Suomen ja Ruotsin erityissuhde on ajautumassa peruuttamatrtomaan kriisiin. Kaukaisilta tuntuvat ne ajat kun Urho Kekkonen myönsi Marcus Wallenbergille vuorineuvoksen arvon. Ei tunnu läheiseltä myöskään "Finlands sak är vår" -iskulauseet talvisodan ajoilta. Jos Suomeen hyökättäisiin nyt, yleisin reaktio Ruotsissa olisi "Häkämies, veljesi hakkasi heikompaa sukupuolta, maasi taitaa saada turpaan vahvemmalta osapuolelta".
Suurlähettiläänä Suomea edustaa länsinaapurissa Alec Aalto. Hän on pätevöitynyt lähinnä turhanpäiväisissä tiedotushommissa. Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee raskaansarjan kauppapoliittisen osaajan Tukholmaan etujamme valvomaan.
On todella outoa, että suurlähetystössä on kaksi lähetystöneuvosta lässyttämässä globalisaatiosta ja YK:sta Suomen naapurimaassa. Lisäksi palkkalistoilla on lehdistöneuvos ja kulttuurineuvos!. Talouspolitiikasta vastaa yksi lähetystösihteeri!
Ulkoministeri Ilkka Kanerva. Anna potkut kaikille Tukholman suurlähetystön työntekijöille ja laita ammattilaiset asialle. Ruotsin asia on meidän - nyt ja tulevaisuudessa.
-Juntta Gran-
maanantai 17. syyskuuta 2007
perjantai 14. syyskuuta 2007
Stasi-Tiusanen
Pentti Tiusanen on mielenkiintoinen henkilö. Hän on kirurgian erikoislääkäri ja selkäänpuukottava Stasi-vakooja. Nykyisin hän hääräilee omiaan eduskunnassa Vasemmistoliiton kansanedustajana. Stasi-aikoina hänen sanoillaan oli ehkä joillekin tahoille jotakin merkitystä, mutta toisin on nyt. Tiusanen on puolueessaankin unohdettu jääräpää-mappiin.
Kymmenvuotinen ympäristövaloikunnan puheenjohtajuus on jäänyt viime vuonna takse ja mies on siirretty eläkkeelle varapuheenjohtajan toimettomaan tehtävään. Rehellisyyden nimissä koko lautakunta on toimettomuuden perikuva, yksi pullakahvi-kerho lisää kansanedustajien ajankuluksi. Ei sitten kerrota tästä hipeille, menettävät vielä yöunensa.
Tennilän suhteen Tiusasella tuntuu olevan enemmänkin tunteita pelissä. Ehkä Stasi-Tiusanen on antanut Esko-Juhanista myönteisen mainelausunnon erinäisille tahoille, aika velikulta. Suomen kansalta on aikamoinen luottamuksen osoitus, päästää opiskelutovereitaan Stasille arvioinut vakooja noinkin vaikutusvaltaiseen asemaan. Onneksi Stasi-Tiusanen on Vasemmistoliitossa, eikä missään vaikutusvaltaisessa puolueessa, eipähän saa mitään hyödyllistä tietoa käsiinsä. Stasi-Tiusanen on muutenkin jätetty vaikuttamisen ulkopuolelle, kun tarkastelee hänen omien nettisivujensa "teot"-luetteloa.
Sisälukutaidolla Suomen kansalainen huomaa helpotuksekseen, ettei vahinkoa ole päässyt tapahtumaan. Stasi-Tiusaselle jääkin aikaa puuhastella omia pikku askarteluprojektejaan työhuoneessaan ja tarttua pikkuasioihin henkilökohtaisesti. 12 vuotta kansanedustajana ja mies pitää saavutuksenaan jotain epäkäytännöllisen rataosuuden toimintaa, hohhoijaa. mitenköhän monta henkeä olisi kirurgian erikoislääkäri tuona aikana pelastanut? Mitenköhän monta kirurgian erikoislääkäriä taas on tarvittu kiskomaan Stasi-Tiusasen puukkoja pois selistä?
-Teemu Sikari
Kymmenvuotinen ympäristövaloikunnan puheenjohtajuus on jäänyt viime vuonna takse ja mies on siirretty eläkkeelle varapuheenjohtajan toimettomaan tehtävään. Rehellisyyden nimissä koko lautakunta on toimettomuuden perikuva, yksi pullakahvi-kerho lisää kansanedustajien ajankuluksi. Ei sitten kerrota tästä hipeille, menettävät vielä yöunensa.
