Joulu on ilon juhla kaupan keskusliikkeille, mainettaan puhdistaville yrityksille ja seurapiirikanoille. Joka joulu rikotaan kaupan myyntiennätyksiä ja seurapiirikanat saavat valkoviinin voimalla kiertää hyväntekeväisyystapahtumia, joita huonomaineiset yritykset ja liikemiehet järjestävät. Kaupan keskusliikkeiden sponsoroimilla joulukaduilla herätellään ostoshysteriaa jo lokakuulla samaisissa kanalaumoissa.

Joulumielen nimissä tehdyt hyväntekeväisyystempaukset lyövät korniudessaan jopa Bonon. Ylen keräämät jouluruokaliput ovat hauska muistutus pula-ajasta; ainakin niille jotka eivät pula-aikaa oikeasti ole kokeneet. MTV3:n "Joulumielelle" konsertti sai Vuoden arvostelukyvyttömin teko -palkinnon. Sairaiden lasten ja heidän omaisten epätoivolla esiteltiin erilaisia rahasummia yritysten nimien perässä. Lisäksi sponsorit Nalle Wahlroosista lähtien saivat olla äänessä. Tietysti B-luokan kotimaiset artistit raiskasivat sopivissa väleissä kauneimmat joululaulut.

Suomalaista yhteiskuntaa halutaan ajaa isossakin kuvassa hyväntekeväisyysjärjestöjen syliin. Yritysten omistajien ja johtajien kannalta hyväntekeväisyysjärjestöjen voimalla pyörivä yhteiskunta on huomattavasti houkuttelevampi kuin nykyinen, verrattaen korkeaan verotukseen nojaava yhteiskuntajärjestelmä. Yksityisillä lääkäriasemilla työsuhde-etunaan Viagrareseptinsä uusivat yritysjohtajat sijoittavat miljoonansa mielluummin veneisiin kuin suomalaisen duunarin ammattitaudeista johtuviin sairaalakuluihin.

Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta eiköhän leipäveitsi heilahda ja metsästysase laukea joulustressin kanssa yhtäaikaa monissa lapsiperheissä viimeistään Tapanin päivänä.

-Juntta Gran-

Suurin populisti

Kokoomus alkaa olla jälleen entisellään. Jo vähän aikaa näytti, että Kokoomus on oikea kykypuolue. Jyrki Katainen on hyvin prepattu valtiovarainministeriksi ja aina hymyilevä Alexander Stubb on jaksanut sinnikkäästi kiertää maailmaa yksityislentokoneella veronmaksajien piikkiin. Sauli Niinistökin on malttanut olla turpa kiinni, mikä onkin suojatyöpaikoissa viihtyvältä vakkasuomalaisjuristilta vähintääkin kohtuullista.

Kokoomuksen orastavan voittokulun katkaisi noin viikko sitten Henna Virkkunen. Opetusministerin salkusta luopuva Sari Sarkomaa sai seuraajakseen Kokoomuksen "vittumaisen ämmän". Edellä mainittua kunnianimitystä on Henna Virkkusta aiemmin saanut kantaa ainoastaa ex-kansanedustaja Paula Kokkonen.

Henna Virkkunen kävi onnistuneen mediasodan puoluetoveriaan, silloista ulkoministeriä, Ilkka Kanervaa vastaan ja sai jonkin verran palstatilaa roskalehdissä. Virkkunen on viestintäalan ammattilainen ja ollut mukana muunmuassa viestintätoimiston perustamisessa. Kansan kielessä viestintäalan ammattilaisia kutsutaan populisteiksi. Ala-arvoisen suomalaismedian ansiosta virallisen populistin viittaa kantaa maassamme Timo Soini.

Virkkunen on tähän asti ollut keinottelijoita suosiva kunnallispoliitikko ja rivikansanedustaja Jyväskylästä. Kukaan ei tiedä millä meriiteillä Virkkunen valittiin ministeriksi. Ehkäpä samasta syystä kuin Adolf Hitler nousi Kolmannen valtakunnan johtoon - populismilla.

-Juntta Gran-

Juoppo retku

61 vuotta olen odottanut tätä hetkeä. Valvonnan ja kontrollin symboli – ylijumala Supo Nivala on muilutettu rajan taa. Supo toimi urallaan monenlaisissa demonisissa tehtävissä, nappulansa hän kävi ansaitsemassa demareiden ikeessä ja Suojelupoliisissa. Suojelupoliisiin Supo siirtyi sen jälkeen, kun oli yrittänyt koko laitosta lopettaa sisäministeriö-aikoinaan. Perusdemarille tuttu tapa; jos et voi tuhota sitä, saastuta se sisältäpäin.

Aloitettuaan Suojelupoliisissa laittoi Supo Nivala Stasi-listat kassakaappiin ja kaverit teleurkintaan. Näiden toimenpiteiden jälkeen olikin aika oikaista jalat pöydälle ja nojautua muhkeaan nahkatuoliin yhä syvemmin.
”Mitä nyt sitten tekisi?”, kysyi Supo Nivala itseltään ja tarttui ajatuksissaan pöydälle unohtuneeseen Single Malt-pulloon.

Tälle tielle jäätiin ja aina skandaalin osuessa kohdalle, otti Nivala pullon kaulasta kiinni, tempaisi tukevat naamat ja kirjasi itsensä laitoksesta sairaslomalle. Alkoi maksa köhiä, perna pettää ja pumppu potkia. 2007 olikin aika siirtyä eläkepäiville nauttimaan työnsä hedelmistä. Työllä tarkoitan istumista ja hedelmillä väkeviä liköörejä.

Demarien valtakunnansalissa aivan Graniittilinnan vieressä, hiljaisuus laskeutuu virttyneiden kupariseinien sisäpuolelle. Muistoksi jää vain tahmea rengas kotona olevan tammisen työpöydän pinnalle ja tarina keltaisista silmämunista työaamuisin.

Nuku hyvin Nivala, huomenna ei ole enää krapula.

-Teemu Sikari

P.S. Tarina on fiktiota

Globaalia, sanoi ajokoira kun...

Globalisaatiokeskustelua ei käydä Suomessa lainkaan. Suuryrityksissä työskentelevät tietävät olevansa etuoikeutettuja, koska työpaikka on säilynyt maapalloistumisesta huolimatta. Jokainen globalisaatiokriittinen lausunto leimataan suomettuneeksi ajatteluksi, katkeruudeksi tai muuten vain arvostelukyvyttömänä lausutuksi mielipiteeksi.

Viidakossa ja globalisaatiossa vallitsee vahvemman laki. Heikot alueet kuolevat ja vahvat ottavat vallan. Siirtomaa valta oli riistomielessä samaa tasoa kuin Ahvenanmaan autonomia nykyajan äärioikeistoliikkeeseen, globalisaatioon, verrattuna. Suomenkin valtio syytää rahaa yrityksille, jotka tuhoavat kulttuureja, luontoa ja ihmisyyttä ympäri maailmaa. Vientituilla on tuhottu monien tyttölasten opiskelumahdollisuudet, koska on järkevämpää pitää tytöt värittämässä kännyköitä kuin koulun penkillä. Natsien Kristalliyöstä tulee kuluneeksi 70 vuotta. Ainoa edistys kaikesta moralisoinnista huolimatta on nykytilanteessa, se että pienen ihmisryhmän sijaan globaalit yritykset sortavat kaikkia kehitysmaita.

Suomalaiset haukkuvat muiden eurooppalaisten tavoin joka käänteessä amerikkalaisia, mutta kaikkiin amerikkalaisten idioottimaisuuksiin olemme valmiita lähtemään mukaan. Globalisaatio alkoi Yhdysvalloista ja päättyy yhdysvaltoihin. Jos Yhdysvallat alkavat rotuvähemmistöön kuuluvan presidentin johdolla kunnioittamaan ihmisoikeuksia, niin mahdollisesti koko maailma seuraa perässä kerran viisaassakin asiassa. Amerikkalaiset pelastivat maailman toisessa maailmansodassa ja antoivat turvapaikan vainotuille Euroopan juutalaisille. Kiitokseksi eurooppalaisten eteen tehdyistä uhrauksista amerikkalaiset saivat kokea modernin kristalliyön 11.9.2001, joka koettiin vastaiskuksi länsimaiselle rahavallalle, eli globalisaatiolle. Amerikassa kaikki on suurta, niin hyvässä kuin pahassa.

Piskuisen Suomen Keskusta unohti sopivasti kunnallisvaalien alla kotimaansakin olevan osa globaalia talousviidakkoa. Ala-arvoisesti ministerin tonttiaan tähän asti hoitanut Anu Vehviläinen otti perikeskustalaiseen tyyliin muutaman irtopisteen irtautumalla valtionyhtiö Vr:n vaunujen uusimispolitiikasta. Melko hyvin vaikeassa tehtävässä Vr:n johdossa onnistunut Henri Kuitunen sai lähteä Vehviläisen vaalitempun takia. Samalla Kainuun köyhä ja kateellinen kansa sai Kuitusesta syyllisen Otamäen vaunutehtaan huonoon kannattavuuteen. Kainuun olisi jo hyvä ymmärtää, ettei maakunta pelastu vaikka Urho Kekkonen ja Ilmari Kianto aloittaisivat negrofilisen homosuhteen.

Suomi on globalisaatiossa voittaja tai häviäjä. Kartanoherrat Jorma Ollila ja Björn Wahlroos pitävät isänmaataan voittajana, koska rikastuivat henkilökohtaisesti globalisaation seurauksena. Kymen paperimiehiltä kysyttäessä Suomi on globalisaation häviäjä.

Kylmässä sodassa Suomi oli presidentti Kekkosen mukaan maailman lääkäri, ei tuomari. Olisiko globalisaatiossa aika ottaa tuomarin rooli? Otatko haasteen vastaan ammattiyhdistysjuristi, tasavallan presidentti ja YK:n globalisaatiotyöryhmän puheenjohtaja Tarja Halonen?

-Juntta Gran-

Ensimmäinen huomautus

Tänään vaalituloksen selvittyä Yhdysvaltain presidentinvaalissa hävisin kymmenkunta tuoppia eri ihmisten kanssa käydyissä vedonlyönneissä. Amerikka hävisi todennäköisesti uskottavuutensa, mutta sai vastineeksi toivon takaisin. Toivo amerikkalaisessa keskiluokassa merkitsee maailmantaloudelle enemmän kuin Euroopan keskuspankin korkopolitiikka kymmenen vuoden aikana.

Amerikkalaiset saivat muutoksen ennen kaikkea presidentin henkilöön. Valittu valtio sai värillisen paimenen pojan; miehen pohjoisesta suurkaupungista. Yhdysvaltojen kansaa alkoi jo kyllästyttää ääriuskonnollinen maailman johtajan kruununperijä George W. Bush. Kun kahden vuoden sisällä Barak Obama kertoo maailmalle naama vakavana supervaltionsa sotatoimista jotakin puolustuskyvytöntä kärpäsenpaskavaltiota vastaan, muistelemme haikeana Bushin letkautuksia karjapaimenista ja ristiretkistä vuonna 2001.

Bushin aikakausi ei mennyt aivan putkeen, kuten hyvin tiedämme. Bushin kaudella tuli ihmiskunnan eteen suurempia haasteita kuin koskaan aiemmin. Saimme kokea pelon ilmapiirin karummin kuin yksikään sukupolvi aikaisemmin. Sodan ja rauhan raja hämärtyi 2000-luvulla lopullisesti ja pelko arabiterroristeista seuraa mukana joka päivä metroissa, pilvenpiirtäjissä ja toreilla. Ilmastomuutos huomattiin heti terrorismihypetyksen jälkeen ja globalisaatiosta tuli salakavalasti arkipäivää.

Tänään Barak Obaman voitto maailman mahtavimman viran tavoittelussa aiheutti onnitteluryöpyn maailmalla. Venäjä kuitenkin teki poikkeuksen haastamalla hallitsevan maailman johtajavaltion avoimesti presidenttinsä suulla. Obama lupasi muutoksen, mutta taidamme pian olla kylmän sodan asemissa. Venäjä antoi Yhdysvalloille ensimmäisen vakavasti otetttavan huomautuksen lähes kolmeenkymmeneen vuoteen.

-Juntta Gran-

Pääkirjoitus

Vaalitulos

Onneksi olkoon Perussuomalaiset!

Oletko homoseksuaali, Jyrki Katainen?

-Kouri-ryhmä

Liian suuri suomalaiseksi

Tänään Nobelin rauhanpalkinnon sai suomalainen suuruus: Martti Ahtisaari. Suomalaiset tuntevat Ahtisaaren ylipainoisena vaappujana, joka on vieraannuttanut itsensä tavallisen kansalaisen arjesta. Lisäksi useiden suomalaisten medioiden mukaan Ahtisaarella on vakava alkoholiongelma ja huonot käytöstavat. Ahtisaarihan toikkaroi jo ensimmäisellä valtiovierailullaan Suomen tasavallan presidenttinä itselleen laastarin!

Itse näen Ahtisaaren suurena ajattelijana; harvinaisuutena ahdasmielisessä yhteiskunnassamme. Paavo Haavikon menehdyttyä olemme kansakuntana kahden suuren elävän ajattelijan ja yhteiskunnallisen tarkkailijan armoilla. Jörn Donner ja Ahtisaari ovat suuremmassa vastuussa pienen kansakunnan arvojohtajina kuin osaavat ajatellakaan.

Ahtisaari on myös harvinaisen lojaali ihminen. Hän on julkisesti tyrmännyt Ilkka Kanervan ja Esko Ahon julkisen nöyryytyksen Suomen Pankin johtokuntanimityksissä vuonna 2000. Elokuussa 2007 Ahtisaari laittoi koko arvovaltansa peliin puhdistaessaan entisen alaisensa Alpo Rusin maineen. Edellä mainitut seikat kielivät myös siitä kuinka Martti Ahtisaaren sielua ei ole uitettu kaksinaismoraalin, petturuuden ja itsekkyden lietteestä täytetyssä suomalaisen päivänpolitiikan likakaivossa.

Ahtisaari on itse laskenut olevansa 87,5 prosenttisesti suomalainen. Ahtisaaren NATO- myönteisyyttä ei kuitenkaan selittäne 12,5 prosentin norjalaisedustus geeneissä. NATO-jäsenyyden puolesta lausutut kommentit selittänee paremminkin kokemukset rauhan välitystehtävistä. Onhan fiksua olla päättämässä NATO:n organisaatioissa. Kyseinen puolustusliitto kuitenkin määrää Suomen kansainvälisten sotilastoimintojen käytännön toteutukset. Halusimme tai emme.

