Suoraviivainen ja maapalloistuva maailma pakottaa yksinkertaistamaan asiat. Jo 1980-luvulla oli läntinen maailma ja kommunistit. Kehiutysmaatkin jaettiin kommunisteihin ja kapitalisteihin. Berliini oli jaettu jopa sementtimuurilla ja piikkilangalla kahtia. Suomi oli ainoana maana jonkin sortin bi-seksuaali tuolloisessa maailmanpoliittisessa seksuaaliympäristössä.
Uudella vuosituhannella olemme terroristien puolella tai heitä vastaan. Olemme ilmaston lämpenemisestä hyötyjiä tai menettäjiä; globalisaatiossa mukana tai jyrättävänä. Euroopan Unionissa, Natossa ja kaasuputkihankkeissa on oltava joko ytimissä tai sivustakatsojana.
Elämä on ehkä helpompaa nykyään. Enää ei tarvitse miettiä asioita monesta näkökulmasta; kaksi näkökulmaa riittää. Näin mahdollistamme samalla uudenlaisen suurvaltapolitiikan. Tshetseenit ja palestiinalaiset ovat barbaareja suurvaltojen mukaan, eli koko voittajien maailman puolesta nämä kansat tulee tuhota. Pohjois-Korea on Amerikan presidentin puheenkirjoittajan mukaan osa pahan akselia, joten kansa kuolkoon siellä nälkään.
Itsekin haluan helpompaa elämää, joten jaan elämän kahteen lauseeseen. Olen kuitenkin sen verran kapinallinen, etten määrittele kahtiajakoa suurvaltojen propagandasta, vaan suomalaisesta musiikkielämästä. Elämän kaikissa tilanteissa voi todeta joko "Kannattipa tulla" tai "Vittu, että hävetti".
Kun Irakista näytettiin kuvaa kahdesta amerikkalaisnuorukaisesta pussit päässä ennen teloitusta, heidän mielessään ei voinut pyöriä muuta kuin lause "kannattipa tulla". Moni maltillinen islamilainen Yhdysvalloissa muistelee tapausta lauseella "vittu, että hävetti". Kannttipa tulla pyöri varmasti lukuisten juutalaisten päässä natsien keskitysleireillä. Moni saksalainen joutuu nykyään Israelissa jatkuvasti toteamaan: Vittu, että hävetti.
Uudella ajattelumallillani elämä on helpompaa ja auttaa minua ymmärtämään elämässäni ja maailmalla vastaan tulevia asioita yksinkertaisemmin. Voin paljon paremmin keskittyä ilmastotalkoisiin käyttämällä paljon energiaa ja lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita. Suomihan on globalisaatiossa ja ilmaston lämpenemisessä hyötyjien puolella. Lastenlastenlapsilleni joudun haudan takaa vain toteamaan: Vittu että hävetti. Kannattiko tulla tällaiseen maailmaa?
-Juntta Gran-
perjantai 15. helmikuuta 2008
torstai 14. helmikuuta 2008
Kuka nostaisi demarit?
Eero Heinäluoma jättää paikkansa SDP:n puheenjohtajana kesän alussa. Puolueen pelkurit pyörsivät päätöksensä puheenjohtajakisaan osallistumisesta, kun Heinäluoma väistyi. Missä on Demareiden logiikka? Puolueen sisällä vihatulle johtajalle ei löydy haastajaa millään. Heti kun ykkösinhokki on poissa kisasta, puolueen haaskalle ilmestyy lauma johanneskoskisia ja juttaurpilaisia. Rohkeista nuorista naisista puhutaan kyllästymiseen asti SDP:ssä, mutta hyvin he pysyivät piilossa viime sunnuntaihin asti.
Demareiden tulevaisuus ei näytä nykyistä valoisammalta, kun tarkastellaan puheenjohtaja kandidaatteja. Moni pyrkyri on kadottanut arvostelukykynsä ja unohtanut SDP:n puheenjohtajan olevan pääministeriehdokas seuraavissa eduskuntavaaleissa. Pääministeri Jutta Urpilainen ei ole edes vitsinä hyvä.