Tennilän suhteen Tiusasella tuntuu olevan enemmänkin tunteita pelissä. Ehkä Stasi-Tiusanen on antanut Esko-Juhanista myönteisen mainelausunnon erinäisille tahoille, aika velikulta. Suomen kansalta on aikamoinen luottamuksen osoitus, päästää opiskelutovereitaan Stasille arvioinut vakooja noinkin vaikutusvaltaiseen asemaan. Onneksi Stasi-Tiusanen on Vasemmistoliitossa, eikä missään vaikutusvaltaisessa puolueessa, eipähän saa mitään hyödyllistä tietoa käsiinsä. Stasi-Tiusanen on muutenkin jätetty vaikuttamisen ulkopuolelle, kun tarkastelee hänen omien nettisivujensa "teot"-luetteloa.
Sisälukutaidolla Suomen kansalainen huomaa helpotuksekseen, ettei vahinkoa ole päässyt tapahtumaan. Stasi-Tiusaselle jääkin aikaa puuhastella omia pikku askarteluprojektejaan työhuoneessaan ja tarttua pikkuasioihin henkilökohtaisesti. 12 vuotta kansanedustajana ja mies pitää saavutuksenaan jotain epäkäytännöllisen rataosuuden toimintaa, hohhoijaa. mitenköhän monta henkeä olisi kirurgian erikoislääkäri tuona aikana pelastanut? Mitenköhän monta kirurgian erikoislääkäriä taas on tarvittu kiskomaan Stasi-Tiusasen puukkoja pois selistä?
-Teemu Sikari
maanantai 10. syyskuuta 2007
Mitä Vittua Show
Suomen Pankki on taas hakemassa johtokunnan jäsentä. Matti Louekoski vetäytyy eläkepäiville, mikä ei Suomen Pankin johtokunnan jäsenten tapauksessa tarkoita minkäänlaista elämän muutosta.
Suomen Pankin johtokunnan jäsenet ansaitsevat kuukaudessa 18 000 - 20 000 euroa. Mitään vastuuta heille ei ole kyetty osoittamaan vuoden 2002 jälkeen ja virka-autot päivystävät 24/7. Mukavalta kuulostava virka, mutta viran ansaitakseen on osoitettava kykyä töpeksiä kymmenien miljardien edestä yrityselämässä tai politiikassa. Siispä julkistetuista johtajaehdokkaista Arja Alho on ennakkosuosikin asemassa.
Nimityskierroksen ruodinta alkaa huomenna iltapäivälehdissä. Seuraavat otsikot ja sitaatit tulevat aivan varmasti eteemme. Haukotuttaa jo valmiiksi: "Joku heistä" (12 pärstäkuvaa) , "Saako Arja Alho viimein hyvityksen", "Timo Tyrväinen tunnetaan myös Taljanka yhtyeestä", "Osastopäälliköillä vahvin asiaosaaminen", "Koituiko globalisaatioraportti Vesa Vihriälän kohtaloksi".
Sivuraiteelle joutuneet poliitikot ottavat kilvan kantaa johtajaehdokkaiden puolesta ja vastaan. Mitä enemmän politiikan sivuraiteella, sitä nopeampi kommentointi. Ensimmäiuset kommentit tulevat toisin sanoen Kari Rajamäeltä ja Kimmo Sasilta.
Nimityksistä saadaan lopulta aikaiseksi poliittinen hyökyaalto, jonka tuoksinnassa NATO ja muut vaikeat asiat huuhtoutuvat pankkivaltuuston johtajanimitys esityksien alle. Lopulta Tarja Halonen keksii jonkun katkeroituneen virkamiehen brysselistä, jonka nimeä kukaan ei ole kuullut ja poliitikot alkavat keskittyä huonosti ansaittuun pitkään joululomaansa.
-Juntta Gran-
Suomen Pankin johtokunnan jäsenet ansaitsevat kuukaudessa 18 000 - 20 000 euroa. Mitään vastuuta heille ei ole kyetty osoittamaan vuoden 2002 jälkeen ja virka-autot päivystävät 24/7. Mukavalta kuulostava virka, mutta viran ansaitakseen on osoitettava kykyä töpeksiä kymmenien miljardien edestä yrityselämässä tai politiikassa. Siispä julkistetuista johtajaehdokkaista Arja Alho on ennakkosuosikin asemassa.
Nimityskierroksen ruodinta alkaa huomenna iltapäivälehdissä. Seuraavat otsikot ja sitaatit tulevat aivan varmasti eteemme. Haukotuttaa jo valmiiksi: "Joku heistä" (12 pärstäkuvaa) , "Saako Arja Alho viimein hyvityksen", "Timo Tyrväinen tunnetaan myös Taljanka yhtyeestä", "Osastopäälliköillä vahvin asiaosaaminen", "Koituiko globalisaatioraportti Vesa Vihriälän kohtaloksi".