Mielenkiintoista suomalaisessa NATO-keskustelussa onkin se, että mitä tärkeämmissä diblomaattisissa toimissa Suomalaiset ovat toimineet, sitä hanakammin he suosittelevat NATO-jäsenyyttä. Alexander Stubbb, Max Jacobsson, ja Ahtisaari joutuvat kuitenkin lyömään päätään seinään vielä pitkään suomalaisessa keskustelussa.

Mutta suomalaisen nykyluonteen mukaisesti media ei tuo esille Ahtisaaren turvallisuuspoliittisia näkemyksiä. Sen sijaan eri viestimet ovat hämmästyttävällä tarmokkuudella lyöneet Ahtisaarta kuin vierasta sikaa. Jokainen suomalainen tietää miten Ahtisaari asuu ja matkustaa. Suomen valtion kustantamat verrattaen kalliit elämän kulissit presidentti Ahtisaarelle ovat pieni hinta puolueettoman maan keulakuvasta. Ihmisestä joka korrektilla ja rakentavalla tavalla alleviivaa pohjoismaisen arvomaailman hyveellisyyttä ympäri maailmaa.

-Juntta Gran-

Negaatiojohtajat

Jokainen teistä on huomaamattaan törmännyt negaatiojohtajaan. Ainakin, jos olet työelämässä, opiskelet tai olet muutoin tekemisissä yli viiden ihmisen joukkion kanssa. Muutama poikkeusyksilö vahvistaa säännön, että negaatiojohtaja on nainen. Yleensä tämän taidon täydelliseen omaksumiseen tarvitaan ainakin pari vuotta per yhteisö.

Negaatiojohtajan nimittäin tarvitsee tuntea ja olla mukana yhteisön omissa pienissä klikeissä - kuppikunnissa. Olen itse törmännyt huomattavan usein negaatiojohtajaan etenkin erilaisissa koulutuksissa, joissa ollaan uusien asioiden kanssa tekemisissä. Negaatiojohtaja ottaa näissä tilanteissa vahvaa roolia ja käyttää taitojaan oman egonsa pönkittämiseen ja saa huikeita fiilareita rajattomasta vallastaan.

Perinteisen negaatiojohtajan profiili on seuraavanlainen: 40-50-vuotias, urallaan samaan tehtävään tai vastuualueeseen jämähtänyt nainen, kenet mies on jättänyt ja oma poika haukkuu huoraksi. Tämä yksilö siirtää kaiken paskan kahdeksan työtuntinsa aikana muiden harteille. Mikään ei ole koskaan hyvin, mitään uutta ei saa tapahtua, kaikki oppiminen ja uusien taitojen omaksuminen on saatanaakin pahempi suo.

Negaatiojohtajan valta perustuu tartuntaan, naama norsunvitulla hän arvostelee uutta, ennenkuin on siihen edes tutustunut. Argumentteina hän käyttää sitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin, silloin kun ei ollut intternettejä ja tulostimia. Päätteistä tulee päänsärkyä ja mikään järjestelmä ei koskaan toimi. Yleensä negaatiojohtajalta jää huomaamatta se tosiseikka, että järjestelmän toimimattomuus johtuu taidon puutteesta ja omien kuukautis- ja vaihdevuosikipujen aiheuttamasta keskittymishäiriöstä.

Nuoria miehiä, joiden ura on aluillaan, yritetään saada mukaan kuppikuntiin. Yleensä he keskittyvät töihinsä ja etenevät urallaan. Tätä toimiston vanha haaska pyrkii kaikin keinoin estämään, vaikka sitten tartuttamalla vastustusmielialan koko yhteisöön. Tämän vuoksi Suomessa jää tuhansia innovaatioita toteuttamatta vuosittain ja satoja nuoria miehiä kastroituu henkisesti.

Siksipä minä en salli naisten päästä johtamaan itseäni, vaan pyrin olemaan omissa tehtävissäni ajan tasalla ja tekemään kaikkeni firmani eteen. Etenen muutamissa vuosissa näiden tätien yläpuolelle ja nauran paskaisesti saadeessani palkkakuittini.

-Teemu Sikari

Kannattipa tulla, islantilaiset

Islannissa menee huonosti. Ylimielinen ja lapsellinen maailman valloitus meni käsille jo ennen kuin ehti kunnolla alkamaankaan. Toisaalta islantilaiset "suursijoittajat" pääsivät yllättävän pitkälle. Asialla oli kuitenkin joukko huonosti käyttäytyviä, tekaistun kuuloisilla nimillä esiintyviä friikkejä jostain kaukaa.

Piskuisen saarivaltion, Islannin, pääministeri on puuttunut peliin vasta nyt kun kuset ovat jo housussa. Olisiko sittenkin kannattanut liittyä johonkin rahaliittoon tai valvoa pankkeja? Olisiko pitänyt uskoa hyvällä, etteivät islantilaiset juntit onnistu brändäämään maata uudeksi Sveitsiksi? Olisiko pitänyt ottaa todesta erään valtion päämiehen heitto siitä, kuinka islantilaiset osaavat ainoastaan viljellä kalapuikkoja ja harrastaa sodomiaa kuumilla lähteillä?

Islannin nykytilannetta ei käy kateeksi. Jäätikkövaltakunta on sotilaallisesti Yhdysvaltojen alusmaana, mutta miljardeja velkaa Venäjän federaatiolle. Islanti on Pohjoismaa, mutta kaikesta skandinaavisesta päätöksenteosta maa on tungettu sivuraiteelle. Pienmaiden yhteistyöjärjestö halveksuu Islantia sen vahvan sotilaallisen liittoutumisen vuoksi.

Islannin kulttuuri ja kansa tunnetaan maailmalla siitä, ettei ole olemassa islantilaista kulttuuria tai kansaa. On olemassa vain sisäsiittoinen porukka, jonka geenit on säilötty isoon varastoon jonnekin jättimäisen jääkentän ympärille. Islantilaisilla ei ole vielä edes kirjakieltä! Suomalainen kulttuurikin on verrattain nuorta, mutta islantilaiseen omaperäisyydettömyyteen verrattuna olemme antiikin Kreikan tasolla.

Islanti on monelle arvoituksellinen paikka, minne olisi kiva mennä. Paikka on tietysti eksoottista vaihtelua tylsille ranta- ja kaupunkilomille. Islanti on kylmä, kaukana ja hele-vetin kallis. Olen kerran käynyt Islannissa. Jo Keflavikin lentokentällä tuli saman suuntaisia ajatuksia kuin islantilaisilla WinCapita-henkisillä sijoittajilla Elisan Oyj:n yhtiökokouksessa; kannattipa tulla.

-Juntta Gran-

Jakojäännös

Olen yrittänyt usein saada kokoomuslaisilta selvitystä yksinkertaiseen kysymykseen: mitä tarkoittaa Kokoomus? Vastausta en ole vielä saanut, joten toivonkin kansakunnan äidinkielenopettaja Riitta Uosukaisen joskus selventävän Kokoomus-sanan merkitystä minulle.

Kokoomus on perinteisesti puolustanut kolmea pääteemaa; kotia, uskontoa ja isänmaata. Olisiko nyt aika palauttaa oikeistoliberaaleille Kokoomuksen nilkeille mieliin nuo jalot arvot?

Koti
Miksi Kokoomus haluaa virolaiset hämäräfirmat koteihimme remontoimaan?

Uskonto
En usko Jumalaan. Jos uskoisin niin uskoisin uuden testamentin hyvään jumalaan. En vanhan testamentin pahaan Jumalaan joka sortaa kansaamme Kokoomuksen hallitusvastuulla.

Isänmaa
Globalisaation vastustajia Kokoomus pitää hulluina tai taantumuksellisina. EU-kriittisyyskin on kauppakamarijuppien mielissä rehupunttien äksyilyä.

Kokoomus on nykyään arvojensa jakojäännös. Henna Virkkusen kaltaiset keskinkertaiset kunnallispoliitikot valtaavat asemia Kokoomuksen sisällä. Kukaan viisas mies ei enää pyri luottamustoimiin Kokoomuksen listoilta. Hennavirkkusten suorittama henkinen kastraatio ei oikein houkuttele miehiä parhaassa iässä.

Jakojäännöspuolue nojaa kuitenkin edelleen arvoihin. Arvot ovat puolueessa niin moderneja, että maalaisliittolaiset tollot eivät niitä ymmärrä. Yhdeksässä kuolonuhrissa Kauhajoella ei ole jakojäännöspuolueen puheenjohtajalle riittävästi syitä erottaa ministeri Holmlundia. Ministerin erottamisperusteeksi puheenjohtaja Jyrki Katainen vaatii hävyttömän tekstiviestin. Tekstiviestikohun jälkeen Katainen myös itki julkisesti. Kauhajoen koulusurmat eivät ylittäneet Kataisen itkukynnystä.

-Juntta Gran-

Erkki Tuomioja - eduskunnan majakka

Majakka on jykevä, majakka on turvaksemme ja ennen kaikkea majakka on kirkkaan punainen.

Toisaalta majakassa palaa pätkittäin valo, parhaimmillaan se on mahdollisimman kaukana mannermaalta ja nykyään käytetään GPS:ssää ja muita enemmän ajantasalla olevia vimpaimia pysyäksemme suunnassa.

Erkkiä pidetään nuhjuisena ja omituisena höperönä, mutta ennenkaikkea intellektuellina, kysykää vaikka Lipposelta. Voisin kuitenkin väittää, että Erkki on idiootti. Perustelen tätä väitettä hänen viimeaikaisilla kommenteillaan pankkien oikeudesta nostaa asuntolainojen korkoa yksipuolisesti. Tuoimiojan Eki nimittäin syytti Kuluttajavirastoa, kun se ei reagoinut kyseiseen muutokseen tai yritti jopa peitellä sitä kuluttajilta.

Yksi. Pankeilla ei ole oikeutta nostaa yksipuolisesti asuntolainojen korkoa, oikeus koskee vain marginaalia, josta muodostuu pääasiallisesti pankin tuotto lainasta. Kaksi. Pankkien oikeus astuu voimaan suurinpiirtein juuri ennen konkurssia, vakavaraisuuden ylläpitämiseksi, joka on loppukädessä kuluttajan etu.

Kolme. Kuluttajavirastoa kuultiin vain jonkun muotoseikan kommentointii. Oikeudesta ovat neuvotelleet Rahoitustarkastus ja Finanssialan Keskusliitto, itke niille Eki. Neljä. Oikeus on vain väliaikainen ja marginaalin saa nostaa päivän tasoon. Päivän taso on ainoa hiukan hämärä käsite kyseisessä oikeudessa nostaa marginaaleja, mutta päivän tasoonkin on olemassa jonkinlainen kaava.

Viisi. Marginaali pitää vakavaraisuuden palattua laskea alunperin sovitulle tasolleen. Kuusi. Mikä muu liikeyritys solmii parhaimmillaan jopa 30-vuoden mittaisia sitoumuksia pidättämättä itsellään oikeutta tarkistaa hinnoitteluaan sopimuksen voimassaoloaikana? Seitsemän. Lainan nostosta ensimmäiseen kolmeen vuoteen marginaaliin ei voi koskea, vaikka mikä olisi.

Erkki on näitä vanhanajan poliitikoita, joiden mielestä elämme vieläkin vahvan markan politiikkaa. Erkkiä varmaan ihmetyttääkin keskustelu bensiinin hinnasta, kun se maksaa vielä alle kaksi markkaa litra.

Älkää hyvät ihmiset äänestäkö Kunnallisvaaleissa tai missään muissakaan vaaleissa. Se on ääni ehdokkaita ja järjestelmää vastaan. Kerätkäämme hulppea yli 50% porukka ja kaatakaamme koko saatanan Rakkarinmäki.

-Teemu Sikari

Sana Kekkosesta

Urho Kekkonen on ollut tämän vuoden aikana monien huulilla. Oikeastaan Urho Kekkonen on aivan liian vähän ihmisten huulilla, mutta viime aikoina tilanne on parantunut. Raahessa ollaan muuta Suomea kovasti edellä, sillä heiltä löytyi tarvittava sisu pystyttää ihan aito näköispatsas. Ei mitään saatanan rumaa lätäkköä unohdettuun puistikkoon.

Olisin muuten rientänyt Raaheen tekemään kansalaisvelvollisuuksiini kuuluvan polviasennon patsaan eteen, mutta toisaalta Raahe on aina Raahe, vaikka Rautaruukilla voitelisi. Patsasta rahoitettiin pienillä samanlaisilla patsailla, joita myytiin Jumalan hinnalla. 5.000,00 euroa ja kotiasi suojelisi itse Noottikriisin supersankari.

Kaiken lisäksi Kekkonen on nostettu kansallisten ikonien rinnalle Sampo Pankin uusiin korttien kuva-aiheisiin. Suomessa on yksi sankari ja sitten on pari paskaa urheilijaa, jotka joko kaatuilevat kesken kisojen tai ajavat autolla täysin holtittomasti.

Kaikki tämä viimeaikainen hälinä Kekkosesta laittaa mietteliäälle tuulelle. Johtaako tätä maata enää kukaan, kun isällinen koura ei enää suojele vasenta ja oikeaa laitaa. Ulkopolitiikka on yhtä vasemmistolaista kermakakku-politiikkaa, Pepsodent-mainosta ja suomi24:n parisuhdekriisiä, vitun hienoa. Kekkosen aikana ulkopolitiikassa ongelmia ei ollut. Käytiin vetämässä lärvit Stepanovin kanssa ja homma rullasi, kysykää vaikka Karjalaiselta ja kavereilta.

Tässä välissä oikaisen vielä yleisen harhaluulon. Kekkosen presidenttiys päättyi tasan 27.01.1982. Olen aivan liian useasti joutunut kohtaamaan finninaamaisia yliopistorunkkareita, joiden historiantieto kertoo Kekkosen viidennen kauden katkenneen 26.10.1981. Toisaalta, mitä on päivillä väliä, kun on takana viisi kautta pääministerinä, lähes viisi kokonaista kautta presidenttinä ja tuhansia tunareita nöyryytettynä.

Väkisinkin tulee tällaisina aikoina Kekkosen kaipuu. Ylösnousemusta odotellessa taidan katsoa iltaohjelmistoksi Ylen elävästä arkistosta Kekkosen päivän Tamminiemessä. Ylin johto munasillaan lauteilla kaikkia heitä viisaamman Matti Kekkosen kanssa.

