merkki.
Opetusministerillekin voi tulla hieno työnsarka yliopistohankkeiden saralla.

Toivon todella koko sielustani, että uusi hallitus ja eduskunta täyttäisi hallitusohjelmaan kirjatut aikomukset ja onnistuisi tehtävässään, parempia edellytyksiä onnistumiselle saa hakea. Kuitenkin valtiovarainministerin salkku on tuulinen paikka, siinä onnistuminen on suuri saavutus, sitäkin toivon sydämestäni.

Lycka till, lykkyä tykö.

-Teemu Sikari

Vuosisadan avunhuuto

SAK juhli viime perjantaina ja lauantaina satavuotista taivaltaan. Juhlien pääpaino oli tietysti demariduunarien luvatussa Mekassa, Tampereella. Juhliin kuului erilaisia näytelmien avajaisia ja juhlapuheita. Kakkukahveja tarjoiltiin ympäri maata ja tasavallan narttukin piti järjestölle juhlapuheen.

Itse kävin erään pikkukaupungin SAK-kojulla juomassa ilmaiset kahvit ja vesi kielellä himoitsin mielessäni juhlakakkua. Kahvi oli kitkerää ja maistui retkikeittimeltä, odottamani juhlallinen kakku oli auringon lähes pilaama suklaaneliö. Pipareihin en epäluuloiltani uskaltanut koskea. Kojun ympärille olivat tietenkin kerääntyneet valtakunnan viisaat, dementoituneet ja katkerat vanhat ihmiset. Salaa kuuntelin heidän sadatteluitaan ja mielessäni mietin, miten katkeria he sitten olisivat, kun heiltä eläkkeet tulevana ministerinä leikkaisin, njäh njäh.

Kojun kahvinkeittovuorossa olivat ajat sitten parkkiintuneet vanhat mummelin, joiden kasvoissa olevista rypyistä saattoi myös lukea pientä elämän vihaa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että nykyisin on ikävästi vähemmän lakkoja. Ei ole varaa enää lakkoilla, kun on lakkosakot. Mitäköhän näiden mummelien päässä oikein pyörii? Kova hinku lakkoilla ja siitä sitten pitäisi palkkaa näille maksaa, älkää unta nähkö. Turha myös alkaa jälkikasvulle valittamaan, että he muka haluavat aina kaiken.

Ei ole mummoparoille mieleen varmaan sekään juolahtanut, että vaikka ay-liike onkin saanut paljon aikaan työssäjaksamisen ja ihmisarvon toteuttamisessa, niin todellisuudessa tätä maata pyörittää raha, minkä yritykset meille suovat. Vittuilkaa ihan rauhassa Nokialle ja muille isoille yrityksille, kohta ne pyllistävät teille rajan takaa. On se varmaan kiva sitten laulaa niitä työtaistelulauluja Siwan kassalla.

Lauri Ihalaisen olisi jo aika väistyä, hän on näemmä parhaat päivänsä nähnyt. Kaveri on kuin Toimihenkilöunionin Antti Rinne, aina pitää olla kiukuttelemassa, ellei ole kavereita hallituksessa. Vitun luusereita molemmat, hankkikaapa välillä ihan oikeita töitä jonkun rimpuilevan teollisuusyrityksen tuotantopuolelta ja jauhakaa sen jälkeen niistä vitun paikallisista ratkaisuistanne.

-Teemu Sikari

perjantai 13. huhtikuuta 2007

Populismia

Populismi on paska sana. Niin on stilistiikkakin.

Vituttaa ihan liikaa nuo sanat. Viljelevät niitä punapuolueiden kokouksissa ja ammattiyhdistysliikkeessä. Kurjat hyväosaiset.

Minusta ette punikkia tee ikinä, vaikka miten hienoja hyvä-veli diilejä tarjoatte. Pitäkää hyvänänne, perkeleen pilkunnussijat, minä en teidän egoanne ruoki. Saatte ihan itse hajota loppumattomiin kokouksiinne ja typeriin viikkopalavereihinne. Tukehtukaa siihen kuivaan kokouspullaan ja saakaa kunnon ilmavaivat vahvasta pikakahvista. Hyi saatana, sanon minä teille.