Sivuraiteelle joutuneet poliitikot ottavat kilvan kantaa johtajaehdokkaiden puolesta ja vastaan. Mitä enemmän politiikan sivuraiteella, sitä nopeampi kommentointi. Ensimmäiuset kommentit tulevat toisin sanoen Kari Rajamäeltä ja Kimmo Sasilta.
Nimityksistä saadaan lopulta aikaiseksi poliittinen hyökyaalto, jonka tuoksinnassa NATO ja muut vaikeat asiat huuhtoutuvat pankkivaltuuston johtajanimitys esityksien alle. Lopulta Tarja Halonen keksii jonkun katkeroituneen virkamiehen brysselistä, jonka nimeä kukaan ei ole kuullut ja poliitikot alkavat keskittyä huonosti ansaittuun pitkään joululomaansa.
-Juntta Gran-
sunnuntai 9. syyskuuta 2007
Sininen laulu vaikenee
Suomalaista menneen ajan kulttuuria ja yhteiskuntaelämää peilataan laatumedioissa nykyisyyteen jatkuvalla syötöllä. Hyvin vähälle on kuitenkin jäänyt kahden viime vuosikymmenen ruodinta. Holtiton luotonanto 1980-luvulla, pankkikriisi, lama-aika, it-hypetys ja -kupla ovat käsittelemättä. Samoin suomalaisen kulttuurielämän syvenevä kriisi.
Olen piirtänyt mielessäni aikajanaa Suomen menestyksestä ja tarinasta 1940-luvulta 2010-luvulle. Viimeiset vuodet ovat luonnollisesti ennustetta.
Suomen kansa eheytyi toisessa maailmansodassa yhteisen vihollisen edessä. Kansallisvaltio säilytti itsenäisyyden kovalla hinnalla ja raskain ehdoin. Jälleenrakennuksesta ja sotakorvauksista kuitenkin selvittiin erinomaisesti. Suomi onnistui tekemään entisestä vihollisestaan tärkeän kauppakumppanin.
1960-luvulla alkoi Suomestakin rakentua pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Vasemmistolaisuudesta tuli nuorisokulttuuria ja se näkyi vahvasti kulttuurielämässäkin.
1970-luvulla Suomi alkoi muistuttaa diktatuuria keulakuvanaan UKK. Toisaalta UKK loi suomalaiseen yhteiskuntaan kauhun tasapainon. Saman joka vallitsi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä. Tasapainon ansiosta vältettiin kolmas maailmansota.
1980-luvun puoliväliin asti Suomessa elettiin niin sanotussa suljetussa taloudessa. Ulkomaiset pääomamarkkinat vapautettiin kertarysäyksellä 1986 ja se johti yksityisten ja yritysten raskaaseen velkaantumiseen ja kulutushuippuun. 80-luvun kulttuuri elämä oli melko pinnallista samoin kuin aikakin.
1990-luvulla Suomessa ja sen toimintaympäristössä tapahtui merkittäviä muutoksia. Neuvostoliitto kaatui ja samalla Suomi menetti tärkeimmän kauppakumppaninsa. Ylivelkaantuminen alkoi näkyä kansantaloudessa ja maa sai uuden porvarillisen hallituksen nostamaan Suomea lamasta. Hallitus teki kiistanalaisia päätöksiä talouspolitiikassa ja antoi pankeille miljardeja rahaa. Samalla kansa jonotti leipää. Yhdentyvä eurooppa loi Suomellekin liittymispaineita Euroopan Yhteisöön (EY sittemmin EU) vuosikymmenen puolessavälissä. Suomi haki jäsenyyttä EY:stä ja kansa puolsi asiaa. Suomi teki näin sodanjälkeisen historiansa merkittävimmän ratkaisun.
Lama alkoi helpottamaan kun työmarkkinajärjestöt tekivät tiivistä yhteistyötä ja hallitus oli historiallisen laajapohjainen. Valoa oli näkyvissä.
Vuonna 2000 Suomi saavutti huippunsa. Kulttuurivienti alkoi vetämään udella sykkeellä ja Jorma Ollila nostatti Dallasissa teknologiayhtiö Nokian kurssia - puhumalla. Itse ymmärsin isänmaani olevan huippukohdassaan samalla hetkellä kun talousuutiset viestittivät Nokian luonnottoman kovasta kurssista. Lama oli selätetty symbolisesti niillä uutiskuvilla joissa vaurastumaan päässyt kansa jonotti leivän sijaan Satama Inrteractiven osakkeita.