-Teemu Sikari

P.S. Kekkosen jälkeinen aika muuten oli yhtä lamaan valmistautumista. Verratkaapa silloista aikaa nykyhetkeen: presidenttinä on toista kautta demaripaska, joka ei ota kantaa mihinkään, eikä varsinkaan tee mitään. Pääministerinä ja Suomen Pankin johtajana ovat sellaiset arkkitehdit, että eiköhän se pankkikriisi sieltä kohta nouse. Tonni vetoa että huomenna devalvoidaan? Anyone?

Vieras työvoima

Suomalainen: työnantajansa nöyrä sanansaattaja, uskollinen orja ja vähään tyytyvä opetuslapsi. Näistä sanoista tunnistaa itsensä jokainen perussuomalainen duunari aamuna, kun jokainen asia menee päin vittua.

Työaika: Arkisin 8-16. Kuulostaako tutulta? Käytännössä töitä pitäisi olla jo tekemässä 10 vaille, kun pomo tulee töihin tasalta näkee hän, että siellä ei notkuta kahvikuppi kädessä vaan painetaan täysillä töitä. Mieluummin hommat voi lopettaa viisi minuuttia yli kovaan ääneen lauseella: "OHO...Menipäs taas pitkäksi...Tarvii lopettaa ettei mene ylitöiksi". Taas se oma pomo on tyytyväinen, kun oma pikku orjalauma tekee tunnollisesti töitä. Työpaikan musta lammas, joka tulee joka aamu vasta tasalta töihin ja tekee vain oman työnsä, eikä puutu toisten tekemisiin onkin yhtäkkiä huono työntekijä. Pesee kädet röyhkeästi 5 vaille kello neljän, kun ei ole niitä käsiään vapaa-ajallaan jumalauta edes likastanut!

Palkankorotuksista on turha edes haaveilla saatika muista eduista työpaikan sisällä. Vanhempi sukupolvi muistaa vielä "pekkaspäivät", joista ammattikoulun takarivillä karvanopista haaveileva finnileuka ei ole koskaan edes kuullut. Aikanaan hänen työsopimuksessaan näistä lomapäivistä ei puhuta sanallakaan. Hänen palkankorotuksensa on muuttunut työuran alkaessa varmaankin yleiskorotukseksi. Kiva katsella palkkakuittia, kun taas tuli "palkankorotus"!

Ruokatauostakin on saatu nipistettyä pois 10 minuuttia, kun orjalauman vetäjä tulee kesken sapuskan kertomaan: "Hei jätkät, olis yx juttu..."

Tuttu homma... Makaroonilaatikko jäähtyy, maito lasissa lämpeää ja se Tekniikan Maailman kolme vuotta vanha numero jää tälläkin kertaa lukematta.

Työnantajan avuksi on mahdollista ostaa vierastyövoimaa vittuuntuneiden ja irtisanottujen duunareiden korvaajiksi.

Nämä pienet ilopillerit, jotka tulevat Puolasta, Aasiasta, Keski-Euroopasta ja herra tietää mistä, tekevät kursailematta kaikki heille opetetut työt. Maanantaina seurasin vierestä, kun tämä oman työpaikkani pipertäjä "lajitteli" kaikki ongelmajätteet, energiajätteen, lasi- ja elektroniikka romun samaan isoon sekaroskikseen.

Tiistaisin on lattian pesupäivä. Normaalisti työpaikkani pesee noin viidellä ämpärillä. Saksalaisen teollisuusalan valmistaman pesuainetonkan tilavuus on 35 litraa ja etiketissä luki: "Valmista pesuainetta noin 400 litraa".

Keskiviikko-aamuna oli tonkan litramäärä tippunut kolmasosaan, eli lyhyellä matematiikalla pesuämpäreitä olisi heitelty koko yö työpaikallani. Työaikaa roskien vientiin ja lattian pesuun on annettu viisi tuntia. Tästä ajasta neljä tuntia menee tällä meidän iloisella, rehdillä ja ahkeralla siivoojalla puhelimessa sönköttäen kavereiden kanssa.

Niin, että saiskos lähtee huomenna viis minsaa aikaisemmin??

Pettersson

Saamattomuuden akseli

Maailman saastuneimpiin vesistöihin kuuluva Itämeri saa viimeisen naulan arkkuunsa 2010. Naula on lähes tuhat kilometriä pitkä kaasuputki, joka upotetaan meren pohjaan. Hanke on saksalais-venäläisen Nordstream yhtiön tekele, joten moraali on tässä projektissa paljon maakaasuputkea syvemmällä. Natsit, kommunistit ja heidän jälkeläisensä Saksassa ja Venäjällä ovat ansioituneet monilla elämän - ja kuolemankin - aloilla, mutta moraali ei ole koskaan kuulunut kyseisten aatteiden johtoajatuksiin.

Putkea varten valmistetaan jo osia, mutta kansakunnan pelle Matti Vanhanen harkitsee vielä kantaansa tässäkin asiassa. Keskustapuolueen sisällä vaaditaan useiden ministereiden ja avustjien päitä vadille kaasuputken rakennushankkeen vuoksi. Luonnon raiskaaminen ei ole maalaisliiton perinteiden mukaista. Lobbarit kuitenkin ovat jo pehmittäneet oikeat päättäjät Suomessa.

Muu poliittinen koneisto ei innostu kaasuputkesta ja sen tarjoamista poliittisista irtopisteistä. Vihreät ovat kiinnostuneempia homojen sijoittumisesta työelämään kuin Itämerestä. Oppositio elää vieläkin YYA-ajassa, joten veli venäläiselle ei uskalleta sanoa itämeren saastuttamisesta. Kokoomus on yhtä kuin Jyrki Kataisen ajattelumalli, eli Kokoomus uskoo vakaasti, että kaasuputkea suurempi riski Itämerelle on Pietarin viemäriverkosto.

Koko Itämeren ympäristö on kansoitettu typeryksillä ja hulluilla. Venäjän moderni arkkivihollinen Viro pitää mieluummin meteliä patsaasta kuin kaasuputkesta ja puolalaiset ovat tässäkin asiassa Euroopan saamattomin kansa. Tanskalla on täysi työ mielistellä Yhdysvaltoja, joten Itämeri ei jaksa juuri nyt juutteja kiinnostaa. Jumalan valittu kansa Ruotsi on palannut Harpsundin demokratiaan, joten itämeren saastumisesta ei kannata juurikaan lausua mielipidettä. Lausunnot veisivät pohjaa Ruotsin himoitsemista laivareittihankkeista.

Tällaisina aikoina kadehdin amerikkalaisia liittolaisineen. Kun länsikoalition etuja uhkaa mikä tahansa diktaattori tai demokratia; joukot kootaan ja maailman peräkylissä annetaan arabeille ja muille niskoittelijoille "kristittyjen kättäpidempää". Amerikkalaisten tempaukset ovat perusteltuja, koska pahan akseli on voimistunut. Meitä Itämeren rannoilla asuvia uhkaa Puolan, Viron, Suomen ja Ruotsin muodostama saamattomuuden akseli.

-Juntta Gran-

Kotikentillä

Kuukauden kuluttua alkaa Suomenniemellä armoton taistelu siitä, keiden ehdoilla lähidemokratiaa toteutetaan seuraavat neljä vuotta. Pystyyn kuollut media heräilee kunnallisvaaleihin vasta viikkoa ennen h-hetkeä. Ehdokkaina on ainoastaan tylsiä lääkäreitä, syyttäjiä ja rehtoreita. Euro- ja eduskuntavaaleissa on sentään Viivi Avellanin kaltaisia kansakunnan suunnannäyttäjiä ja Antti Kaikkosen kaltaisia raskaan sarjan poliitikkoja.

Kuitenkin hermot testataan kovimmin kotikentillä. Niin urheilijoilla, kuin poliitikoillakin. Varsinais-Suomen vaalipiiristäkin pääsee eduskuntaan kuka tahansa liisahyssälä, mutta "kusisinta kunnallispolitiikkaa" harjoittavassa Turussa pärjäävät ainoastaan Ilkka Kanervan kaltaiset järkäleet.

Maailmanluokan huippupoliitikotkin muistavat aina oman kotikenttänsä. Ainakin ne jotka muistetaan hyvistä teoista. Saksojen yhdistäjä Helmut Kohl ei ole koskaan unohtanut olevansa pikkupoika Ludwigshafenista; Ranskan rajalta. Berliinin pormestarista mm. Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi noussut Willy Brandt palasi viimeisillä voimillaan kampanjoimaan DDR:n ensimmäisissä vapaissa vaaleissa Berliiniin. Maailman arvostetuimmalla poliitikolla olisi voinut olla muutakin tekemistä kuin huudella kohteliaisuuksia aivopestyille itä-berliiniläisille kaupungintalon parvekkeelta.

Joskus kotikentän suosiminen menee jopa ylilyönneiksi. Vladimir Putinin Pietari-sympatiat on viety jopa venäläisen mittapuun mukaan aika pitkälle. Tornion kaupunkia siviilityönään johtanut Hannes Manninen on kiittänyt Peräpohjolan äänestäjiä kansanedustajana ja ministerinä avokätisemmin kuin Kokoomuspuolue Perheyritysten liittoa. Mannisen lobbaama moottoritie välille Kemi-Tornio on Suomen korruptioammattilaistenkin keskuudessa legenda!

-Juntta Gran-

Kovaa olla konservatiivi

Viime viikot ovat osoittaneet minulle kuinka suvaitsenmatonta porukkaa niin sanotut liberaalit ovat. Nuoret liberaalit tuomitsevat yleensä kesken lauseen ja syyttelevät täysin käsittämättömistä asioista kaltaisiani maltillisia konservatiiveja.

Suomalaiset yleiskonservatiivit ovat perinteisesti kuuluneet luterilaiseen kirkkoon. Luterilaisella kirkollahan on vähemmän tekemistä uskonnon kanssa kuin Boy Georgella naisten kanssa. Ystäväni yritti korrektisti keskustella erään teologian opiskelijan kanssa naispappeudesta. Ennen kuin ystäväni oli saattanut yhtäkään lausetta loppuun, tuleva teologi oli jo syyllistänyt ystäväni sovinistiseksi fariseukseksi neljä kertaa. Ei hyvältä näytä luterilaisen kirkon tulevaisuus.

Lestadiolaisia ja muita aktiivisempia uskonnon harrastajia olen säälinyt jo pidemmän aikaa. Liberaalien vaino lestadiolaisia kohtaan ylittää jo kaikki syrjinnän rajat. Tunnen useita hartaita uskobvaisia ja olen pärjännyt heidän kanssaan esimerkiksi työelämässä loistavasti. Kukaan ei ole ikinä tuputtanut uskoaan, mutta urbaanit kaupunkilaisliberaalit ovat tehneet kovaäänistä ja rajua pilkkaa työtovereidensa vakaumuksista. Konservatiiviset uskovaiset osaavat erottaa työelämän ja siviilielämän. Julkihomoille ja muille ääriliberaaleille se tuntuu olevan ylivoimaista.

Olen joissakin keskusteluissa esittänyt varovaisen skeptisiä arvioita kvartaalitaloudesta ja globalisaatiosta. Seurauksena on yleensä ollut leimaaminen korpikommunistiksi. Toisinaan olen erehtynyt puolustamaan maanviljelijöiden asemaa ja heille maksettavia tukiaisia. Liberaalien mielestä maatalous pitäisi tuhota Suomesta ja kaltaiseni Kepun-mafiamiehet teloittaa julkisesti.

Liberaalien lempi aihe on Yhdysvaltojen nykyisen presidentin pilkkaaminen. Liberaalien kanssa keskusteltsaessa kyseisestä aiheesta (mitä nyt paatokselliselta julistamiselta saan suunvuoroa) käy yleensä ilmi, etteivät he tiedä edes republikaanien ja demokraattien eroa. Monelle tulee myös yllätyksenä George W. Bushin historiallisen menestyksekäs kausi Texasin kuvernäöörinä. Totaalinen idiootti ei olisi kyennyt pelastamaan yli 20 miljoonan asukkaan osavaltion taloutta.

Minua usein sanotaan juntiksi, yleensä liberaalien taholta. En ota sitä loukkauksena, koska junttihan minä olen. Tykkään enemmän suomalaisesta kotiruoasta kuin kebabista ja muista etnisistä keittotaidon näytteistä. Minut on usean liberaalin taholta leimattu rasistiksi, koska en muka tue maahanmuuttajien liiketoimintaa. Arvostan maahanmuuttajayrittäjät erittäin korkealle yhteiskunnassamme, mutta olen toistaiseksi suonut itselleni luvan valita ruokapaikkani. Sellaisia me konservatiivit olemme.

-Juntta Gran-

Tulevaisuus on teidän, nelikymppiset

Nykypäivän suomalaista mediaa seuratessa tulee hämmästeltyä suomalaisten kunniakasta historiaa. Tekstiviesteihin murtomaahiihtoon ja tilapäisiin tietoliikenneongelmiin keskittynyt media alleviivaa tehokkaasti suomalaisten perussairautta; typeryyttä. Olemme kuitenkin täällä sisäsiittolassa samoista geeneistä rakennettuja kuin talvisodan ihmeen luojat ja Lapuan liikkeen kukistajat. Suuret ikäluokat lähtisivät puolustamaan maataan ainoastaan, jos se kerryttäisi eläkettä. Oma sukupolveni tarttuisi haasteeseen siinä tapauksessa, että sotiminen olisi iltalehden nettisivujen mukaan seksikästä.

Vaikea on uskoa, että esi-isämme antoivat ensimmäisenä länsimaana luvan moskeijan rakentamiselle. Nyky-Suomessa ei kannata ulkomaalaispoltiikasta ja etnisistä vähemmistöistä juurikaan mielipidettä lausua.

Suomen kohtuuttoman isossa hallintokoneistossakin työskentelee tasan kolme ajattelevaa ihmistä; Tarja Halonen, puolustusvoimien komentaja, amiraali Kaskeala ja ulkoministeri Stubb. Ikävä kyllä edellä mainitutkin ovat liian korrekteja lausumaan mielipiteitään tarpeeksi usein.

Suomalaisen yhteiskunnan voi pelastaa tällä hetkellä noin neljäkymmentävuotiaiden miesten sukupolvi. YYA-ajan, nousukauden ja laman muistava sukupolvi osaa suhtautua neutraalisti maailman muutoksiin. Kuitenkaan sukupolvi ei ole minkään aikakauden kyllästämä ja nämä nuoret miehet osaavat myös käytöstavat.

Liike-elämä on jo alkanut eläköittämään 40- ja 50-luvuilla syntynyttä porukkaa. Toivottavasti julkinen sektori seuraa tässäkin perässä.