Kurt Vonnegut, vittu, sinua ja kirjoitustasi on nyt ikävä. Kiva se on nyt ikävöidä, kun kerran kuolit. Hyvään aikaan silti ilmaa potkit, ei tästä kalua tule tästä maailmasta enää. Saavat suuret ikäluokat kuolla iloisina, eivät tiedä mitä mätänevillä pieruillaan meille aiheuttivat. Eivätkä edes synttäreinä tuoneet kunnon lahjoja. Pelkästään synkkiä tarinoita sodasta ja iljettäviä arpia näytettäväksi. Vitun katkerat.

Minäkin olen katkera, minä sen ilolla myönnän. Katkera teille ja politiikoillenne. Kekkonen ainoastaan tätä maata hyvin luotsasi. Väyryselläkin oli hajua, mutta tukehtui omaan paskaansa. Homoja tässä maassa riittää.

-Esko Manner

torstai 12. huhtikuuta 2007

Tasa-arvo homojen viihdeteollisuus

En ole ikinä erityisemmin pitänyt James Bondin seikkailuista. Enkä koskaan ole niitä elokuvateatteriin mennyt katsomaan, saati sitten ostanut ylihintaisia dvd-paketteja. En koe kuuluvani siihen junttimaiseen mikropopcorn-kansaan, joka vuosittain näitä katsoo ja lisää täydelliseen kokoelmaansa. Formaatit vaihtuvat, mutta näiden ihmisten sielut eivät.

James kuitenkin edustaa kulttuurimme kaikkia alfa-uroksia. Terävä-älyinen, vahva, nopea, komea ja voittamaton. Vaikka sinulla olisi hatun lierissä timanttiterä tai purukalustosi olisi täyttä terästä, et silti mahtaisi mitään Bondille. Naisia James voi kohdella kuin saastaa ja silti saa heiltä mitä haluaa. Tietoja vastustajistaan ja valtion vihollisista vai mitä arvasitte, pilluako?

Agenttimme on aina ollut työnsä vuoksi yksin, muttei yksinäinen. Samojen kaavojen mukaan on menty vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen. Sitten tuli tasa-arvo ja ryppyiset kiukuttelevat akat. Luulisi, ettei alfa-uroksen mallia kyetä horjuttamaan, mutta näin on nyt naiset ja herrat vain päässyt käymään.

James Bond on nykyään tasa-arvohomo. James meni viimeisessä elokuvassaan melkein naimisiin ja rakastui niin päättömästi naiseensa, että hylkäsi duuninsa. Samalla vaarantaen Britannian ja kenties koko maan turvallisuuden. Kuten arvattua, nainen tietysti petti Bondin ja kaikki kärsivät. Oli varmaankin paskin Bond-elokuva mitä olen koskaan nähnyt. Akat tietty kehuvat ja miehet hiljaisina myhäilevät vieressä, että: "olihan se joo, ihan...kiva...".

-Teemu Sikari

Hokkus pokkus - Kurt Vonnegut on kuollut

Tätä blogia kirjoittaessani en ole käyttänyt minkäänlaista muistiota. Toisinaan revin satunnaisista kirjoista ensimmäisiä ja viimeisiä tyhjiä sivuja irti, saadakseni ajatukseni siltä hetkeltä talteen. Toisinaan koitan mustekynällä saada paperinenäliinoihin yksinkertaisia muistiinpanoja, koska niitä on parhaiten saatavilla.

Kurt Vonnegut teki samoin aikoinaan ja häneltä sain paljon ideoita, joilla pystyin kanssaihmisiä hätkähdyttämään. Erityisesti minuun vaikutti kirja Hokkus pokkus, sen lukeneet varmaan näkevät tässäkin tekstissä tiettyjä tasoja, joita muille on vaikea selittää. Sitä on se intertekstuaalisuus.