Huvittavin kilpailija SDP:n puheenjohtajamittelöissä on Mia-Petra Kumpula-Natri. Tämä vaasalaiseksi itseään väittävä hempukka on oikéasti Helsinkiläinen seurapiirikana. Hän on naimisissa yritysjohtaja Pasi Natrin kanssa, joten järjestötoiminnan harrastaminen onnistuisi myös vapaaehtoistyönä.
Työväenpuolueen johtajakandidaatilla on työkokemusta järjestöelämän ja politiikan ulkopuolella vain kahden vuoden verran. Koulutustaustana löytyy loppuun viedyt insinööriopinnot. Lisäksi Kumpula-Natri opiskelee kauppatieteitä. Onko eduskunnassa todellakin niin vähän töitä 6000 euron kuukausipalkala, että aikaa jää opiskelulle? Toisaalta mikään ahkera poliitikko Mia-Petra ei työtovereidensa mukaan ole. Järjestöelämässä Kumpula-Natri tunnetaan vaikeasti lähestyttävänä ja ylimielisenä naisena.
Säälittävin puheenjohtajaehdokas on Johannes Koskinen. Hämeen viisaaksi kutsuttu Koskinen on hitaudessaan jo legenda Arkadianmäellä. Johannes Koskisella on omien sanojensa mukaan kannatusta puolueensa puheenjohtajaksi, mutta kannattajat ovat hyvin piilossa. Nykyinen pesti eduskunnan varapuhemiehenä sopii hyvin Johannes Koskiselle. Varsinaista vastuuta ei työssä ole, mutta joku lehti voi noteerata, vaikkapa säälistä, kun Hämeenlinnan oraakkeli kertoo jonkin viisauden.
Tarja Filatov on puheenjohtajaksi uskottavin ehdokas. Entisenä työministerinä Filatov tuntee politiikan kovimmankin puolen. Lisäksi hän on arvostettu yli puoluerajojen, mikä on ehdoton plussa pääministeriehdokkaalle.
Erkki tuomioja on tietysti mittelöissä mukana. Ikäisekseen huippukunnossa oleva "edistyksen merkki" on haastajana SDP:n puheenjohtajakisassa vielä vuonna 2035. Tuomioja on onnistunut luomaan itsestään todellisen vastavoiman oikeisto-liberalismille; Erkki on Euroopan taantumuksellisin vasemmisto-konservatiivi.
Puheenjohtajakisan juniori Jutta Urpilainen on tämän narrigallerian epäuskottavin henkilö. 32-vuotiaaksi Urpilainen on harvinaisen katkeroitunut ihminen. Epäuskottavuus ja katkeruus ei ole hyvä yhdistelmä edes demareiden johtopaikoilla.
-Juntta Gran-
Demareiden tulevaisuus ei näytä nykyistä valoisammalta, kun tarkastellaan puheenjohtaja kandidaatteja. Moni pyrkyri on kadottanut arvostelukykynsä ja unohtanut SDP:n puheenjohtajan olevan pääministeriehdokas seuraavissa eduskuntavaaleissa. Pääministeri Jutta Urpilainen ei ole edes vitsinä hyvä.
Huvittavin kilpailija SDP:n puheenjohtajamittelöissä on Mia-Petra Kumpula-Natri. Tämä vaasalaiseksi itseään väittävä hempukka on oikéasti Helsinkiläinen seurapiirikana. Hän on naimisissa yritysjohtaja Pasi Natrin kanssa, joten järjestötoiminnan harrastaminen onnistuisi myös vapaaehtoistyönä.
Työväenpuolueen johtajakandidaatilla on työkokemusta järjestöelämän ja politiikan ulkopuolella vain kahden vuoden verran. Koulutustaustana löytyy loppuun viedyt insinööriopinnot. Lisäksi Kumpula-Natri opiskelee kauppatieteitä. Onko eduskunnassa todellakin niin vähän töitä 6000 euron kuukausipalkala, että aikaa jää opiskelulle? Toisaalta mikään ahkera poliitikko Mia-Petra ei työtovereidensa mukaan ole. Järjestöelämässä Kumpula-Natri tunnetaan vaikeasti lähestyttävänä ja ylimielisenä naisena.