-Juntta Gran-

Oh Irish, oh Irish

Sieluni syövereistä ei löydy kolkkaa, joka ei iloitsisi. Ilo on kaksinkertainen, sillä olen myös vahingoniloinen. Ette usko, kuinka pohjalaisen pienviljelijän sielua lämmittää. Se kaikki, mitä Suomessa pipertävä perspuolue on tuloksetta yrittänyt saada aikaan, toteutui Irlannissa! Siellä tapahtui Talvisodan ihme. 4,4 miljoonaa irlantilaista otti torjuntavoiton 500 miljoonan asukkaan Euroopan Unionista.

Irlantilaiset poliitikot tekivät sen, mitä heidän pitää tehdä ja mitä heidän perustuslakinsa määrää. He alistivat Lissabonin sopimuksen kansanäänestykselle ja kansa puhui. Mitä sitten vaikka rakkaat irlantilaiset äänestivät protestiksi EU:ta vastaan tai Irlannin hallitusta vastaan? Siinähän se meni mukavasti samalla kertaa.

Miksi Suomen hallitus ei sitten alistanut EU:n perustuslakia kansanäänestykselle? Siksi, että hallitus tiesi äänestyksen tuloksen ja pelkäsi joutuvansa selittämään EU:lle, miksi sen mallimaa äänesti sopimusta vastaan. Olisihan se ollut noloa. Eikä ajatuksena mikään mahdoton. Sillä EU-jäsenyydestä ehkä eniten hyötynyt Irlanti, yksi EU-myönteisimmistä maista, vastusti Lissabonin sopimusta 53,4 prosentin äänestystuloksella. Joten parempi antaa Suomen kansalle kuva, että Lissabonin sopimus on välttämätön asia ja sen sisältö on niin monimutkaista EU-kieltä, ettei sitä tavallinen tallaaja ymmärrä. Eikä siitä kannata keskustellakaan julkisesti, vaan hallitus kyllä tietää mitä tekee. Mitähän, jos Kehittyvien Maakuntien Suomen sijasta vaalirahoitusta olisi antanutkin Itsenäistyvien Eurooppalaisten Unioni?

Sworn to be free,
No more our ancient sire land
Shall shelter the despot or the slave.

(The Irish National Anthem)

Teen kuten Timo Soini. Menen S-markettiin ja haen tölkillisen Guinnessia! God Save Ireland. Nautin tästä hetkestä ainakin siihen saakka, kunnes EU keksii Irlannille erityisjärjestelyjä ja ratifioi pakolla EU:n perustuslain voimaan. Siihen mennessä olen kuitenkin saanut äänestää kunnallisvaaleissa ja iloita Irlantilaisten kanssa vielä muutaman tölkillisen ajan.

S. Colombo

Pikkuporvarit Tampereella

Suomalaisen pikkuporvarillisuuden, kaksinaismoralismin ja seurapiirikanojen liittouma - tutummin Kokoomus - patsasteli viime viikonlopun perinteikkäässä työläiskaupungissa Tampereella. Tunnelma oli kokoontumisessa hiipuneempi kuin Tampereen keskustaa koristavissa savupiipuissa.

Joitakin huippuhetkiä puoluekokous sentään tarjosi. Hienoa oli nähdä Ilkka Kanerva tekemässä itsestään idioottia tyhjälle salille. Hellyttävää oli kuulla entisen akateemisen pätkätyöläisen, Jyrki Kataisen, oikeistolaista uhoa. Toivottavasti Kataisen ura kokee samanlaisen huipennuksen kuin Bobby Kennedy sai kokea vuonna 1968.

Kokoomus on aina ollut typerysten puolue. Kokoomuksessa tyhmyys ei ikävä kyllä tiivisty, vaan se levittäytyy. Kokoomuslainen J.K. Paasikivi juopotteli Suomelle kohtuuttomat alueluovutukset Neuvostoliittolle toisen maailmansodan jälkeen. Onneksi älykäs maalaisliittolainen ministeri, muuan Urho Kekkonen, kohtuullisti Paasikiven neuvottelutulokset. Myöhemmin Euroopan surkein talousmies Paasikivi sitoi Suomen sotakorvaukset väärään valuuttaan.

Myöhemmin kokoomuslaiset talousviisaat ovat valmistelleet muun muassa 32 000 yritystä kaataneen devalvaation. Ei välttämättä ole sattumaa, etteivät rikkaimmat ja menestyneimmät suomalaiset ole kokoomuksen äänestäjäkuntaa. Tyypillinen kokoomuslainen on Hjallis Harkimoa jumaloiva kiinteistövälittäjä joka lukee Iltalehteä kuin raamattua. Miksi siis Tampere, arvoisat pikkuporvarit?

-Juntta Gran-

Kaikki vitullaan

Viime viikonlopusta lähtien asiat ovat menneet kertakaikkisen vitulleen.

Naisesta tuli demarien puheenjohtaja, tai no, tytöstä tuli. Tytöt ovat karkkilakossa, vaikka jakkupuku istuisi kuinka kauniisti. Sää on ollut aivan suolesta, vettä tulee silloin tällöin, tuulee kuin viimeistä päivää ja aurinko pilkahtelee lähinnä vittuillakseen. Vaalirahoituskohu. Hallitus on korruptoidumpi kuin Igor Venäjän liikkuvasta poliisista. Sama koskee kaikkia kansanedustajia, helvetin kermaperseiset yhteiskunnan lomailijat.

Oppositiosta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Ensimmäistä kertaa, kun politiikassa vaaditaan ihan oikeita vastauksia ihan oikeista asioista, ei saada edes välikysymystä aikaan. Vittu, siihen vaaditaankin huimat 20 kansanedustajaa raapustaamaan allekirjoituksensa. Valta ei tule vaihtumaan. Suurien puolueiden asema on betonoitu, he nimittäin tulevat saamaan uudistetun vaalilain läpi. Siihen sisältyy kolmen ja puolen prosentin äänikynnys. Tällä estetään erittäin tehokkaasti uusien asioiden ja puolueiden esiinnousu.

Kaiken tämän lisäksi VR haistatti minulle pitkät vitut torstaina. Helvetti, tietokonet kaatuvat ja yksikään juna ei liiku Helsinkiin tai sieltä pois. Mitä vittua, ihan oikeasti. Junani lähti noin tunnin myöhässä, mutta se oli Pikajuna, ei Pendolino tai Intercity, niin onneksi se pystyi kuromaan melkein 20 minuuttia aikataulustaan takaisin välillä Pasila - Turku. Pendolinon listattu aika Pasilasta Turkuun on jotain 1h 50min, kun Intercityn muutamia minuutteja tämän yli ja Pikajunan jokseenkin tasan kaksi tuntia. Pikajunan liikkuessa samaan tahtiin kuin torstaina, sen aika olisi jokseenkin 1h 40min. Mitä vittua Pendolino ja Intercity, ihan oikeasti.

Tanja Vienoinen - Karpela - Saarela -Karpela - Saarela oli taas otsikoissa, vaikkei niistä oikeastaan koskaan poistunutkaan. On siinä meillä varsinainen kepulainen. Päivä jatkuu. Kävin Nousiaisten Nesteellä syömässä, ruoka oli muuten hyvää, mutta lehtipihvi oli sydänkohtauksilla suolattu. Salaattipöytä oli lopussa, mutta iloinen palvelu korvasi tämän kaiken. Jälkeenpäin kävin kyseisen pikkukylän keskustassa kahvilla Nisupaakarissa. Ostin Wienerin ja ison kupin kahvia, virhe. Kahvi oli pahinta juomaani likavettä, jota kahviksi on kehuttu. Wiener oli maukas, omenanpalaset hiukan häiritsivät. Palvelusta silti plussaa.

Kaiken huipuksi Saksa häviää yllätysmäisesti jollekin vitun Kroatialle. Saksan voitto maalilla olisi tuonutkin sadan euron verran valuuttaa nahkavihkooni. Viking lotto meni myös vituiksi, kaikki kymmenen riviä. Vaalirahoituskohusta vielä sen verran, että saisivat tutkia devalvoivan emäkelmin osuuden koko jupakkaan, siis Esko Ahon, se saatanan SITRA:n suojatyöpaikkalainen on taatusti sotkenut mullattomat näppinsä siihen.

Minä lähden nyt ampumaan Suomen tehokaimmalla sarjavalmisteisella ja jousiviritteisellä ilmakiväärillä, jonka juuri olen hankkinut. Nekin meinataan saatana kieltää, ei vitun vitun vittu. Onneksi on maalitauluja, panoksia ja luonnonrauhaa jäljellä, muuten voisi alkaa vaikka naksuttaa.

-Teemu Sikari

Kamerat ja valvonta tiellä

Missä ovat ne ajat, jolloin teillä kulki 900-mallin saabbeja ja Mustamaijoja rehellisin poliisi-maalauksineen? Tutkanpaljastinkin kertoi heti karua kieltään piipittämällä, kun sinua tarkkailevat sedät sinisissä mittailivat edessä ajaneen auton nopeutta.

Oletko sinäkin kyllästynyt puskissa kyttäämiseen ja jatkuvaan tarkkailuun maantiellä. Missä se siviiliasuihin pukeutunut poliisikaksikko tulee vastaan tunnuksettomalla farmariautolla juuri, kun mittarisi neula on kohonnut hetkeksi hieman yli suurimman sallitun nopeuden. Jatkat kilometrin matkaa ja jo vain sinut liputetaan pois tieltä raporttien tekemiseen.

Inhoittavaa eikö totta? Tieliikenteen valvonta on muuttunut ja on muuttumassa kokoajan enemmän epäedullisempaan asemaan tielläliikkujia kohtaan. Teiden varsilla olet jo saattanut nähdä maisemia ah, niin hienosti koristavia valvontapönttöjä, että varmasti johonkin niistä valokuvautat itsesi työ-tai kesälomareissun matkalla. Ovat keksineet, että jos laite hoitaa mittauspuolen tieosuudella, voidaan se aika käyttää esimerkiksi netin selaamiseen konttorilla tai muuten vain johonkin muuhun yhtä tärkeään.
Voihan sitä poliisiauton nähdä ihan perinteisissäkin väreissä, mutta silloin on heillä jo kiire mennä puhalluttamaan ja tarkastamaan puistossa ryyppäävien teinien ikää.

Kätevästi tuo kuvaus tuntuu toimivan, kun kuvat vitutukseen kuolevasta autoilijasta tulee kotiin keskivertoa nopeammin. Mahtaakohan tätä kuvien jakelua hoitaa jonkun muun niminen firma, kuin Itella tai Posti?

Ihan uusimpana ja kohta jo varmasti sakotusperjaatteella toimivat keskinopeuden mittauskamerat ovatkin kaunistaneet teidemme varsia alkuvuoden. Nämä häkellyttävän tarkkoihin kuviin pystyvät kamerat, joita on ripoteltu vähän epäilyttävänkin tiuhaan tahtiin nopeakulkuisille tieosuuksille, herättävät ainakin itselleni vähän ristiriitaisia kysymyksiä. Tiehallinnon sivuilla http://www.tiehallinto.fi/servlet/page?_pageid=68&_dad=julia&_schema=PORTAL30&kieli=fi&menu=11575&_pageid=71&kieli=fi&linkki=24524&julkaisu=8269 väitetään kameroiden tuottavan ajantasaista palvelua tielläliikkujille, tietoa liikenteestä, sekä Tiehallinnon omaan käyttöön, että yrityksille edelleen jalostettavaksi.

Tulevaisuudessa tienkäyttäjä voi esimerkiksi hankkia oman työreittinsä sujuvuustiedot suoraan kännykkään tai navigaattoriin. Hienoa! Ketä vakiopaikassa työskentelevä ajaa jotain muuta vaihtoehtoista reittiä, kuin lyhintä töistä kotiin tai päinvastoin?

Suora lainaus tiehallinnon sivuilta: "Kamerat havaitsevat vain autojen rekisterikilvet. Kun sama rekisterinumero havaitaan kahden peräkkäisen kameran kuvaamana, saadaan tietojen pohjalta laskettua liikennevirran toteutunut matka-aika." Haiskahtaa paskalle... Korkeintaan kameroita käytetään tähän tarkoitukseen niin kauan, kuin järjestelmä on sopivan tehokas ja tarkka sakotukseen ja muuhun vastaavanlaiseen tarkoitukseen.

Kun poliisi käyttää kameroita nopeutesi mittaamiseen, käyttää ajoneuvohallintokeskus niitä ajoneuvoveron tarkkailuun. Vakuutusyhtiö tulee varmasti perässä ja niin edelleen.

Nopealla googlettamisella selviää, että Tiehallinnon kameroita valmistava yritys on erikoistunut infra- ja telematiikka alalle. Vakuuttavaa kameratekniikkaa VAIN JA AINOASTAAN sinulle tarjottavan realiaikaisen tiedon välittämiseen.

Näethän sinä itsekkin ajaako edelläsi autoletka. Olisikohan aika tehdä asialle jotain, ennenkuin asentavat kameroita myös makuuhuoneisiin ja alkavat mittaamaan nussimisen aikana kertyneitä CO2-päästöjä, puhumattakaan kesämökin saunanpiipusta, johon ei ole asennettu katalysaattoria!

- Pettersson -

Asemahomo

Homoseksuaalit ovat oudolla tavalla aina kiehtoneet minua. En miellä itseäni homofoobiseksi, enkä liioin halua leimautua homoseksuaaliksikaan. Suhtaudun tähän väestönryhmään kuten viestinnän ammattilainen suhtautuu mihin tahansa kohderyhmään. Tarkkaillen, arvioiden ja analysoiden. Homoseksuaalien tavat, persoonallisuudet ominaispiirteet ja käyttäytymismallit, niiden avulla tämä ilmiö muutetaan rahaksi.

Aina mahdollisuuden tullen koitan tarkkailla ympäristöni ihmisiä, omat ystäväni välillä pitävät minua keskittymishäiriöisenä ja liian moneen suuntaan kusevana. Kykenen kuitenkin pysymään ravintolassa ystävien kanssa aterioidessa hyvin keskustelussa kiinni, vaikka käynkin useasti joka ikisen henkilön läpi aterioinnin lomassa. Eräänä päivänä todistin tämän.

Olin hyvän ystäväni kanssa Manalassa syömässä Helsingin keskustassa. Kävimme läpi ideoita, joiden oli tarkoitus kehittää piirissämme käytävää yritystoimintaa, niin nykyistä kuin tulevaakin. Samalla kävimme läpi viimeaikaiset tapahtumat ja kuulumiset. Keskustelu oli monella tasolla ja siinä olisi keskittymishäiriöisellä kova työ pysyä mukana. Itse kykenin kuitenkin arvioimaan erään pariskunnan nurkkapöydässä kauttaaltaan.