Ikävä kyllä Kurt poistui laidunmailtamme haudan lepoon eilen Manhattanilla. Hänen jälkensä ei ole niin näkyvä tai vaikuttava, kuin sen pitäisi suomalaisessakin kirjallisuudessa olla, mutta sillä mennään. Ehkä hänen kuolemansa jälkeen suuri yleisö vihdoin löytää tämän mustan huumorin ja satiirin kruunaamattoman kuninkaan.

Kaveri sitäpaitsi näytti Einsteinilta, kiistämätön nero.

-Teemu Sikari

keskiviikko 11. huhtikuuta 2007

Kapinakokous

Kukapa ei olisi arvannut, että näin tässä käy. Demariveljet ja -naiset kokoontuessaan alkavat sättiä ja osoitella toisia. Omissa toimissa ei tietenkään ollut mitään vikaa. Myöntäkää jo nyt kaikki rumat demarit, että aatteenne oli ehkä voimissaan joskus 1800-luvulla. Silloinkin vain jos asioista todella huolehdittiin.

Nykypäivän demari ei uskalla edes itseään kohdata. Puolueen sisällä velloo pahin kriisi kymmeniin vuosiin, eikä edes nettisivuilla ole tiedotetta asioista. Tarja Filatov on pienen kirjoituksen saanut aikaan, sekin on huono temppu saada ihmisiä enää puolelleen. Vai eikö mene viesti taaskaan perille? Tyhminäkö meitä pidätte? Tietysti se viesti meni perille, muutenhan te olisitte voineet jatkaa.

Demareilla on silti munaa. Jaksavat edelleen julkaista linjauksia, joissa määrittelevät tulevan hallituksen tehtäviä yms. Ei taida olla oppositiopolitiikka ihan hallussa. Ottaisitte Kokoomuksesta mallia. Kävivät vähän oppositiossa keräämässä voimia ja löivät sen jälkeen helvetin lujaa takaisin. Muistatteko sitä aikaa, kun veli-porvari joutui oppositioon? Syyteltiinkö silloin toisia ja revittiinkö kaverin rinnasta sydämen lisäksi sielu? Ei. Silloin pohdittiin, mitä ensi kerralla tehdään paremmin ja se vain vahvisti puoluetta.

Nyt saa demaripossut maistaa vähän sossupossua, teidät on tuomittu ainakin kahdeksaksi vuodeksi oppositioon, houkat. Joskus tekee gutaa, kun äänestäjien pillin mukaan futaa.

-Teemu Sikari

tiistai 10. huhtikuuta 2007

Miesten elinkeino on elinkeinoelämä

Nykyajan maailmassa liike-elämä on kaikista suurin mahti yhteiskunnassa. Poliitikkoja pidetään matalapalkkaisina pelleinä ja virkamiehiä hissukoina tai liian nöyrinä liike-elämään. Tuomioistuinten palvelijat ovat yleisessä mielipiteessä epäonnistuneita urallaan, koska heitä ei huolittu suuryritysten palvelukseen.
Kovat jätkät etenevät liike-elämässä pitkälle ja kunnon palkoille. Nimenomaan jätkät. Eivät maiset. Naisilla on sisäänrakennettu moraalipato joka murtuu kovimmallakin muijalla tosi paikoissa.