Säälittävin puheenjohtajaehdokas on Johannes Koskinen. Hämeen viisaaksi kutsuttu Koskinen on hitaudessaan jo legenda Arkadianmäellä. Johannes Koskisella on omien sanojensa mukaan kannatusta puolueensa puheenjohtajaksi, mutta kannattajat ovat hyvin piilossa. Nykyinen pesti eduskunnan varapuhemiehenä sopii hyvin Johannes Koskiselle. Varsinaista vastuuta ei työssä ole, mutta joku lehti voi noteerata, vaikkapa säälistä, kun Hämeenlinnan oraakkeli kertoo jonkin viisauden.
Tarja Filatov on puheenjohtajaksi uskottavin ehdokas. Entisenä työministerinä Filatov tuntee politiikan kovimmankin puolen. Lisäksi hän on arvostettu yli puoluerajojen, mikä on ehdoton plussa pääministeriehdokkaalle.
Erkki tuomioja on tietysti mittelöissä mukana. Ikäisekseen huippukunnossa oleva "edistyksen merkki" on haastajana SDP:n puheenjohtajakisassa vielä vuonna 2035. Tuomioja on onnistunut luomaan itsestään todellisen vastavoiman oikeisto-liberalismille; Erkki on Euroopan taantumuksellisin vasemmisto-konservatiivi.
Puheenjohtajakisan juniori Jutta Urpilainen on tämän narrigallerian epäuskottavin henkilö. 32-vuotiaaksi Urpilainen on harvinaisen katkeroitunut ihminen. Epäuskottavuus ja katkeruus ei ole hyvä yhdistelmä edes demareiden johtopaikoilla.
-Juntta Gran-
tiistai 12. helmikuuta 2008
Maistellaan luottamusmiestä
Muokkaan mielessäni Setä-Samulin osoittelemaan minua eri syystä, kun tähän saakka on totuttu. Nyt Samuli kertoo kuinka hyvä tyyppi minä oikeastaan olenkaan ja kuinka yhteiskunta kaipaa minulta muutamaa pikku lisäpalvelusta, ahneen sukupolven eläkkeiden maksun lisäksi. Muutun luottamusmieheksi. Kävelen tutussa työympäristössä, nostan aavistuksen verran leukaani. En kuitenkaan liikaa, ettei minun luultaisi ylpistyneen siitä valtavasta äänimäärästä, minkä sain osakseni luottamusmiesvaaleissa. Ihan vain mielessäni.
Edustan yhtiöni huippuosaamista. Tiedän oman toimenkuvani lisäksi toisten työtehtävät, näen asiat sammakko- ja lintuperspektiivistä. Osaan ymmärtää ja kyseenalaistaa niin työntekijän kuin työnantajan näkemykset. Työehtoasioiden läpikäynti on minulle pelkkää rutiinia, oman työni ohessa nautittavaa särvintä. Työtoverini ja työnantajani luottavat minuun, tunnen kaikki työntekijät nimeltä ja keskustelemme työasioiden lisäksi usein myös henkilökohtaisista asioista.
Olen nähnyt niin paljon maailmaa, että osaan avustaa työasioiden lisäksi niin laina-, verotus- kuin avioeroasioissakin. Mikä parasta, jaksan perustella juurta jaksain paatuneimmallekin aatteen vastustajalle kovaa faktaa ammattiyhdistystoiminnan tärkeydestä, yksilövaikuttamisesta ja yhteisen edun ajamisesta. Sitten hörppäämme yhdessä kaffet päälle ja naureskelemme tyytyväisenä. Olemmehan samaa perhettä - tästä lähtien.S. Colombo
maanantai 11. helmikuuta 2008
Fredriksberg
Kysyttäessä keneltä tahansa muukalaiselta Helsingin kaupunginosaa, on ensimmäinen vastaus 80% varmuudella kirkkaalla äänellä: "Pasila".
Itä-Pasila on monitasoinen järjestö- ja pullakahvihelvetti. Kymmenien erilaisten puulaakien päämajoja ja punatakkien nykyisiä riisto-organisaatioita käsittävä Itä-Pasila ei tarjoa edes työtä etsivälle. Ainoastaan suojatyöpaikkoja ja loputtomia messuja traaniperseiden pyöritettäväksi. Väki Itä-Pasilassa tunnetaan sloganista:"Kokoustan, siis olen".