Nuori, trendikkäisiin vaatteisiin pukeutunut mies istui nurkkapöydässä ja räpelteli ajankulukseen suomalaisille tuttua kommunikaattoria. Miehellä oli selvästi suuria vaikeuksia olla yksin vilkkaassa ravintolassa. Hermostuneisuus, ulkoasuun kiinnitetty erityishuomio ja teknisten vimpainten viimeaikaisuus kertoi minulle hänen vaikeudestaan olla yksin missään tilanteessa. Se ei sovi "normaalin" suomalaismiehen tapoihin.

Selityksen koko kuvioon toi pöytään saapuva vanhempi mieshenkilö. Kyseessä oli tunnettu Keskustapuolueen vaikuttaja. Oli itselleni hienoinen yllätys, että hän tunnusti homoseksuaalien kastia. Vielä suurempi yllätys oli se, että hänen seuralaisensa oli viisi tai kymmenen vuotta nuorempi ja erittäin paljon olemukseensa huomiota kiinnittävä, ehkä hän oli sen parisuhteen femiinisempi hahmo. Selkeää oli kuitenkin, että kepulaismies voitiin luokitella niin sanotuksi asemahomoksi. Pahoitteluni kömpelöstä ilmaisusta.

Asemahomo viettelee nuoria homoseksuaaleja yhtä varmasti kuin hunaja ampiaisia tai Kanerva eläviä Barbi-nukkeja. Yhtään herkkää hetkeä en harmikseni todistanut, sillä olisin voinut siitä päätellä suhteen tason ja nuoremman puoliskon todellisen asenteen asemahomoa kohtaan. Ehkä voin kuitenkin päätellä sen, että nuori homoseksuaali käyttää asemahomoa hyväkseen tai sitten kertoilee ystävilleen ylpeänä omasta saaliistaan, hän kun on niin merkittävä setä. Setä saa sitten vastapalvelukseksi kamarissa sydänkohtausseksiä ja myöhemmin esitellä nuorta miestään ravintoloissa.

Tämän tapauksen ja nopean tilannearvion jälkeen jatkoimme ystäväni kanssa matkaa kansalaisinfon kahvilaan ja luimme iltapäivälehdet. Siellä oli upeat vessat, mutta miesten vessassa oven lukko oli löystynyt ja erittäin huterassa kunnossa. Nautin kuitenkin visuaalisesta elämyksestä niin paljon, etten välittänyt saniteettiratkaisujen täydellisestä umpikujasta toiminnallisuuden kanssa. Minäkö muka keskittymishäiriöinen.

-Teemu Sikari

Matti Vanhasen viimeinen virhe

Vihdoinkin media sai matti vanhasen saaliikseen. Lehdistö metsästi istuvaa pääministeriä lehtokurpan metsästyksessä käytettävällä ansataktiikalla. Ilkka Kanervan kaltainen suurriista kaadetaan helpommin hirvenmetsästysopeilla.

Matti Vanhanen on jäänyt kiinni valehtelusta liian monta kertaa ja johdonmukaisuus on hakusessa jatkuvasti. Nyt kannattaa Nurmijärven jättiläisen etsiä jostain arvostelukyky ja erota.

Matti Vanhanen kiukutteli kuin pahainen teinityttö Ilkka Kanervan eroprosessissa. Ilmeisesti Vanhanen vaistosi olevansa median seuraava jättisaalis. Demaripomo Eero Heinäluoma oli ensimmäinen median ja politrukkien salaliiton uhri. Verrattaen pian seurasi tapaus Ilkka Kanerva, joten seuraava mestaus nähdään Keskustan huipulla.

Matti Vanhasen kannattaisi jättää puheenjohtajan paikkansa Keskustan puoluekokouksessa kesäkuussa ja hakeutua maakuntajohtajaksi. Ilmoittamalla erosta hyvissä ajoin hän säästyisi likaiselta mediapeliltä lähes kokonaan. Vanhanenhan ei osaa pelata median kanssa valtakunnan tasolla. Mediapelitaidot ovat, ikävä kyllä, tärkeimpiä ominaisuuksia nyky-Suomen pääministerille.

Uudeksi puheenjohtajaksi ehdotan ympäristöministerin sijaisenakin toiminutta Kimmo Tiilikaista. Tiilikainen osaa kuunnella muitakin kuin itseään, toisin kuin Vanhanen. Kimmo Tiilikainen olisi myös sopivan ikäinen nykyaikaisen valtion päämieheksi.

-Juntta Gran-

Sokolovan vieraana

Viikonloppuni oli täynnä erilaista rientoa ja sisältöä. Yhtään ylpeilemättä voin paljastaa, että suurin osa ajankulustani oli silkkaa sontaa. Hienoja hetkiäkin oli, upeana esimerkkinä halvan kotimaisen siiderin lipittely Lauttasaaren rannalla. Nautiskellessani auringosta ja ystäväni riettaista jutuista, en voinut kuvitellakaan päätyväni seuraavana päivänä taidenäyttelyn kutsuvierastilaisuuteen kuokkimaan.

Aleksanterinkadulla harhaillessani satuin kulkemaan Art Alex-nimisen gallerian ohi. Ryhdyin välittömästi tuumasta toimeen ja astelin sisälle. Olen aina palanut halusta kartuttaa samanlaisen kokoelman, kuin Kourin Pentilläkin oli. En kuitenkaan sortuisi sellaiseen kardinaalimunaukseen, että lahjoittaisin koko roskan Kiasmalle. Kiasmassa kun ei tunnuta ymmärtävän oikean taiteen päälle.

Näyttelyn nimi oli: "Elämysten Helsinki", itse taiteilijaa Lisa Sokolovaa ei näkynyt missään. Muutamia ilmeisesti kaupankäynnin vastuulleen saaneita pikkutakkimiehiä kyllä oli. Heitä kuitenkin kiinnosti enemmän laatikkoviinin hörppäily, kuin potentiaalinen asiakas. Eipä hätiä, teokset nimittäin olivat luokattoman huonoja ja hinnoiteltu pelkästään kankaan pinta-alan mukaan. Pinta-alahinnoittelusta sen verran, että sekin oli varmaan kopioitu liiketilan kauppakirjasta. 7000€/neliö. Kehyksistä en edes viitsi sanoa pahemmin, kaikki samanlaisia ja mihinkään sopimattomia.

Teoksissa oli niitä Helsingin peruskohteita, Kauppatoria, Espaa ja Bulevardia. Oli joukossa joku mökkikuva ja hedelmä-asetelmakin. Taulut eivät puhutelleet, eivät myöskään kauppiaat. Ainut elämys itselleni oli, kun sain janooni juotua kohtuullisen viileää Pommacia. Pommac on aina hyvää, taiteesta tai seurasta riippumatta. Lisäsäväyksen tilaisuuten toi ehdottomasti omituinen sekopää-mummeli. Sekopää-mummelilla oli jalassaan virttyneet löysät verkkarit ja vyötäisillään loisti kulahtanut vyölaukku.

En tiedä puhuiko sekopää-mummelin kautta viina vai sekopäisyys, mutta kaikki sanottiin puolihuudolla. Hän teki ahkerasti tuttavuutta kaikkien, paitsi itseni kanssa, onneksi. Tuttavuuden tekemiseen kuului huudahdus: "Minun miehenikin on taiteilija, kyllä, hän on". Siitä tein välittömästi johtopäätöksen, että hänen miehensä on varmasti sen legendaarisen Kiasman avajaisissa pyörineen tehosekoittimen takana. En muista tarkalleen mitä sekoittimessa oli, mutta kusta ja paskaa ainakin.

Sokolovan kätyrit olivat huolehtineet myös taustatietojen antamisesta. Näyttelyyn oli tuotu pieni pöytä, jonka päällä oli lehtileikkeitä taiteilijasta. Lehtileikkeitä oli n. 20. 15 niistä oli itse maksettuja ilmoituksia ja tapahtuma-katsauksia. Loput olivat haastatteluja jämä-lehdissä, niihin kun pääsee olemalla venäläinen ja omistamalla liiketilan. Suomalaisilla on niin kova itsetunto-ongelma taiteen saralla Juhani Palmusta, että kuka tahansa venäläinen pensselin huitoja saa palstamillimetrejä millä tahansa kulttuuriosastolla.

Suosittelen paikan välttämistä, sillä tämän päivän jälkeen siellä ei välttämättä enää ole kohtuullisen viileää Pommacia.

-Teemu Sikari

Naapurisopua

Naapurisopu on tärkeä asia valtiollisellakin tasolla. Rivitalonaapurille voi huomauttaa ikävästä grillin katkusta samoin kuin suomalainen poliitikko voi nykyään vinkata venäjälle liian tehokkaista ydinvoimaloista.

Venäjän kanssa homma sujuu muutenkin mutkattomasti näinä päivinä. Kotkan satamat säilyttävät venäläisten veneitä pientä korvausta vastaan talvien yli. Venäjän viranomaiset seisottavat vastavuoroisesti suomalaisia rekkoja Vaalimaalla ilmaiseksi!

Suomen eteläpulella sijaitsee pohjolan oma Meksiko. Viro tuottaa Suomelle seksipalveluita asiallisilla kustannuksilla ja tarjoaa alemmille yhteiskuntaluokille viinanhakumatkoja hienoilla laivoilla omille aluevesilleen. Viro pitää myös Suomen rajaturvallisuusammattilaiset vireinä ja tarjoaa halpatyövoimaa paskaduuneihin.

Norjan kanssa Suomella on yhteistä rajaa niukasti, eikä norjalaisia aina mielläkään naapurikansaksi. Norja on epäonnistunut koulutuspolitiikassa, terveydenhuollossa, kuningasperheen kunnian säilyttämisessä, ulkopolitiikassa ja aluepolitiikassa. Norjan aluevesillä kuitenkin makaa öljyä joten maata ei kannata kritisoida.

Länsinaapuri Ruotsi on Suomelle rakas vihollinen jääkiekossa. Onhan Suomi kerran voittanut Ruotsin jääkiekon MM-finaalissa ruotsalaisen valmentajan johdolla. Luoteinen suomi ja koillinen Ruotsi elävät symbioosissa, mutta muuten Suomi on melkein itsenäistynyt Ruotsista 199 vuoden aikana. Valtaosa Suomen kulttuurin, urheilun, talouselämän ja politiikan avainhenkilöistä ovat ruotsinkielisiä. Vastaavasti merkittävä osa Ruotsin sosiaalihuollon ja Systembolagetin asiakkaista puhuu kotikielenään suomea. Esimerkillistä naapurusten vuorovaikutusta!

Naapurisovusta kannattaa vaikka vähän maksaakin, mutta ei sentään sotakorvauksia tai puutulleja. Suomalaiset kuitenkin maksavat mitä pyydetään. Olemmehan saatanan tyhmä kansa.

-Juntta Gran-

Varmistusnauhalla

Keskusta on viimeaikoina ollut toistuvasti median mielenkiinnon kohteena. Jatkuvasti taustalla kytee Matti Vanhasen aiheuttama kohu uuniperunoiden herkullisuudesta. Kanki-Kaikkonen hurmaa kananpaskalle haisevia juntteja maakunnissa ja kaiken kruununa Suomen Kuvalehti nöyryyttää puolueen jäsenrekrytointia jo pelkällä otsikoinnillaan.

Vanhasen tapaus on meille kaikille varmasti hyvin tuttu. Uusia piirteitä tapauksessa nähdään koko ajan, kun ikivanha ruotsalainen demari/agentti julkaisi "uuniperuna-viestit". Vanhanen ei enää uskalla lähteä käräjille, mutta hovioikeudessa katsotaan vielä ensimmäinen tapaus loppuun. Suomen kansa tunnustaa samalla hiljaa itselleen, että itse valittu pääministeri on säälittävä johtamiskyvytön netistä epätoivoisesti pillua hakeva sukka.

Loput hallituksen kepu-ministereistä tulevat saamaan pyyhkeitä kehiinsä, kun MTV3 julkaisee Keskustan piiritoimikuntien jäsenille teetetyn kyselyn. Varovaisina ennakkoarvioina oman puolueen vaikutusvaltaisimmat aktiivijäsenet aikovat palauttaa ainakin Vanhasen ja kaikki Kepun naisministerit maan pinnalle. Varmuudella tutkimuksessa tulee ainakin ilmenemään, että Kepun oma väki vaatii Jarmo Korhosen pikaista väliintuloa.

Iltalehti painaa samaan aikaan tekstiviestikohusta lamauttavaa niittiä Vanhasen uralle. Tässä tutkimuksesta tulee taas näkymään selvästi Suomen kansan syvien rivien ääni: "Eroa Vanhanen!". Kanki-Kaikkonen säheltää samalla kaikkea muuta mitä pitäisi. Esiintyy televisiossa ja näyttää kuinka paskoja ihmisiä Kepusta tulee. Tämä tietysti vetoaa kurahousuisiin kepulaisiin ja kulli pystyssä he äänestävät Kaikkosta jatkoon. Tulee itselle parempi mieli, kun joku julkkis on niin avuton. Mitenköhän YLE:n hallintoneuvostossa merkitään läsnäolijat? Kanki-Kaikkonen vai sivunimellä Antti Kaikkonen?

Helsingin Keskusta puolestaan osoittaa toiminnallaan kepulaisten piirien avuttomuutta päätäntätasolla. Mitään ei saada aikaan ja tapahtumat jäävät silakkamyyjäisten tasolle. Käytännössä katsoen koko toiminnan voisi helposti lamauttaa selaamalla kokouspaperit kunnolla läpi. Budjetti ei pidä paikkaansa, ei varmaan missään yhdistyksessä. Äänivaltaisuus on kokouksissa aivan sattumankauppaa ja pöytäkirjat vuosia jäljessä todellisuudesta, kuten koko puoluekin. Helsingin keskustanuorten toiminnanjohtajakin sai tarpeekseen puolueen meiningistä ja irtisanoi itsensä vastalauseeksi kesän mittaiselle lomautukselleen. Rahaa ei muka ole ja silti voidaan laittaa 650 000€ kunnallisvaaleihin. Eipä tuo haitanne, sillä puolue on aina neljän vuoden välein lähes konkursissa ja henkilöstön palkat jäissä.