Miehillä on tapana kovettua entisestään vaikeimpien asioiden kohdalla. Jätkistä kovimpia ovat Iiro Viinanen, Antti Herlin ja Björn Wahlroos. Kaikki tietävät moraalista sen verran, että sana löytyy vastenmielisen ämmä kirjaimen kohdalta sanakirjoista.
Iiro Viinanen saneerasi 90-luvulla Suomen valtion ja moukaroi hyvinvointiyhteiskunnan suojapellit lunastuskuntoon. Tehtävän suoritettuaan hän vaihtoi lennosta saneeraamaan jättiyritys Pohjolaa. Siinä sivussa äijä Viinanen kaatoi hirviä ja kehoitti puoluetovereitaan ”pillujahtiin”.
Antti Herlin kasvatti arvostetun pihvikarja rodun, nöyryytti suomenruotsalaisen pääoman ja petti Suomen valtion. Herlinistä tuli Suomen ensimmäinen euromiljardööri edellämainituilla teoillaan..
Björn Wahlroos näki kollegoidensa tuhoutuvan pankkikriisin aikana. Heikommat lajitoverit ampuivat itsensä tai ottivat vastaan nöyrinä tuomioita asioista joita eivät edes ymmärtäneet. Wahlroos lunasti samaan aikaan kavereineen pilkkahinnalla pankin ja nousi vuosia myöhemmin valtion enemmistöomistaman suuryrityksen nokkamieheksi. Nokkamies myi pankin heti kun Suomi sai tarpeeksi tyhmän valtiovarainministerin, joka antoi myynnille luvan. Wahlroos rentoutuu tulittamalla siipikarjaa takalistoon, vaikka on itse ankkalammikkolainen henkeen ja vereen.

Naiset ottavat yllättäviä käännöksiä työurallaan vaikeiden asioiden edessä. Sari Baldauf oli pitkään kärkiehdokas Nokia Oyj:n pääjohtajaksi, mutta irtisanomisten jälkeen alkoikin ennenaikainen eläke kiinnostamaan.
Korkeimman oikeuden presidentti oli lupaava kyky huippujuristiksi mihin tahansa liikepamnkkiin. Mikä muu kuin pelkuruus tuo naisen takaisin Suomeen ja käsittelemään kylähullujen puukkotappeluita virkamiespalkalla.

Tasa-arvo toteutuu, arvoisat sisaret, vasta kun lopetatte keskinäiset kadehdintanne ja hukkaatte moraalinne.
Kaikesta huolimatta naiset on kultia!

-Juntta Gran-

Suami lipumas NATO-maaks

Mää ole täst aiheest jo monee kertaa puhunu toripäivil, mut kukka ei munt miälipireit ottan tosissas. Mää sanosi kaikil, et ollaa NATO-maa iha justiis. Muut sanosiva tähä et, "älä sää hullujas juttel, me tiäretää, et Suamest ei sotamaat tul enää ikänä". Ans kattoo ku nykypäivä meriaa seurailee. Ei ol enä mittä rauha-aikkasi operaatioi, ollaa soras iräs, lännes, eteläs ja melkke pohjosessaki.

Ny Suami o menos kuljetushankkeesee, se o joku NATO-maire oma juttu, mil saaraa porukat käteväste joka suuntaha. Voiraa siin samal opettaa kaikil, et kummoi niit konei tankataa ilmas. Voiraa suunnitel et millai laiva menevä ja mitä reitti, jos vaik muittenki maitte porukoit vois otta kyytihi. Olis se kyl kätsy.

Sitä mää en kyl tänäpäivänäkä ymmär, et miksei me olla jäsenii tos suures koalitioonis. Kerra ollaan joka helveti operaatios mukan ja meijä omat pojat siäl uhraa iha airoste henkkes. Olis se ny hulluu vaa meirä omii poikki uhrat, jos vaik vanha neukku tulee ja meit viäl Mainilas ampuva, ni mitä me siihe voira? Meijä sotavoima o nykysi ihan paskoi. Ei niist ol mihinkää, mettäs parkuva, ku joutuva pakeist syämää.

Mää olisi ollu tyytyväine, ko mää olsi aikoinani saanu ees jottai ruakka. Nyt ko me liityttäs jäseneiks, ni meil olis isompii velii takan vähän varmistelemas, et se kommari-Puuttini pysyis iha omil rajoillas. Ei tulis meil mittä uhittelemaa, et hän on kova jässikkä. Mee sanottas sil et, "meil on kans noit pommei ja kavereil on viel isompii, et pirä se sosialismis iha oman tiatonas, homo".