Länsi-Pasila vie sielun mieheltä ja myrkyttää lopun kansan näkymättömällä säteilyllään. TV-torni suoltaa yöt ja päivät alitajuntoihimme mirjapyykköä ja paska-studioita. Isossa pajassa juodaan kahvit, kun demareita on ehdolla, itketään lopuksi: "Kansa ymmärsi sittenkin". Sokos Hotel Pasila on aurinkona risukasassa, siellä on tavallinen turvassa.
Keski-Pasilassa jyrää Hjalliksen nyrkki ja edellä lepattaa ties kuinka mones leukansa. Miehen suojattiseuran otteluissa ei stadin oma mies käy, paitsi jos ottelu on HIFK:iä vastaan. Muukalainen hakee hyväksyntää metropolilta narrien koristamine pelipaidoin ja kaulahuivein - sitä saamatta.
Alun perin Pasila tunnettiin ruotsiksi Fredriksberginä, silloin Pasila oli muutakin kuin ensimmäinen pysäkki Suomen ainoassa kaupungissa. Laivaturistien valomerkki, ensimmäinen kalja korkataan menomatkalla Pasilan aseman kohdalla ja viimeinen juhlija sammuu paluumatkalla. Nästa Böle.
-Teemu Sikari
Itä-Pasila on monitasoinen järjestö- ja pullakahvihelvetti. Kymmenien erilaisten puulaakien päämajoja ja punatakkien nykyisiä riisto-organisaatioita käsittävä Itä-Pasila ei tarjoa edes työtä etsivälle. Ainoastaan suojatyöpaikkoja ja loputtomia messuja traaniperseiden pyöritettäväksi. Väki Itä-Pasilassa tunnetaan sloganista:"Kokoustan, siis olen".
Länsi-Pasila vie sielun mieheltä ja myrkyttää lopun kansan näkymättömällä säteilyllään. TV-torni suoltaa yöt ja päivät alitajuntoihimme mirjapyykköä ja paska-studioita. Isossa pajassa juodaan kahvit, kun demareita on ehdolla, itketään lopuksi: "Kansa ymmärsi sittenkin". Sokos Hotel Pasila on aurinkona risukasassa, siellä on tavallinen turvassa.
Keski-Pasilassa jyrää Hjalliksen nyrkki ja edellä lepattaa ties kuinka mones leukansa. Miehen suojattiseuran otteluissa ei stadin oma mies käy, paitsi jos ottelu on HIFK:iä vastaan. Muukalainen hakee hyväksyntää metropolilta narrien koristamine pelipaidoin ja kaulahuivein - sitä saamatta.
Alun perin Pasila tunnettiin ruotsiksi Fredriksberginä, silloin Pasila oli muutakin kuin ensimmäinen pysäkki Suomen ainoassa kaupungissa. Laivaturistien valomerkki, ensimmäinen kalja korkataan menomatkalla Pasilan aseman kohdalla ja viimeinen juhlija sammuu paluumatkalla. Nästa Böle.
-Teemu Sikari
Kolmosella läpi
Yön viimeiset kirskahdukset, tasaisen epäsäännöllisinä vaivuttavat paatuneimmankin uneen. On kesäinen yö ja kosteusaalto pyyhkiytyy Alppiharjun rinteitä kohti tuntematonta. Jämäkät ja suomalaisperäiset kivitalot vartioivat hiljentyvää kartan kolmiota. Arkkitehtuurimme yksinkertaisuus ja sen sanoinkuvaamaton puhuttelevuus saattaa viimeisenkin seikkailijan kotiin lähipubista.
Sturenkadun ja Helsinginkadun väliin jäävä kolmio tunnetaan paremmin nimellä Alppila, jos sitä nyt tunnetuksi voi kehua. Kesäisin kävelymatkan päässä keskustasta, talvella saa huijata parin pysäkin verran. Viimeiset metrit takaisin on kuitenkin syytä kävellä, vaikka sille reitille ei Alvar Aallon päätyö välttämättä osukaan.
Kaupunginosaa ei muisteta kulttuurista, eikä olutravintoloista, vaan ilosta, riemusta ja hattarasta. Harjumme päällä tuttu maailmanpyörä tutustuttaa taas sadoille ja sadoille pääkaupunkimme siluettia. Ennen Linnanmäen sulkeutumista voi ohikulkija vain arvuutella, tulevatko kiljahdukset vuoristoradasta vai Lenininpuistosta. Mikä tapahtuu puistossa, se sinne myös jääköön. Alppilan laki.