Suomen Kuvalehti(11/2008) ilahdutti vielä koko kentän väkeä kertomalla, kuinka retuperällä jäsenrekrytointi on. Osuvasti kappale oli Keskustan osalta otsikoitu:"Äreä järjestöpäällikkö". Toiminnanjohtaja puolusteli puolueen avutonta rekrytointiprosessia vetoamalla tietoliikennekatkoksiin ja "varmistusnauhojen" selaamiseen. Mitä vittua? Mitä ovat varmistusnauhat? Onko puolueen kellarissa joku Kekkosen aikainen reikäkortti-kone, mihin sähköpostit tulevat? Pitäisiköhän vähän päivittää laitteistoa tai kenties sanastoa. Kaikki toistaa perässä: "ba-ck-up ser-ve-ri, päkup serveeri". Viimeisten tietojen mukaan ei puoluetoimistolla kukaan ottanut opikseen tästäkään tapauksesta, ei sitten millään.

Loppuun voisi vielä etukäteistietona kertoa, että Kepun mafian sisällä kuohuu. Kuohuminen johtuu vastahankaisen yhdistyksen laaditusta NATO-kannanotosta. Pian saamme nähdä, pääseekö kannanotto julkisuuteen vai hautautuuko koko puolue ensin sisäisiin riitoihin.

Rehupuntti

Euroopan presidentti

Euroopan Unionin jäsenvaltiot pääsevät pian riitelemään historiallisesta virkanimityksestä.; perusteilla on euroopan presidentin virka Brysseliin. EU-virkamiehet uskovat saavuttavansa unionille suurvalta-aseman maailman politiikassa Yhdysvaltojen ja Venäjän rinnalla. Jokainen suurvaltapolitiikkaa tunteva tietää, ettei EU:sta koskaan tule maailman politiikan avainpelaajaa. Euroopan presidentti tulee olemaan maailman politiikassa yhtä vaikutusvaltainen kuin Johannes Koskinen on Suomen politiikassa.

Iso-Britannian ex-pääministeriä Tony Blairia on kaavailtu presidentin tehtävään. Blair tuskin nousee virkaan Irakin sodan rasitteiden vuoksi. Oikeastaaan kukaan Britti ei ole sopiva EU:n tulevaan huippuvirkaan. Britit suhtautuvat unioniin ylimielisesti ja ovat jättäytyneet rahaliitostakin ulkopuolelle. Lisäksi koetaan, että saarivaltio olisi liikaaa Yhdysvaltojen talutusnuorassa.

Entisistä Varsovan liiton maistakaan ei voi nousta Euroopan presidenttiä, mikäli halutaan säilyttää edes viimeinen uskottavuuden murunen. Venäjän ja EU:n väliset suhteet kärsisivät jos presidentiksi nostettaisiin joku Neuvostovallasta katkeroitunut kiukuttelija.

Sellaiset EU-maat, jotka voivat esittää vakavissaan ehdokasta tulevaan huippuvirkaan ovat vähissä. Saksalla ja itävallalla on natsi-menneisyytensä, Ruotsi ei ole rahaliitossa, Hollanti on liian vapaamielinen, suomalaiset liian tyhmiä, Espanja ja Italia liian korruptoituneita ja Portugalilla on jo huippuvirkansa unionissa. Belgialainen ehdokas koettaisiin kotiin päin vetämiseksi ja Luxenburg on liian pieni maa.

Tuleva presidentti on todennäköisimmin ranskalainen, paikallisen eliitin edustaja. Vahva nimi tulee olemaan Ranskan pääministerinäkin toiminut Dominique de Villepin.

-Juntta Gran-

Aikakone

Ruotsinlaivalla on mukava käydä kerran viidessä vuodessa. Onhan määränpäänä sentään kansankoti RUOTSI!!! Itämeren kallein laivasto on samalla maailman tyylittömin risteilijä kavalkaadi. 250 miljoonan euron arvoinen Silja Serenade starttaa joka toinen ilta Helsingin arvokkaimmalta tontilta kohti Tukholmaa. Mutta miksi? Siihen ei yksinkertaisesti ole järkiperusteita.

Talvisodan alettua ruotsalaiset keräsivät vaatteita ja ruokaa naapurimaan kärsimystä lievittämään. Serenaden porealtaissa kiittämätön sukupolvi kuluttaa puolessa tunnissa saman verran rahaa kuin sodasta toipuva Suomi maksoi vuodessa sotakorvauksia. Siinä sivussa suomalaiset känniääliöt homottelevat ruotsalaisia kanssaihmisiään ja ovat autuaan tietämättömiä talvisodan ikävyyksistä.

Ruotsinlaiva on aikakone vuoteen 1992. Palvelu, ulkoinen asu ja tunnelma on jämähtänyt kyseiseen vuoteen. Suomalaisten nuorten käytös on samaa luokkaa kuin hunnisotilailla. Eurooppalainen juomakulttuuri ei ole vielä valloittanut ainakaan Silja Serenadea.

Ruotsiin tultaessa ensimmäinen näky on hotelli Ariadne. 17 kerroksinen jättiläinen rakennettiin laman kynnyksellä rajattomalla budjetilla Silja Linen asiakkaille. Ariadne tulee julistaa suojelukohteeksi juppikauden komeana muistomerkkinä. Silja Serenade sen sijaan kannattaa patentoida aikakoneeksi ennen seuraavaa maailmannäyttelyä.

-Juntta Gran-

Nainen vaietkoon eduskunnassa

Ilkka Kanervaan on lähipäivinä kohdistunut mittavaa kiinnostusta. Vaalit ovat tulossa ja kaikkien pienten puulaaki-vetäjien on nopeasti otettava asiaan kantaa, nostaakseen nimeään esiin. Median edustajia asetelma ei haittaa, saavat kerrankin revittyä kansaa kiinnostavia otsikoita periaatteessa aivan turhasta asiasta. Samalla saadaan hyviä kuvia idiooteista linjaamassa omia mielipiteitään typerä perusvirne kasvoillaan.

Pahiten kasvonsa menettää tässäkin jupakassa yksi vihatuin erityistyhmä - naiset. Naisten edustajat ovat yllättävän voimakkaasti liikkeellä, toinen toistaan typerämmillä mandaateilla. On valiokuntien sihteereitä ja puolueen puheenjohtajaa kaiken muun pahan lisäksi. Naurettavin kaikista lienee kuitenkin Kokoomusnaisten puheenjohtaja. Lieneekö tasa-arvojupakkafeministi kuitenkin väärässä puolueessa?

Olisin odottanut Ilta-Lehden otsikoissa oman puoluetoverin selkään puukottamista nimittäin SDP:ltä(Saatanan Demari Puolue). Se asia olikin viikonloppuliitteen seuraavalla sivulla, joten ei tarvinnut siitä huolestua. Takaisin Kokoomusnaisiin. Henna Virkkunen ottaa pikkuisen liian rohkeita askelia eteenpäin. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, että kaikkien puolueiden naisryhmien puheenjohtajat ovat yhtä paska kanssa. Verratkaa vaikka Keskustan Jäätteenmäkeen. Vittu että hävetti.

Ensinnäkin Kanerva on ollut kansanedustajana vuodesta 1975, Esko-Juhani Tennilän kanssa siis pitkäaikaisin. Eturivin miehiä molemmat. Hennan ensimmäinen kausi alkoi 2007 ja hänen miehensä on Hankajärven kunnanjohtaja, vautsi vaude. Silloin kun Henna veti ekoja kiljukännejään 1990-luvun alussa, vaihtoi Kanerva Holkerin hallituksessa kansliaministerin tehtävät liikenneministerin salkkuun. Molemmissa on toki omat puolensa.

Demariainesta Virkkusesta löytyy runsain mitoin, hän nimittäin valmistelee parhaillaan väitöskirjaa ministereiden eroon johtaneista skandaaleista. Eivätkö Juhantalo ja Jäätteenmäki riitä, kun pitää omaan pesään kusta, Henna? Mister Ike on kuitenkin Kokoomuksen ainut vetävä voima tällä hetkellä, sillä Kataisesta ei ole kenellekään mitään hyötyä, muut ovat palkkiovirkoja ja Kanerva hoitaa homman himaan. Runsaassa kuukaudessa vuonna 2007 alkaneesta ministerin virasta alkoi ulkopolitiikassakin tapahtua todellisia edistysaskelia ja samalla Ike ehti kiertää Suomeakin katsomassa oikeasti äänestäjiään.

Virkkusen ainoa todellinen ansio on pääsynsä Wikipediaan, mutta sieltäkin totuus tulee lopulta julki, Virkkusen artikkeli on tynkä, kuten on edustaja itsekin. Yksityiselämään on oikeus edustajillakin ja medialla samanlainen oikeus tuoda saamiaan tietoja julki. Idiotismi on jokaisen ihan oma valinta ja Kanerva vetää tästä jupakasta isot pisteet kotiin, sinä et.

-Teemu Sikari

Olusilla

Joka toisena maanantaina on suuri juhlapäivä kaikille niille vanhuksille, ketkä eivät sotaan osallistuneet. Tämä ei niin uljas joukko kokoontuu Hakaniemessä sijaitsevaan Juttutupaan haisemaan kilpaa naftaliinilta ja Mennen-partavedeltä. He keskustelevat menneistä ja hartaana odottavat kunniavieraita. Yleensä kunniavieras on joku, joka toiminnallaan on yksin syyllinen Suomen lamaan tai sitten kuumehouruissaan alustajaksi suostunut kolumnisti.

Jokainen terve nuori tietää nyt mistä puhun. Poliittisen historian klubi kokoontuu kahden viikon välein Graniittilinnaan juomaan punaviiniä ja hakemaan ansaitsematonta pätemispääomaa. Kaikkeen tähän ovat syypäitä Stadin demarit, yleisesti on helpompaa kirota kaikki demarit. Tasa-arvon nimissä tietenkin. Juntta varmaan kertoo meille lukijoille pian tilaisuuden alustajasta ja itse aiheesta - globalisaatiosta.

Olimme ystäväni kanssa varanneet pöydän aivan eturivistä, taisimme tahallisesti astua lierojen kuningasdemareiden varpaille. Pöydän vieminen demareilta oli kuin Heinäluoman luopuminen puheenjohtaja-kisasta. Tuolit vietiin ympäriltämme välittömästi, koska niiden valtias syöstiin vallasta. Haaskalla olivat heti rumat läskit alkoholistit. Puhetta tilaisuudessa johti itseoikeutetusti Känni-Kekkonen. Hän ehti juoda ennen tilaisuuden alkua kolme pitkää, kun itse olin saanut ensimmäiseni puoleenväliin.

Känni-Kekkonen naurahteli väärissä kohdissa ja kertoi kotkalaisuudestaan. Ensi kesänä minä ja ystäväni viemme Kotkan kaupungilta viimeisetkin arvostuksen rippeet ja mahdollisuudet globaalissa Suomessa.

Vihaisen pettyneinä lähdimme kesken tilaisuuden pois ja totesin puoliääneen ovella:"Vittu mitä paskaa". Tähän eräs katkeroitunut 58-vuotias demokraattitantta vastasi viinanhuuruisella äänellään: "Just niin! Vittu mitä vitun paskaa. Mun tytär tuli eilen vittu Kiinasta ja ne ei osaa siellä ees vittu englantia".

Suomi on sitten globaali maa.

-Teemu Sikari

Naapurina suurvalta

Suomen kovin kapitalisti on nykyään kotkalainen kauppakamarimies Jyri Häkämies. Mikael Lilius ja Eero Lehti vaikuttavat Häkämiehen rinnalla korpikommunisteiltä. Häkämies luottaa tunnevammaisten yritysjohtajien arvostelukykyyn kuin vuoreen.

Kuten kunnollisen kapitalistin kuuluukin, Häkämies ei kunnioita politiikkaa tai diplomatiaa lainkaan. Puolustusministeri Häkämies suututtaa rutinoituneesti mahtivaltion toistamalla sen nimen vielä kolme kertaa, varmuuden vuoksi. Olkoonkin kyseessä ydinasevaltio, jonka kanssa Suomella on strategisia kauppasuhteita ja yli tuhat kilometriä yhteistä rajaa.

Suomessa aikuiset miehet päivittelevät Putinin ihmisoikeusrikkomuksia. Venäjällä presidentti kabinetteineen taistelee mafiaa, talousrikollisia, isänmaan vihollisia ja poliittista kaaosta vastaan. Aina Kremlissä ei ole aikaa tarkistaa Amnestylta viimeisintä ohjeistusta.

Venäjän vaaleja jaksetaan ilkkua loputtomasti, mutta amerikkalaisten, kaikki naurettavuustasot ylittävä, presidentinvaali-show katsotaan normaaliksi demokratiaksi. Amerikkalaisten vaalirahan tuhlaus kilpailu on toki mukavaa viihdettä. Vielä hauskempaa se olisi jos Yhdysvallat ei olisi sotaa käyvä ja talousahdingossa oleva suurvalta joka kärsii ennätyskorkeista rikostilastoista.

Suomi ei ole Venäjään verrattuna ainoastaan pinta-alaltaan pieni; suomalainen luonnekin on pikkumainen. Venäläinen sielu ymmärtää elämää ja erotiikkaa. Suomen pääministeri puuttuu naisasioissaan ainoastaan retoriikkaan.

-Juntta Gran-

Elämän kahtiajako

Suoraviivainen ja maapalloistuva maailma pakottaa yksinkertaistamaan asiat. Jo 1980-luvulla oli läntinen maailma ja kommunistit. Kehiutysmaatkin jaettiin kommunisteihin ja kapitalisteihin. Berliini oli jaettu jopa sementtimuurilla ja piikkilangalla kahtia. Suomi oli ainoana maana jonkin sortin bi-seksuaali tuolloisessa maailmanpoliittisessa seksuaaliympäristössä.

Uudella vuosituhannella olemme terroristien puolella tai heitä vastaan. Olemme ilmaston lämpenemisestä hyötyjiä tai menettäjiä; globalisaatiossa mukana tai jyrättävänä. Euroopan Unionissa, Natossa ja kaasuputkihankkeissa on oltava joko ytimissä tai sivustakatsojana.

Elämä on ehkä helpompaa nykyään. Enää ei tarvitse miettiä asioita monesta näkökulmasta; kaksi näkökulmaa riittää. Näin mahdollistamme samalla uudenlaisen suurvaltapolitiikan. Tshetseenit ja palestiinalaiset ovat barbaareja suurvaltojen mukaan, eli koko voittajien maailman puolesta nämä kansat tulee tuhota. Pohjois-Korea on Amerikan presidentin puheenkirjoittajan mukaan osa pahan akselia, joten kansa kuolkoon siellä nälkään.

Itsekin haluan helpompaa elämää, joten jaan elämän kahteen lauseeseen. Olen kuitenkin sen verran kapinallinen, etten määrittele kahtiajakoa suurvaltojen propagandasta, vaan suomalaisesta musiikkielämästä. Elämän kaikissa tilanteissa voi todeta joko "Kannattipa tulla" tai "Vittu, että hävetti".