Hiuka se kyl maksaa, se ilo et olis NATO-maa, mut kyl se näemmä maksaa, vaikkei oliskaa. Suami o hiano maa, semmosen mää sen haluun kuallesaniki nährä. Mun seutuvil ei ol ikänä ryssänpoikaa nähty ja jos luaja sen sallii, ni mää pirän visuste huale, et ei tul ikänä tänne ast. Stokmannil saavat tul, mut tartte kans osta jotta.

Terveissi Turuust ja vaik Raumaltki

Demari-ikeen viimeinen linnake

Työhyvinvointi on ollut muutamia vuosia vallitseva teema ammattiyhdistyksessä. Aina jaksetaan painottaa, ettei palkka korvaa huonoa työilmapiiriä. Työnantajalle tuodaan lisää vastuuta alaisistaan ja peräänkuulutetaan kaikenlaisia tukipaketteja alkoholisoituneille yms. työntekijöille. Työnantaja pyytää jotakuta alaisistaan tekemään hänelle määrätty työ, tässä vaiheessa sikariportaan pitää ottaa huomioon monia seikkoja. Onko tyyppi sopiva siihen ja onko hänen henkilökohtainen elämänsä sillä mallilla, että hän voi maalata hallin ulkoseinän, jos on maalari kyseessä.

Demarithan näitä arvoja ja vaatimuksia jaksavat viljellä, ovat muka niin olevinaan työntekijän puolella. Viljelevät rumaa propagandaansa työllistäjää vastaan, ainakin TUPO-neuvottelujen kynnyksellä. Mediasota on pahimmillaan aina ennen TUPOa. Työnantaja käy hirveää puolustustaistelua läskimahaisia joukoahosia vastaan ja yleensä kokevat karvaan tappion. Ikävä kyllä.

Miten sitten hoidetaan työhyvinvointi demarien omissa linnakkeissa? Otetaanpa esimerkiksi vähän aikaa sitten otsikoissa ollut tasavallan presidentin kanslia. Kansliassa mitattiin nyt ensimmäistä kertaa työhyvinvointia ja viihtyvyyttä. Työntekijät arvostelivat kovin sanoin johtoa, organisointia ja tiedottamista. Eipä ihme, demarithan eivät tunnetusti osaa organisoida edes omiensa äänestämistä. Luulen kuitenkin, että jos äänestysprosentti olisi ollu 100, niin tuskin olisi demareilla edes eduskuntaryhmää.

Karkkilasta ja Kemistä saamme myös oivia esimerkkejä, punaisempia kaupunkeja saa hakea. Toisessa ollaan hirveässä velkakierteessä ja toisen kaupungin taloussotkujen takia jouduttiin säätämään lakeja ja aloittamaan ns. paras-hanke. En sano mittään...

Nyt kun saatiin demarit ja akat siivottua eduskunnasta, niin on aika valkaista myös tasavallan presidentti. Kekkonen ja valitsijamiesjärjestelmä takaisin, heti.

-Teemu Sikari

maanantai 9. huhtikuuta 2007

Faye Turney

Jengi saa katsoa futista vankeudessa. Sen jälkeen ruikuttavat kohtaloaan mediassa, vaikka sotilaiksi ovat vapaaehtoisesti värväytyneet. Yksi heistä kuittaa 200 000 euron palkkion haastatteluista. Voi raukkoja.

Viikko Britannian köyhälistön tueksi järjestetyssä tukiverkostossa olisi monin kerroin pahempaa mitä tuo 12 sotilaan joukko on eläissään kokenut. Miksei länsimailta ikinä onnistu tämä propagandasota? Onko hiekkakansalla niin paljon enemmän kokemusta siitä?

Vetäkää nyt jotain salaliittoteorioita tästäkin selkkauksesta. Britit olivat Iranin aluevesillä, se siitä, voisivat sotilaatkin sen myöntää. Olisihan se helppo todistaa etteivät olleet, mutta enpä ole niitä todisteita nähnyt, miksenköhän?