Viimeisinä hetkinä ennen silmänsä sulkemista, tuudittautuu kaupunginosamme kasvatti läheisen maustetehtaan aistien hyväilyyn. Yli neljäntuhannen ihmisen hiljainen sopimus, meidän tuoksumme, meidän harjumme.
-Teemu Sikari
Sturenkadun ja Helsinginkadun väliin jäävä kolmio tunnetaan paremmin nimellä Alppila, jos sitä nyt tunnetuksi voi kehua. Kesäisin kävelymatkan päässä keskustasta, talvella saa huijata parin pysäkin verran. Viimeiset metrit takaisin on kuitenkin syytä kävellä, vaikka sille reitille ei Alvar Aallon päätyö välttämättä osukaan.
Kaupunginosaa ei muisteta kulttuurista, eikä olutravintoloista, vaan ilosta, riemusta ja hattarasta. Harjumme päällä tuttu maailmanpyörä tutustuttaa taas sadoille ja sadoille pääkaupunkimme siluettia. Ennen Linnanmäen sulkeutumista voi ohikulkija vain arvuutella, tulevatko kiljahdukset vuoristoradasta vai Lenininpuistosta. Mikä tapahtuu puistossa, se sinne myös jääköön. Alppilan laki.
Viimeisinä hetkinä ennen silmänsä sulkemista, tuudittautuu kaupunginosamme kasvatti läheisen maustetehtaan aistien hyväilyyn. Yli neljäntuhannen ihmisen hiljainen sopimus, meidän tuoksumme, meidän harjumme.
-Teemu Sikari
Useammin kuin Manhattanilla
Helsingin keskustasta Lauttasaareen mentäessä ainoa julkinen kulkuneuvo on bussi. Bussi numero 20 starttaa Svenska Teatterin edestä helmikuisena perjantai iltapäivänä. Kyydissä on ainakin yksi tunnettu näyttelijä, rokkari Kauko Röyhkä, kalliisti pukeutuneita vanhuksia ja uraputkessa olevia noin nelikymppisiä miehiä ja naisia. Oikeastaan "kakskymppisessä" on hämmästyttävän hyvä otanta Lauttasaaren populaatiosta.
Lauttasaaren busseissa kuulee kaupungin teennäisimmät keskustelut - kahdella kielellä. Ruotsinkielisiä asuu Lauttasaaren kaupunginosassa huomattavan paljon. Kaksikielisyys tuo kaupunginosaan ohuen kerroksen eurooppalaista tunnelmaa. Lauttasaaren baareissa sentään kuulee mielenkiintoisia, joskus jopa hauskoja, juttuja.
Jään pois Lauttasaaren keskiosassa. On käytävä Alkossa ja ruokakaupassa. Pitkäripaisessa on perjantaina jonkin verran porukkaa, mutta mistään ryntäyksestä ei voida puhua. Valikoimassa ja ostoskoreissa on pääasiassa laadukkaita viinejä. Perjantainen Alko kertoo aika paljon alueen sosiaalisesta rakenteesta. Ruokakaupassa on tavarat hinnoiteltu reippaasti yläkanttiin., tosin valikoimakin on monissa tuoteryhmissä yliampuva.
Päätän kävellä kaupoilta määränpäähäni saaren länsiosaan. Matkalla ohitan edesmenneen Spede Pasasen kodin. Suupieleni kaartuvat väkisinkin ylöspäin kun mietiskelen kuinka nopeasti Speden tytär Pirre hassasi isänsä elämän työn. Samalla mietin venäläisen ystäväni tarinan todenperäisyyttä, siitä että hän olisi herännyt sotakypärä päässä ilman housuja Speden vaatekomerosta.
Edesmennyt veroprofessori Kari S. Tikka tuhahti aikoinaan käyvänsä useammin Manhattanilla kuin Lauttasaaressa. Lauttasaari ei tosiaankaan ole mikään kaupunkikulttuurin mekka. Päinvastoin siitä on kehittynyt monipuolisia luontoelämyksiä tarjoava asuinsaari Espoolaisen pikkuporvarillisuuden ja stadilaisen kiireen puristuksesta huolimatta. Vai juuri niiden vuoksi?