It-hypetyksestä seurasi it-kupla ja markkinoiden näkymätön käsi löi avokämmenellä suomalaista piensijoittajaa. Samoihin aikoihin islamilainen maailma muistutti olemassaolostaan keskellä länsimaisen talouselämän sydäntä.
Viime vuodet talouselämä on pystynyt harjoittamaan harvinaisen kovaa toimintaa. Yritykset pitävät käsissään vallan avaimia ja poliitikot tottelevat nöyrästi. Yrityselämää arvostelevat sysätään nopeasti politiikan sivuraiteelle. Globalisaatio takaa omistajien kasvottomuuden ja luo mahdollisuuksia otteiden koventamiseen entisestään.
Ammattiyhdistysliike käy viivytystaistelua olemassaolostaan. Seuraavina vuosina suomalaisten palkka- ja työehtoneuvottelut viedään työpaikkatasolle. Perusteena käytetään tuttuja käsitteitä globalisaatiosta yksilönvapauteen. Suomessa ei ole kovin vakavasti otettavaa oikeistoa eikä vasemmistoa. Ammattiyhdistysliikkeen kastraation jälkeen punainen laulu vaikenee. Suomi uhraa kansallisvaltion rippeet globalisaation alttarille aivan lähivuosina. Silloin kulttuurikin näivettyy ja viimein sininen laulu vaikenee.
-Juntta Gran-
Olen piirtänyt mielessäni aikajanaa Suomen menestyksestä ja tarinasta 1940-luvulta 2010-luvulle. Viimeiset vuodet ovat luonnollisesti ennustetta.
Suomen kansa eheytyi toisessa maailmansodassa yhteisen vihollisen edessä. Kansallisvaltio säilytti itsenäisyyden kovalla hinnalla ja raskain ehdoin. Jälleenrakennuksesta ja sotakorvauksista kuitenkin selvittiin erinomaisesti. Suomi onnistui tekemään entisestä vihollisestaan tärkeän kauppakumppanin.
1960-luvulla alkoi Suomestakin rakentua pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Vasemmistolaisuudesta tuli nuorisokulttuuria ja se näkyi vahvasti kulttuurielämässäkin.
1970-luvulla Suomi alkoi muistuttaa diktatuuria keulakuvanaan UKK. Toisaalta UKK loi suomalaiseen yhteiskuntaan kauhun tasapainon. Saman joka vallitsi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä. Tasapainon ansiosta vältettiin kolmas maailmansota.
1980-luvun puoliväliin asti Suomessa elettiin niin sanotussa suljetussa taloudessa. Ulkomaiset pääomamarkkinat vapautettiin kertarysäyksellä 1986 ja se johti yksityisten ja yritysten raskaaseen velkaantumiseen ja kulutushuippuun. 80-luvun kulttuuri elämä oli melko pinnallista samoin kuin aikakin.
1990-luvulla Suomessa ja sen toimintaympäristössä tapahtui merkittäviä muutoksia. Neuvostoliitto kaatui ja samalla Suomi menetti tärkeimmän kauppakumppaninsa. Ylivelkaantuminen alkoi näkyä kansantaloudessa ja maa sai uuden porvarillisen hallituksen nostamaan Suomea lamasta. Hallitus teki kiistanalaisia päätöksiä talouspolitiikassa ja antoi pankeille miljardeja rahaa. Samalla kansa jonotti leipää. Yhdentyvä eurooppa loi Suomellekin liittymispaineita Euroopan Yhteisöön (EY sittemmin EU) vuosikymmenen puolessavälissä. Suomi haki jäsenyyttä EY:stä ja kansa puolsi asiaa. Suomi teki näin sodanjälkeisen historiansa merkittävimmän ratkaisun.
Lama alkoi helpottamaan kun työmarkkinajärjestöt tekivät tiivistä yhteistyötä ja hallitus oli historiallisen laajapohjainen. Valoa oli näkyvissä.
Vuonna 2000 Suomi saavutti huippunsa. Kulttuurivienti alkoi vetämään udella sykkeellä ja Jorma Ollila nostatti Dallasissa teknologiayhtiö Nokian kurssia - puhumalla. Itse ymmärsin isänmaani olevan huippukohdassaan samalla hetkellä kun talousuutiset viestittivät Nokian luonnottoman kovasta kurssista. Lama oli selätetty symbolisesti niillä uutiskuvilla joissa vaurastumaan päässyt kansa jonotti leivän sijaan Satama Inrteractiven osakkeita.