-Teemu Sikari

sunnuntai 8. huhtikuuta 2007

Vetoja otetaan vastaan

Mistä vetoa, että Idolssin Ari tekee maksimissaan kaksi levyä, joista toinen on varmaankin "best of"-levy. Toisaalta Anna Abreu tekee vähintään 3 levytystä, joista jokainen myy kultaa. Kaikki Annan levyt sisältävä jotain musiikillisesti uutta ja mielenkiintoista. Ari sen sijaan keskittyy siihen minkä parhaiten osaa, kiljuu kiveksittä kovaa ja korkealta.

Mietin tässä huvikseni levyjen kansia, arvatkaa kumpi kehtaa laittaa oman naamansa siihen? Ruma, kalpea, apinamainen ja idiootin oloinen Ari vai hymykuoppineen hurmaava Anna..? Arin tuotantojengi päätyy varmaan jonkinlaiseen psykedeeliseen maisemakuvaan jostain rumasta järvestä. Sellaisia kuviahan näiden hevi- ja sukkahousuhevi-bändien albumeissa on. Joissain tapauksissa on uskallettu myös itse bändi laittaa kanteen. Rumaa.

Minkä takia kansalle annetaan ylipäänsä mahdollisuus äänestää? Alkaa maistua taas demarien juonilta. Tulevat tänne sotkemaan meidän viihdeteollisuutta.

-Teemu Sikari

perjantai 6. huhtikuuta 2007

Idolssin Ari

Paskempaa jätkää saa hakea. Ei osaa Idols-Ari laulaa. Vitun pulkannaruillaan televisiossa riehuu ja iltapäivälehdissä uhoaa muille kovaan ääneen. Asioita tarkennettaessa peruu puheitaan ja kaunistelee asioita. Tosi hurja hevimies, vitun pelle.

Anna Abreu, päiväunieni hohde. Nuo ihanat hymykuopat voisin vaikka adoptoida. Onhan tyttö hyvin nuori, mutta sillä äänellä ja niillä silmillä saisi sydämeni sulamaan. Paska homma ettei Suomessa voi "omistaa" ihmisiä. Muuten ostaisin samantien Annan salaiseen luolaani ja asettaisin pleksiseen näyttelykoppiin, ilman vaatteita tietenkin. Ihmiskehon kauneutta puhtaimmillaan ei mikään taide voita.

Ari muuten skeittaa. Haukkuu jotain Pikku-G:tä ja sanoo ansiottomaksi, kun hän voitti levytyssopimuksen kilpailusta. Niinpä, Ari. Itse Ari käyttäytyy kuin ikäisensä pitääkin, roikkuu netin foorumeilla uhoamassa Iso-A nimimerkillä, pitää itseään hurjana hevimiehenä ja vapaa-aikanaan skeittaa. Mitä vittua? Kova hevimiehemme siis vetää hupparin niskaan, puuteroi naamansa ja menee rampeille leikkimään nekrua, siistiä. 17-vuotias teinityttö nimeltään Abreu käyttäytyykin paljon kypsemmin kuin 23-vuotias nulikka. Heittäisi edes sen tavaramerkkilippiksensä helvettiin.

Anna, toivottavasti voitat. Ari, leikkaa homo lettis jaa mee töihin.

-Teemu Sikari

torstai 5. huhtikuuta 2007

Sananvapaus

Sananvapaus on mielestäni pyhä asia. On hienoa, että Suomessa voi vielä jokseenkin vapaasti ilmaista mieltään monista erilaisista asioista. Toisaalta fasistiset viherpiipertäjät ja muunlaiset idioottimaiset aktivistit ovat alkaneet runnoa minunkin vapauttani. Ihan vain sen vuoksi, että voin, haluaisin perustaa Suomeenkin härskin mielipidepuolueen.

Ottaisin puolueellani kantaa kaikenlaisiin tabuihin, kuten tasa-arvoon, pedofiliaan ja kitiseviin omaishoitajiin. Saa nähdä kuinka pitkälle sananvapauteni yltäisi, kun oikein hieroisin vapauttani muiden kasvoille. Ahdasmielisimpiä taitaa jo tämäkin teksti vähän hirvittää. Jos haluat rajoittaa kirjoituksiani ja sensuroida niitä, niin tiedätpähän olevasi ahdasmielinen ja tekopyhä.