-Juntta Gran-
Lauttasaaren busseissa kuulee kaupungin teennäisimmät keskustelut - kahdella kielellä. Ruotsinkielisiä asuu Lauttasaaren kaupunginosassa huomattavan paljon. Kaksikielisyys tuo kaupunginosaan ohuen kerroksen eurooppalaista tunnelmaa. Lauttasaaren baareissa sentään kuulee mielenkiintoisia, joskus jopa hauskoja, juttuja.
Jään pois Lauttasaaren keskiosassa. On käytävä Alkossa ja ruokakaupassa. Pitkäripaisessa on perjantaina jonkin verran porukkaa, mutta mistään ryntäyksestä ei voida puhua. Valikoimassa ja ostoskoreissa on pääasiassa laadukkaita viinejä. Perjantainen Alko kertoo aika paljon alueen sosiaalisesta rakenteesta. Ruokakaupassa on tavarat hinnoiteltu reippaasti yläkanttiin., tosin valikoimakin on monissa tuoteryhmissä yliampuva.
Päätän kävellä kaupoilta määränpäähäni saaren länsiosaan. Matkalla ohitan edesmenneen Spede Pasasen kodin. Suupieleni kaartuvat väkisinkin ylöspäin kun mietiskelen kuinka nopeasti Speden tytär Pirre hassasi isänsä elämän työn. Samalla mietin venäläisen ystäväni tarinan todenperäisyyttä, siitä että hän olisi herännyt sotakypärä päässä ilman housuja Speden vaatekomerosta.
Edesmennyt veroprofessori Kari S. Tikka tuhahti aikoinaan käyvänsä useammin Manhattanilla kuin Lauttasaaressa. Lauttasaari ei tosiaankaan ole mikään kaupunkikulttuurin mekka. Päinvastoin siitä on kehittynyt monipuolisia luontoelämyksiä tarjoava asuinsaari Espoolaisen pikkuporvarillisuuden ja stadilaisen kiireen puristuksesta huolimatta. Vai juuri niiden vuoksi?
-Juntta Gran-
Kävelyä Töölössä
Töölö on yksi Helsingin miehekkäimmistä kaupunginosista. Ei siis ole mikään suuri ihme, että leskirouvia on säädyttömän runsaslukuisesti pesiytynyt juuri Töölöön. Olympiastadionin fallistinen torni tarjoaa leskirouville symbolisia muistikuvia sänkykamarien voitonpäivistä. Osa Töölön mummoista edustaa niinkin vanhaa ikäluokkaa, että Olympiastadionille vuonna 1952 tulen juossutPaavo Nurmi on seksisymbolina ohittamaton.
Töölössä on yliampuvan suuren peniksen korvikkeen lisäksi toki paljon muutakin. Töölön porttina voidaan pitää oopperataloa. Oopperan 5000 hukkaneliötä tarjoaa verovaroilla 400 henkilön voimin kulttuurielämyksiä kaikille Suomen 13 oopperan harrastajalle. Dramaattisimmat näytökset tosin nähdään oopperan henkilökunnan ja johdon välillä iltapäivälehdistössä.
Töölössä on Suomen mittapuun mukaan tasokkaita ravintoloita. Ravintolat sijaitsevat sen verran seikkaperäisissä paikoissa, että nälkä ehtii varmasti tulla. Töölöstä löytyy myös muutama kiva oluthuone ja kahvila. Suomessa laatukahvilan asemaan pääsee jos ulkona on iso Segafredo mainos. Oluthuone sen sijaan tarkoittaa S-ryhmän omistamaa huonon palvelun kapakkaa, jossa laiska baarimikko kastelee vehnäolutlasin, mikäli osaat pyytää oikein anelevasti, etkä keskeytä hänen tärkeää kännykkäpuheluaan.
Töölö sopii parhaiten kävelyn harrastamiseen ja aikamatkailuun. Syksyinen töölö tuo mieleen 1970-luvun Leningradin
-Juntta Gran-
Töölössä on yliampuvan suuren peniksen korvikkeen lisäksi toki paljon muutakin. Töölön porttina voidaan pitää oopperataloa. Oopperan 5000 hukkaneliötä tarjoaa verovaroilla 400 henkilön voimin kulttuurielämyksiä kaikille Suomen 13 oopperan harrastajalle. Dramaattisimmat näytökset tosin nähdään oopperan henkilökunnan ja johdon välillä iltapäivälehdistössä.