Kun Irakista näytettiin kuvaa kahdesta amerikkalaisnuorukaisesta pussit päässä ennen teloitusta, heidän mielessään ei voinut pyöriä muuta kuin lause "kannattipa tulla". Moni maltillinen islamilainen Yhdysvalloissa muistelee tapausta lauseella "vittu, että hävetti". Kannttipa tulla pyöri varmasti lukuisten juutalaisten päässä natsien keskitysleireillä. Moni saksalainen joutuu nykyään Israelissa jatkuvasti toteamaan: Vittu, että hävetti.

Uudella ajattelumallillani elämä on helpompaa ja auttaa minua ymmärtämään elämässäni ja maailmalla vastaan tulevia asioita yksinkertaisemmin. Voin paljon paremmin keskittyä ilmastotalkoisiin käyttämällä paljon energiaa ja lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita. Suomihan on globalisaatiossa ja ilmaston lämpenemisessä hyötyjien puolella. Lastenlastenlapsilleni joudun haudan takaa vain toteamaan: Vittu että hävetti. Kannattiko tulla tällaiseen maailmaa?

-Juntta Gran-

Kuka nostaisi demarit?

Eero Heinäluoma jättää paikkansa SDP:n puheenjohtajana kesän alussa. Puolueen pelkurit pyörsivät päätöksensä puheenjohtajakisaan osallistumisesta, kun Heinäluoma väistyi. Missä on Demareiden logiikka? Puolueen sisällä vihatulle johtajalle ei löydy haastajaa millään. Heti kun ykkösinhokki on poissa kisasta, puolueen haaskalle ilmestyy lauma johanneskoskisia ja juttaurpilaisia. Rohkeista nuorista naisista puhutaan kyllästymiseen asti SDP:ssä, mutta hyvin he pysyivät piilossa viime sunnuntaihin asti.

Demareiden tulevaisuus ei näytä nykyistä valoisammalta, kun tarkastellaan puheenjohtaja kandidaatteja. Moni pyrkyri on kadottanut arvostelukykynsä ja unohtanut SDP:n puheenjohtajan olevan pääministeriehdokas seuraavissa eduskuntavaaleissa. Pääministeri Jutta Urpilainen ei ole edes vitsinä hyvä.

Huvittavin kilpailija SDP:n puheenjohtajamittelöissä on Mia-Petra Kumpula-Natri. Tämä vaasalaiseksi itseään väittävä hempukka on oikéasti Helsinkiläinen seurapiirikana. Hän on naimisissa yritysjohtaja Pasi Natrin kanssa, joten järjestötoiminnan harrastaminen onnistuisi myös vapaaehtoistyönä.
Työväenpuolueen johtajakandidaatilla on työkokemusta järjestöelämän ja politiikan ulkopuolella vain kahden vuoden verran. Koulutustaustana löytyy loppuun viedyt insinööriopinnot. Lisäksi Kumpula-Natri opiskelee kauppatieteitä. Onko eduskunnassa todellakin niin vähän töitä 6000 euron kuukausipalkala, että aikaa jää opiskelulle? Toisaalta mikään ahkera poliitikko Mia-Petra ei työtovereidensa mukaan ole. Järjestöelämässä Kumpula-Natri tunnetaan vaikeasti lähestyttävänä ja ylimielisenä naisena.

Säälittävin puheenjohtajaehdokas on Johannes Koskinen. Hämeen viisaaksi kutsuttu Koskinen on hitaudessaan jo legenda Arkadianmäellä. Johannes Koskisella on omien sanojensa mukaan kannatusta puolueensa puheenjohtajaksi, mutta kannattajat ovat hyvin piilossa. Nykyinen pesti eduskunnan varapuhemiehenä sopii hyvin Johannes Koskiselle. Varsinaista vastuuta ei työssä ole, mutta joku lehti voi noteerata, vaikkapa säälistä, kun Hämeenlinnan oraakkeli kertoo jonkin viisauden.

Tarja Filatov on puheenjohtajaksi uskottavin ehdokas. Entisenä työministerinä Filatov tuntee politiikan kovimmankin puolen. Lisäksi hän on arvostettu yli puoluerajojen, mikä on ehdoton plussa pääministeriehdokkaalle.

Erkki tuomioja on tietysti mittelöissä mukana. Ikäisekseen huippukunnossa oleva "edistyksen merkki" on haastajana SDP:n puheenjohtajakisassa vielä vuonna 2035. Tuomioja on onnistunut luomaan itsestään todellisen vastavoiman oikeisto-liberalismille; Erkki on Euroopan taantumuksellisin vasemmisto-konservatiivi.

Puheenjohtajakisan juniori Jutta Urpilainen on tämän narrigallerian epäuskottavin henkilö. 32-vuotiaaksi Urpilainen on harvinaisen katkeroitunut ihminen. Epäuskottavuus ja katkeruus ei ole hyvä yhdistelmä edes demareiden johtopaikoilla.

-Juntta Gran-

Maistellaan luottamusmiestä

Muokkaan mielessäni Setä-Samulin osoittelemaan minua eri syystä, kun tähän saakka on totuttu. Nyt Samuli kertoo kuinka hyvä tyyppi minä oikeastaan olenkaan ja kuinka yhteiskunta kaipaa minulta muutamaa pikku lisäpalvelusta, ahneen sukupolven eläkkeiden maksun lisäksi. Muutun luottamusmieheksi. Kävelen tutussa työympäristössä, nostan aavistuksen verran leukaani. En kuitenkaan liikaa, ettei minun luultaisi ylpistyneen siitä valtavasta äänimäärästä, minkä sain osakseni luottamusmiesvaaleissa. Ihan vain mielessäni.

Edustan yhtiöni huippuosaamista. Tiedän oman toimenkuvani lisäksi toisten työtehtävät, näen asiat sammakko- ja lintuperspektiivistä. Osaan ymmärtää ja kyseenalaistaa niin työntekijän kuin työnantajan näkemykset. Työehtoasioiden läpikäynti on minulle pelkkää rutiinia, oman työni ohessa nautittavaa särvintä. Työtoverini ja työnantajani luottavat minuun, tunnen kaikki työntekijät nimeltä ja keskustelemme työasioiden lisäksi usein myös henkilökohtaisista asioista.

Olen nähnyt niin paljon maailmaa, että osaan avustaa työasioiden lisäksi niin laina-, verotus- kuin avioeroasioissakin. Mikä parasta, jaksan perustella juurta jaksain paatuneimmallekin aatteen vastustajalle kovaa faktaa ammattiyhdistystoiminnan tärkeydestä, yksilövaikuttamisesta ja yhteisen edun ajamisesta. Sitten hörppäämme yhdessä kaffet päälle ja naureskelemme tyytyväisenä. Olemmehan samaa perhettä - tästä lähtien.

S. Colombo

Fredriksberg

Kysyttäessä keneltä tahansa muukalaiselta Helsingin kaupunginosaa, on ensimmäinen vastaus 80% varmuudella kirkkaalla äänellä: "Pasila".

Itä-Pasila on monitasoinen järjestö- ja pullakahvihelvetti. Kymmenien erilaisten puulaakien päämajoja ja punatakkien nykyisiä riisto-organisaatioita käsittävä Itä-Pasila ei tarjoa edes työtä etsivälle. Ainoastaan suojatyöpaikkoja ja loputtomia messuja traaniperseiden pyöritettäväksi. Väki Itä-Pasilassa tunnetaan sloganista:"Kokoustan, siis olen".

Länsi-Pasila vie sielun mieheltä ja myrkyttää lopun kansan näkymättömällä säteilyllään. TV-torni suoltaa yöt ja päivät alitajuntoihimme mirjapyykköä ja paska-studioita. Isossa pajassa juodaan kahvit, kun demareita on ehdolla, itketään lopuksi: "Kansa ymmärsi sittenkin". Sokos Hotel Pasila on aurinkona risukasassa, siellä on tavallinen turvassa.

Keski-Pasilassa jyrää Hjalliksen nyrkki ja edellä lepattaa ties kuinka mones leukansa. Miehen suojattiseuran otteluissa ei stadin oma mies käy, paitsi jos ottelu on HIFK:iä vastaan. Muukalainen hakee hyväksyntää metropolilta narrien koristamine pelipaidoin ja kaulahuivein - sitä saamatta.

Alun perin Pasila tunnettiin ruotsiksi Fredriksberginä, silloin Pasila oli muutakin kuin ensimmäinen pysäkki Suomen ainoassa kaupungissa. Laivaturistien valomerkki, ensimmäinen kalja korkataan menomatkalla Pasilan aseman kohdalla ja viimeinen juhlija sammuu paluumatkalla. Nästa Böle.

-Teemu Sikari

Kolmosella läpi

Yön viimeiset kirskahdukset, tasaisen epäsäännöllisinä vaivuttavat paatuneimmankin uneen. On kesäinen yö ja kosteusaalto pyyhkiytyy Alppiharjun rinteitä kohti tuntematonta. Jämäkät ja suomalaisperäiset kivitalot vartioivat hiljentyvää kartan kolmiota. Arkkitehtuurimme yksinkertaisuus ja sen sanoinkuvaamaton puhuttelevuus saattaa viimeisenkin seikkailijan kotiin lähipubista.

Sturenkadun ja Helsinginkadun väliin jäävä kolmio tunnetaan paremmin nimellä Alppila, jos sitä nyt tunnetuksi voi kehua. Kesäisin kävelymatkan päässä keskustasta, talvella saa huijata parin pysäkin verran. Viimeiset metrit takaisin on kuitenkin syytä kävellä, vaikka sille reitille ei Alvar Aallon päätyö välttämättä osukaan.

Kaupunginosaa ei muisteta kulttuurista, eikä olutravintoloista, vaan ilosta, riemusta ja hattarasta. Harjumme päällä tuttu maailmanpyörä tutustuttaa taas sadoille ja sadoille pääkaupunkimme siluettia. Ennen Linnanmäen sulkeutumista voi ohikulkija vain arvuutella, tulevatko kiljahdukset vuoristoradasta vai Lenininpuistosta. Mikä tapahtuu puistossa, se sinne myös jääköön. Alppilan laki.

Viimeisinä hetkinä ennen silmänsä sulkemista, tuudittautuu kaupunginosamme kasvatti läheisen maustetehtaan aistien hyväilyyn. Yli neljäntuhannen ihmisen hiljainen sopimus, meidän tuoksumme, meidän harjumme.

-Teemu Sikari

Useammin kuin Manhattanilla

Helsingin keskustasta Lauttasaareen mentäessä ainoa julkinen kulkuneuvo on bussi. Bussi numero 20 starttaa Svenska Teatterin edestä helmikuisena perjantai iltapäivänä. Kyydissä on ainakin yksi tunnettu näyttelijä, rokkari Kauko Röyhkä, kalliisti pukeutuneita vanhuksia ja uraputkessa olevia noin nelikymppisiä miehiä ja naisia. Oikeastaan "kakskymppisessä" on hämmästyttävän hyvä otanta Lauttasaaren populaatiosta.

Lauttasaaren busseissa kuulee kaupungin teennäisimmät keskustelut - kahdella kielellä. Ruotsinkielisiä asuu Lauttasaaren kaupunginosassa huomattavan paljon. Kaksikielisyys tuo kaupunginosaan ohuen kerroksen eurooppalaista tunnelmaa. Lauttasaaren baareissa sentään kuulee mielenkiintoisia, joskus jopa hauskoja, juttuja.

Jään pois Lauttasaaren keskiosassa. On käytävä Alkossa ja ruokakaupassa. Pitkäripaisessa on perjantaina jonkin verran porukkaa, mutta mistään ryntäyksestä ei voida puhua. Valikoimassa ja ostoskoreissa on pääasiassa laadukkaita viinejä. Perjantainen Alko kertoo aika paljon alueen sosiaalisesta rakenteesta. Ruokakaupassa on tavarat hinnoiteltu reippaasti yläkanttiin., tosin valikoimakin on monissa tuoteryhmissä yliampuva.

Päätän kävellä kaupoilta määränpäähäni saaren länsiosaan. Matkalla ohitan edesmenneen Spede Pasasen kodin. Suupieleni kaartuvat väkisinkin ylöspäin kun mietiskelen kuinka nopeasti Speden tytär Pirre hassasi isänsä elämän työn. Samalla mietin venäläisen ystäväni tarinan todenperäisyyttä, siitä että hän olisi herännyt sotakypärä päässä ilman housuja Speden vaatekomerosta.

Edesmennyt veroprofessori Kari S. Tikka tuhahti aikoinaan käyvänsä useammin Manhattanilla kuin Lauttasaaressa. Lauttasaari ei tosiaankaan ole mikään kaupunkikulttuurin mekka. Päinvastoin siitä on kehittynyt monipuolisia luontoelämyksiä tarjoava asuinsaari Espoolaisen pikkuporvarillisuuden ja stadilaisen kiireen puristuksesta huolimatta. Vai juuri niiden vuoksi?

-Juntta Gran-

Kävelyä Töölössä

Töölö on yksi Helsingin miehekkäimmistä kaupunginosista. Ei siis ole mikään suuri ihme, että leskirouvia on säädyttömän runsaslukuisesti pesiytynyt juuri Töölöön. Olympiastadionin fallistinen torni tarjoaa leskirouville symbolisia muistikuvia sänkykamarien voitonpäivistä. Osa Töölön mummoista edustaa niinkin vanhaa ikäluokkaa, että Olympiastadionille vuonna 1952 tulen juossutPaavo Nurmi on seksisymbolina ohittamaton.

Töölössä on yliampuvan suuren peniksen korvikkeen lisäksi toki paljon muutakin. Töölön porttina voidaan pitää oopperataloa. Oopperan 5000 hukkaneliötä tarjoaa verovaroilla 400 henkilön voimin kulttuurielämyksiä kaikille Suomen 13 oopperan harrastajalle. Dramaattisimmat näytökset tosin nähdään oopperan henkilökunnan ja johdon välillä iltapäivälehdistössä.

Töölössä on Suomen mittapuun mukaan tasokkaita ravintoloita. Ravintolat sijaitsevat sen verran seikkaperäisissä paikoissa, että nälkä ehtii varmasti tulla. Töölöstä löytyy myös muutama kiva oluthuone ja kahvila. Suomessa laatukahvilan asemaan pääsee jos ulkona on iso Segafredo mainos. Oluthuone sen sijaan tarkoittaa S-ryhmän omistamaa huonon palvelun kapakkaa, jossa laiska baarimikko kastelee vehnäolutlasin, mikäli osaat pyytää oikein anelevasti, etkä keskeytä hänen tärkeää kännykkäpuheluaan.