Sinulla on oikeus olla erimieltä kuin minä ja luojan kiitos siitä, että suurin osa on. Teillä ei ole kuitenkaan vapautta rajoittaa mielipidettäni tai sensuroida sitä. Sananvapaus on mielessäni päivittäin, sillä sitä koetellaan ystävieni toimesta hyvin aktiivisesti. Eilenkin piti vain hyväksyä ystäväni kannanotto hänen omana mielenilmaisunaan, välittämättä sisällöstä. En voinut kieltääkään, olisin muuten tekopyhä. Myöhemmin ajateltuani asiaa, aloin arvostaa ystäväni yritystä, oli nähnyt vaivaa.

Miten hän sitten koetteli toleranssiani sananvapautta kohtaan? Hän lähetti minulle multimediaviestinä kuvan itsestään runkkaamassa Suomen lippua kuvaavan viirin päälle. Ei ollut ensimmäinen kerta tätä lajia, miehellä on myös kunnia olla ensimmäinen, joka on ikinä kussut puhelinvastaajaani. Kiitos niistä.

-Teemu Sikari

keskiviikko 4. huhtikuuta 2007

Egomutanttien maihinnousu

Vihreät ovat viimeisen tiedon mukaan oikeasti menossa hallitukseen. Enää ei ollutkaan Kokoomus niin kauhea ja Keskusta ihan oikeistolainen. Nyt oli egomutantti, ketä jotkut Cronbergiksikin sanovat, yhtä hymyä perseeseen saakka. Voisi sanoa, että Cronbergin arvostelu osui omaan nilkkaan. Vihreistä on muovautumassa näiden tapahtumien johdosta hiukan porvarillisempi puolue. Eikä Cronberg itse edes pääse mukaan muutokseen.

Kristillisdemokraattien poisjäänti oli ihan tervetullut uutinen, hurskastelua ja toisten syyttelyä ei tämä maa enää demokraattien jälkeen kaipaa. Itseasiassa koko demokraattisen systeemin voisi vähitellen lopettaa, onhan todistetusti vastakkainasettelun aika vihdoin ohi. Tai no, demarien sisäiset vastakkainasettelut ovat vasta alkamassa ja hyvä niin.

RKP tuli odotetusti Kokoomuksen ja Keskustan mukaan, sillä saadaan vahvistettua luottamusta hallituspohjaan, eikä kynnyskysymyksiä ole. RKP itkee ainoastaan Sipoossa, Vaasassa ja Turussa, tästä voi älykkäämpi vetää häkellyttäviä johtopäätöksiä. Jäljitin muuten taannoin sitä Jan Erik Enestamin näköistä Onnenpyörän ensimmäistä juontajaa. Kim Floor, euroviisuistakin tuttu mies, mutta missä vitussa hän nykyään luuraa? Apua kaivataan.

Nyt alkaa mielenkiintoisin vaihe, eli hallituspaikkojen jako. Mitä tekee Niinistö, kuka on ulkoministerinä ja ketä nöyryytetään ympäristöministerin arvonimellä? Entä tuleeko uusia ministerin virkoja? Itselleni on pääasia, ettei Paula Lehtomäkeä, Paavo M. Väyrystä tai Tanja Saarelaa laiteta millekkään paikoille. Kaksi viimeistä ovat panneet Suomea silmään oikein urakalla ja Lehtomäki nyt vain on kyvytön tekemään "miesten töitä".

Minä ja sovinistiselta vaikuttava sieluni jäämme taustalle seuraamaan tapahtumia. Tappaisivat muuten sen rasvaisen kuutinpoikasen siellä Korkeasaaressa. Miksei rumia eläimiä ikinä pelasteta tuolla tarmolla?