Töölössä on Suomen mittapuun mukaan tasokkaita ravintoloita. Ravintolat sijaitsevat sen verran seikkaperäisissä paikoissa, että nälkä ehtii varmasti tulla. Töölöstä löytyy myös muutama kiva oluthuone ja kahvila. Suomessa laatukahvilan asemaan pääsee jos ulkona on iso Segafredo mainos. Oluthuone sen sijaan tarkoittaa S-ryhmän omistamaa huonon palvelun kapakkaa, jossa laiska baarimikko kastelee vehnäolutlasin, mikäli osaat pyytää oikein anelevasti, etkä keskeytä hänen tärkeää kännykkäpuheluaan.
Töölö sopii parhaiten kävelyn harrastamiseen ja aikamatkailuun. Syksyinen töölö tuo mieleen 1970-luvun Leningradin
-Juntta Gran-
perjantai 1. helmikuuta 2008
Vasemmiston kiirastuli
Suomen vasemmisto on vakavassa kriisissä. Mediaa asia ei kiinnosta, vaikka SDP on jumissa ja Vasemmistoliitto sekaisin. Vasemmistopuolueiden sisäiset riidat ovat antaneet työrauhan porvarihallitukselle ja mahdollisuuden toteuttaa rajuakin oikeistopolitiikkaa. Demarit eivät saa joukkojaan kasaan Heinäluoman johdolla, mutta uskottavaa seuraajaakaan ei tunnu "Sakki Eertolle" löytyvän.
Vasemmisto, Hihhulit ja Perussuomalaiset lupasivat viime vuoden vaalien jälkeen kovan opposition. Meillä kaikilla lienee näkemys kovuudesta. Heinäluomalla ja minulla näkemykset eivät taida tässäkään kohdata lainkaan. Aikoinaan keskustaoppositio muistutti jykevää neuvostopanssarivaunua, minkä rinnalla Heinäluoman luotsaama nykyoppositio muistuttaa itäsaksalaista vaneriautoa. Itse en jaksa enää seurata lainkaan eduskunnan vuoropuhelua.
Vihreät antoivat pitkään voimaa suomalaiselle vasemmistolle. Osmo Soininvaaran johtamat vihreät olivat selkeästi vasemalle kallellaan oleva puolue. Tarja Cronbergin ohjauksessa Vihreä-liitto muuttui hämmästyttävän nopeasti tylsäksi porvaripuolueeksi.
Vasemmiston pitäisi viimeistään kuntavaaleihin koota rivinsä ja antaa oikeistolle uskottava vaihtoehto. SDP:n kannattaisi myös pohtia pitkän tähtäimen yhteistyömallia perussuomalaisten kanssa. Perussuomalaisilla on Suomen puoluekentässä niin kova noste, että se saisi vasemmistonkin uuteen liitoon.
-Juntta Gran-
Vasemmisto, Hihhulit ja Perussuomalaiset lupasivat viime vuoden vaalien jälkeen kovan opposition. Meillä kaikilla lienee näkemys kovuudesta. Heinäluomalla ja minulla näkemykset eivät taida tässäkään kohdata lainkaan. Aikoinaan keskustaoppositio muistutti jykevää neuvostopanssarivaunua, minkä rinnalla Heinäluoman luotsaama nykyoppositio muistuttaa itäsaksalaista vaneriautoa. Itse en jaksa enää seurata lainkaan eduskunnan vuoropuhelua.
Vihreät antoivat pitkään voimaa suomalaiselle vasemmistolle. Osmo Soininvaaran johtamat vihreät olivat selkeästi vasemalle kallellaan oleva puolue. Tarja Cronbergin ohjauksessa Vihreä-liitto muuttui hämmästyttävän nopeasti tylsäksi porvaripuolueeksi.
Vasemmiston pitäisi viimeistään kuntavaaleihin koota rivinsä ja antaa oikeistolle uskottava vaihtoehto. SDP:n kannattaisi myös pohtia pitkän tähtäimen yhteistyömallia perussuomalaisten kanssa. Perussuomalaisilla on Suomen puoluekentässä niin kova noste, että se saisi vasemmistonkin uuteen liitoon.
-Juntta Gran-