Töölö sopii parhaiten kävelyn harrastamiseen ja aikamatkailuun. Syksyinen töölö tuo mieleen 1970-luvun Leningradin

-Juntta Gran-

Vasemmiston kiirastuli

Suomen vasemmisto on vakavassa kriisissä. Mediaa asia ei kiinnosta, vaikka SDP on jumissa ja Vasemmistoliitto sekaisin. Vasemmistopuolueiden sisäiset riidat ovat antaneet työrauhan porvarihallitukselle ja mahdollisuuden toteuttaa rajuakin oikeistopolitiikkaa. Demarit eivät saa joukkojaan kasaan Heinäluoman johdolla, mutta uskottavaa seuraajaakaan ei tunnu "Sakki Eertolle" löytyvän.

Vasemmisto, Hihhulit ja Perussuomalaiset lupasivat viime vuoden vaalien jälkeen kovan opposition. Meillä kaikilla lienee näkemys kovuudesta. Heinäluomalla ja minulla näkemykset eivät taida tässäkään kohdata lainkaan. Aikoinaan keskustaoppositio muistutti jykevää neuvostopanssarivaunua, minkä rinnalla Heinäluoman luotsaama nykyoppositio muistuttaa itäsaksalaista vaneriautoa. Itse en jaksa enää seurata lainkaan eduskunnan vuoropuhelua.

Vihreät antoivat pitkään voimaa suomalaiselle vasemmistolle. Osmo Soininvaaran johtamat vihreät olivat selkeästi vasemalle kallellaan oleva puolue. Tarja Cronbergin ohjauksessa Vihreä-liitto muuttui hämmästyttävän nopeasti tylsäksi porvaripuolueeksi.

Vasemmiston pitäisi viimeistään kuntavaaleihin koota rivinsä ja antaa oikeistolle uskottava vaihtoehto. SDP:n kannattaisi myös pohtia pitkän tähtäimen yhteistyömallia perussuomalaisten kanssa. Perussuomalaisilla on Suomen puoluekentässä niin kova noste, että se saisi vasemmistonkin uuteen liitoon.

-Juntta Gran-

Työsuojeluasioita

Viime viikolla tuli taas todistettua kansanedustajien ja eduskunnassa työskentelevien poliittisten broilereiden vieraantuminen tavallisesta arjesta. Median ristille naulittiin muutama mieskansanedustaja "seksuaalisesta häirinnästä" syytettynä. Seksuaalinen häirintä on kuulemma vakava asia. Se on niin vakava, että joku kaivoi Pirkko K. Koskisenkin naftaliinista asiaa kommentoimaan.

Seksuaalisesta häirinnästä syytettyjä yhdistää muutama asia. He ovat kaikki hyviä seuramiehiä, he ovat tehneet muutakin kuin politiikkaa ja kaikki heistä ajattelevat omilla aivoillaan.

Seksuaalinen häirintä ei oikeasti ole vakava asia. Vakavia työsuojeluasioita ovat rekkajonot, raskaan teollisuuden paloturvallisuus sekä poliisien ja vartioiden työskentely huumeveikkojen kanssa. Vakava asia on myös rakennuksilla tapahtuvat virolaisten työmiesten aiheuttamat tapaturmat.

Suomalaista mediaa hallitsee kuitenkin Raili Nurvalan kaltaiset porvarimummot ja akkamaiset miehet. Lesbojen hedelmöittämishoidot ovat mediamme mielestä normaalia, mutta vitsin kertominen naisia halventavaa.

Ehdotan eduskunnan naisille ja homoille seuraavaksi valiokuntamatkakohteeksi rakennustyömaan taukokoppia. Päivä raksalla kuuntelemassa miesten juttuja sekä tutustumista rakennustyöläisen arkeen saattaisi herättää kiinnostuksen vakavia työsuojeluasioita kohtaan.

-Juntta Gran-

Ihmisten aikaan

Olen kuullut kaukaisesta ajasta. Kiireettömästä ja inhimillisestä ajasta. Ajasta ennen globalisaatiota. 20 sitten ei puhuttu globalisaatiosta; ei varsinkaan Suomen kilpailukyvystä. 20 vuotta sitten suomalaiset yritysjohtajat tekivät kunniallisia itsemurhia havaittuaan virheensä. Stora-Enson kärkimies ei osoittanut samanlaista kunniallisuutta, vaikka hukkasi kansallisvarallisuutta Amerikan korpeen historiallisen suuria summia.

Nykyajan johtajat ovat koneita. Eivät ihmisiä. Kallasvuo kollegoineen on joukko tunteettomia robotteja tuhoamassa ihmisten ja eläinten elinoloja. Natsien ideologiassa sentään kunnioitettiin luontoa ja osaa ihmisrodusta. Globalisaatio-aate ei kunnioita muuta kuin rahaa.

Suomalainen menestys teknologiateollisuudessa perustuu ennen kaikkea korkeaan koulutukseen ja hyvään tuuriin. Menestykseen on vaikuttanut sekin, että yritysjohtajat elivät aiemmassa suomessa tavallisen kansan parissa ja tiesivät mitä laitteita kansa tarvitsee. Kallasvuot ja wahlroosit ovat korottaneet itsensä kansakunnan eliitiksi, vaikka satakuntalaisella verorikollisella tai keinottelulla rikastuneella wannabe aatelisella tuskin olisi siihen aihetta. Jorma Ollila on sentään ihminen, vaikka yli-ihminen onkin.

Olisi mukava palata globalisatiottomaan aikaan. Rauhalliseen aikaan, elää kuin ihmisten aikaan!

-Juntta Gran-

Eduskunnan veljet

Eduskunnan 680 työntekijältä kyseltiin taannoin seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta. Kansanedustajilta ei kysytty yhtään mitään. Tuloksena tästä saimme taas iltapäivälehdille revittelynaiheen ja kymmeniä uusia tasa-arvosuunnitelmia. Yleisesti keskustelun tasoon poliitikkojen puolelta vaikuttavat tulevat kunnallisvaalit.

Hölmöimmät ja nuorimmat edustajatyttömme ovat pikku hiljaa ymmärtäneet, ettei työpaikka eduskunnassa olekaan lopullinen, vaan jotain pitäisi neljän vuoden aikana tehdäkin. Jotkut valitsevat tiekseen vaikuttamisen ja toiset pyrkivät pyörimään otsikoissa Vienonen-Karpela-Saarela-Karpelan tapaan. Miksi muuten nämä käytävien tissi-puristelut tulisivat vasta nyt esiin?

Kansanedustaja tai kukaan työntekijä-mies eduskunnassa ei varmasti ole syyllinen mihinkään ahdisteluun. Voin kuvitella kuinka erityisavustaja-naikkoset laskelmoivat kylmästi mahdollisuuksiensa edetä urallaan kasvavan pikku hipelöinnin suomisella. Tuplatehon saa, kun näitä tutkimuksia tehdään ja sitten aletaan itkeä omia kokemuksiaan. Saatanan hyväpalkkaiset, kierot lutkat.

Onneksi Sirpa Asko-Seljavaara ei ole Iltalehden mukaan ahdistelua nähnyt ja ei usko sen olemassaoloon. Melkein sääliksi käy, eivät ole eduskunnan pojat tulleet puristelemaan.

-Teemu Sikari

Misseistä ja tisseistä

Miss Suomi 2008 hässäkkä on virallisesti alkanut. Yleensä populäärikulttuuriin puuttumaton Kouri-ryhmä tekee nyt harvinaisen typerän poikkeuksen. Arvioikaamme siis tämän vuoden finalistit yksitellen.

Satu Tuomisto:
Ihan nätti perusmissi, heikkoudekseen mainitsee paksut reitensä. Nuorelta, 59 kiloiselta naiselta tuo on jo hurmaavan itsetunto-ongelman merkki. Selvä sekopää, ei erikoisia mielipiteitä mistään ja myy 80-lukulaisia riepuja.

Hanna-Maria Manner:
Pitkäkaulainen, maalaisjuntilta näyttävä pienitissinen pyrkyri. En ikävä kyllä osaa sanoa oikein mitään hyvää tästä naikkosesta. Sen verran ehkä, että poikaystävänä saattaisin olla ylpeä tästä, mutta nyt on kyse Suomen kauneimmasta. Väärä liiga tälle joukkueelle.

Jenna Konkola:
Kalpea Blondi. Hymykopat ovat ehdoton plussa ja paljon puhuvat silmät. Kiloja on kuitenkin aivan liikaa ja työkseen kyseinen neiti mainitsee myyvänsä donitseja. Raukka haluaa poliisiksi, toisaalta pamppu ja tuollainen tyttö voivat olla kiva yhdistelmä.

Susanna Mustajärvi:
Ehdoton miinus tamperelaisuus. Itsevarman oloinen, mutta katseeltaan vaikuttaa jotenkin häiriintyneeltä tai nurkkaan ahdistetulta. Tykkää pihveistä, pidän siis hänestä, mutta vihaan tamperelaisia. Tälläisen tytön pitäisi muuttaa paikkakunnaltaan, sitten voisin harkita siivoojaksi itselleni.

Johanna Ahlbäck:
Otsa on tajuttomasti korostettu ja siihen saisi varmasti isommankin lentolaivueen laskeutumaan. Tummat silmät ja ruskea tukka kuitenkin tuovat hiukan plus-pisteitä. Rungoltaan mainio ja vastaukset eivät ole aivan typeriä. Tähän mennessä oma suosikkini.

Katariina Orimus:
Liian typerä sukunimi, ei tuollaista valitse ikinä kukaan. Otsatukka on hirveä ja katse tyhjempi kuin räjähtäneen tähden luoma tyhjiön imuaukko. Botox-hymy ja ryppyiset silmänaluset tiputtavat heti alkuun kaikki mahdollisuudet.

Hanna Virkki:
Suomalaisen elokuvateollisuuden kaipaama pahis. Ei kuitenkaan missiainesta, yrittää liikaa miellyttää kaikkia. Voisin tarvita tälläisia tyyppejä pönkittämään jo ennestään ylisuurta egoani.

Mariel Mettälä:
Luultavasti vaihtanut etunimensä tai ovat vanhemmat aikamoisen palveluksen tehneet, kun moisella nimiyhdistelmällä ovat piesseet. Uskomaton runko ja kommunikoivat silmät, sopivan kiero luonteeltaan. Tekee postinjakajan töitä ja mainitsee agendakseen juuri kyseisen ammattiryhmän palkkojen nostamisen. Ei taida tyttö tietää inflaatiopaineista ja työvoiman selkeästä ylihinnoittelusta. Ei kuntien talous jumalauta kestä sitä enää. Tamperelaisen duunaridemarinkin sen tulisi vittu käsittää.

Åsa Rehnstrand:
Kun valitaan Miss Suomi, valitaan Miss Suomi. Liian massiivinen ja barbimaisen muovinen, lisäksi muodoton. Miettikää raukkoja juontajia, kun yrittävät edes nimen lausua. Sorry, no bonus.

Jaana Taanila:
Muistuttaa Outi Mäenpäätä, siis sekopäistä Suomi-leffojen ja -sarjojen psykoottista näyttelijätärtä. Tälläkään tytöllä ei sen kummoisempaa tulevaisuutta ole, päätyy varmaan nakkikioskille töihin. Hampurilainen munalla ja maito rahalla, hehheh...

Päätin siis yksimielisesti, että Johanna Ahlbäck voittaa tämän kisan. Muut vaihtoehdot ovat ihan paskoja ja luultavasti niin neuroottisia, että googlettaessaan omaa nimeään maanisesti, he löytävät tämän arvostelun. Onneksi suojanani on sananvapaus ja tukenani vankat suhteet keltaiseen lehdistöön. Voin sitten neuroottisimmille kostaa agitaatiot korkeimman omakätisesti.

-Teemu Sikari

P.S. Lähteenä käytin MTV3:n haastatteluita misseistä, tiedot siis jälleen perustuvat edes johonkin...

Isot kalat

Valas ei ole mikään nisäkäs. Ihminen on nisäkäs, lehmä on nisäkäs ja löytyy ne rinnat ketuiltakin. Valas on kala, joka syö ravinnokseen nanokokoista planktonia ja pikkukaloja. Moniko nisäkäs syö ihmisen ja karhun lisäksi kaloja? Ei kovinkaan moni, koska nisäkkäät eivät elä vedessä.

Nisäkkäillä ei ole myöskään omituisia hetuloita tai läheistä sukulaisuutta delfiineihin, valailla on. Okei, okei, valaat ovat lämminverisiä, hengittävät perkeleet keuhkoilla, imettävät poikasiaan ja vähäistä karvoitustakin löytyy. Toisaalta valailla on myös pyrstö, ne elävät vedessä, löytyy virtaviivainen ruumis ja niillä on alikehittyneet ulokkeet - siis evät.

Tämä on vähän vaikea aihe, mutta koittakaapa hyvät ihmiset kääntää tämä asia päälaelleen. Itse ainakin vakuutuin valaiden olevan epämuodostuneita jättimäisiä kaloja, kun käänsin asian ympäri. Otetaanpa esimerkiksi ahven. Ahvenen tullessa maan pinnalle, hengittäämään kiduksillaan, kasvattaa epämuodostuneet jalat, suomujen tilalle ihon ja syö sille heitettyjä leivänpaloja, niin kutsutko sitä enää kalaksi? Matelija tai joku öttiäinen se on, mutta ei mikään vitun kala.

Minkä vitun takia Greenpeace ottaa niin hartaaksi asiakseen kiusata japanilaista uutteraa valaanpyytäjää? Sille lihalle olisi varmasti kysyntää, vaikka Afrikassa. En todellakaan näe mitään roolia noilla epämääräisillä mutanteilla tässä egosysteemissä, joka on jo viherstalinistien mukaan luhistumassa. Vittuako tässä enää hävetään pakokaasujaan enemmän kuin haisevia munapierujaan, jos voimme yhteisenä rintamana pyytää valaita ja ruokkia tarvitsevia. Greenpeace on luonnon ja nälänhätäisten vihollinen numero yksi.

Valjastaisi Greenpeacekin jättimäisen hippilaivastonsa valaanpyyntiin ja öljynporauslauttojen tukitehtäviin, niin ei tulisi niistäkään turhia hiilidioksidi-päästöjä. Välillä oikein harmittaa, kun ei ole resursseja käydä kunnon taisteluun kaikkia elämänsä hukkaan heittäneiden nuorten paskajärjestöjä vastaan.

-Teemu Sikari