-Teemu Sikari

tiistai 3. huhtikuuta 2007

Pääsiäinen

Pääsiäisenä kaikki syö mämmiä. Mämmi on ihan hyvää. Siihen kannattaa uhrata hiukan kunnon kermaa ja ehkä muutama lusikallinen sokeria. Ei kuitenkaan kannata ahmia koko laatikollista itse, sillä mämmissä on kuituja ja se vaikuttaa ulosteen koostumukseen. Kuidut on yleensä hyvästä, mutta liika on aina liikaa.

Banaaneitakaan ei miehen pidä liikaa syödä, aiheuttavat ksylitoleillaan painetta ja siitä ei hyvää seuraa. Pääsiäisenä on hienoa maistella myös tanniinisia punaviinejä. Sellaiset tayteläiset ja hedelmäisen raikkaat viinit eivät Jeesuksen selkäänpuukotusjuhlaan sovi. Sitäpaitsi suklaan aromit korostavat tanniinisia viinejä.

Pääsiäinen on suomalaisille mukava yhteinen juhla, jolloin voi syödä perheen ja ystävien kanssa herkkuja ja kerrata viimeaikaisia tapahtumia. On se kiva koristella taloa rairuoholla ja ylihintaisilla muovitipusilla. Olen muuten toimivaksi testannut, että toimistotuolissa kasvaa rairuoho. Kastelin tuolin, asettelin siemenet ja laitoin märkää vessapaperia päälle. Häivyin pääsiäiseksi ja takaisin tullessa oli tuolini vihreänä. Mahtavaa!

Pitäkää hauska pääsiäinen, minua ei teidän juhlanne kiinnosta vittuakaan, saatanan tekouskovaiset.

-Teemu Sikari

maanantai 2. huhtikuuta 2007

Kieltolait 2007

Suomi on vapaa maa, niin varmaan. Ensin meidän vapauttamme riistettiin tekijänoikeuslain kiristämisellä, joka ei laisinkaan toiminut toivotulla tavalla. Piratismi ja latailu kukoistavat ennennäkemättömällä tavalla. Kaiken sen vaivan olisi voinut estää noudattamalla yksinkertaisia kysynnän ja tarjonnan lakeja. Kuluttaja ilmaisi halunsa saada multimediansa halvemmalla. Ei saanut, hankki ilmaiseksi.

Toinen vapauden riistäjä kulkee nimellä alkoholilainsäädäntö. Aprillipäivänä voimaan tullut lakimuutos estää meitä ostamasta olutta ennen kello yhdeksää aamulla. Tästä johtuen suurin osa pienemmistä marketeista joutunee vähentämään viikonloppujen aukioloaikojaan. Aamuinen oluen myynti tuo mukavan piristysruiskeen lauantaiaamuun. Krapulaisille ei olla ennenkään mitään myyty, joten väkisinkin ihmettelee lain säädäntöä.

Vapaus on ollut hyvin tärkeä suomalaisille, jo vuodesta 1917. Tämä kansa ei sietänyt pienintäkään rajoitusta elämänsä suunnan määräämisessä. Tasa-arvo on Suomessa ennätyksellisellä tasolla ja silti siitä maristaan. Naisille on myönnetty enemmän mahdollisuuksia ja vapauksia kuin kenellekkään maailmassa. Naisten vapautta voisi kuvata sanoilla: "jos huvittaa". He puolustavat maataan, jos huvittaa. He saavat kiintiöpaikkoja, jos huvittaa jne. Tasa-arvon nimessä vaadin, että kaikki kansalaiset saisivat tehdä kehoilleen mitä huvittaa, oli kyse sitten aamukaljasta tai aamukahvin yhteydessä poltetusta savukkeesta huoltoasemalla.

Tupakkalaki näytti demokraattien todellisen mahdin lopullisesti. Ei riittänyt, että he saivat todella kiistellyn ja rasistisen lakinsa läpi, vaan sitä aiotaan myös tehostetusti valvoa. Mikä on idea tässä kiusanteossa? Meneekö demareilla kieltämisellä luotu valta vapauksien edelle?

-Teemu Sikari