It-hypetyksestä seurasi it-kupla ja markkinoiden näkymätön käsi löi avokämmenellä suomalaista piensijoittajaa. Samoihin aikoihin islamilainen maailma muistutti olemassaolostaan keskellä länsimaisen talouselämän sydäntä.
Viime vuodet talouselämä on pystynyt harjoittamaan harvinaisen kovaa toimintaa. Yritykset pitävät käsissään vallan avaimia ja poliitikot tottelevat nöyrästi. Yrityselämää arvostelevat sysätään nopeasti politiikan sivuraiteelle. Globalisaatio takaa omistajien kasvottomuuden ja luo mahdollisuuksia otteiden koventamiseen entisestään.
Ammattiyhdistysliike käy viivytystaistelua olemassaolostaan. Seuraavina vuosina suomalaisten palkka- ja työehtoneuvottelut viedään työpaikkatasolle. Perusteena käytetään tuttuja käsitteitä globalisaatiosta yksilönvapauteen. Suomessa ei ole kovin vakavasti otettavaa oikeistoa eikä vasemmistoa. Ammattiyhdistysliikkeen kastraation jälkeen punainen laulu vaikenee. Suomi uhraa kansallisvaltion rippeet globalisaation alttarille aivan lähivuosina. Silloin kulttuurikin näivettyy ja viimein sininen laulu vaikenee.
-Juntta Gran-
keskiviikko 5. syyskuuta 2007
Keskisuomalainen Oyj
Keskisuomalainen Oyj hakee mahtavilla ilmoituksilla konsernille toimitusjohtajaa. Yritys vaikuttaa lukujen perusteella hyvin hoidetullta, mutta kuitenkin johtajaa joudutaan hakemalla hakemaan. Mikä mättää?
Keskisuomalainen Oyj on pörssiyhtiö joka julkaisee ala-arvoisia lehtiä Suomen syrjäisemmissä osissa. Nykyisen konsernijohtajan antama pörssitiedote koskien osakkeiden muuntamista oli päivätty 15.0.2007. Aika modernipäivämäärä perinteiselle mediayhtiölle. Surkuhupaisaksi asian tekee se, että kyseinen pörssitiedote oli korjaustiedote aiemmasta pörssitiedotteessa. Ei kovin toimivaa konserniviestintää viestintäkonsernilta.
Keskisuomalaisen nimikkolehti tunnetaan huonon journalismin lisäksi surkeasta päätoimiottajastaan. Kyseinen päätoimittaja pohtii mieluummin pääministerin naissotkuja kuin alueensa kehittämistä.
Mistä johtuu että hyvältä vaikuttavaan pörssiyhtiön ja sen julkaisemien lehtien johtoon ei löydy kunnollisia tekijöitä?
-Juntta Gran-
Keskisuomalainen Oyj on pörssiyhtiö joka julkaisee ala-arvoisia lehtiä Suomen syrjäisemmissä osissa. Nykyisen konsernijohtajan antama pörssitiedote koskien osakkeiden muuntamista oli päivätty 15.0.2007. Aika modernipäivämäärä perinteiselle mediayhtiölle. Surkuhupaisaksi asian tekee se, että kyseinen pörssitiedote oli korjaustiedote aiemmasta pörssitiedotteessa. Ei kovin toimivaa konserniviestintää viestintäkonsernilta.
Keskisuomalaisen nimikkolehti tunnetaan huonon journalismin lisäksi surkeasta päätoimiottajastaan. Kyseinen päätoimittaja pohtii mieluummin pääministerin naissotkuja kuin alueensa kehittämistä.
Mistä johtuu että hyvältä vaikuttavaan pörssiyhtiön ja sen julkaisemien lehtien johtoon ei löydy kunnollisia tekijöitä?
-Juntta Gran-
Vapaaherran elämää
Arvoisa Sauli Niinistö. Sinä olit kohtalainen ministeri lama-ajan jälkeisessä hallituksessa. Olet omien sanojesi mukaan myös hyvä heittämään keihästä ja naisten iskemisessä olet veteraanisarjassa heti Ike Kanervan ja Dannyn jäkeen pronssimitalisijalla. Shakkitaitojasi sinulla on tapana vähätellä samoin kuin rahan merkitystä itsellesi.
Johtajana olet huhupuheiden perusteella aivan paska. Investointipankin "varapääjohtajana" teit vaalikampanjaa työajalla ja istuit Jaguaarin takapenkillä. Kukaan ammattiyhdistysaktiivikaan ei onnistuisi saamaan tuollaisia etuuksia kuin Sinulla, Sauli, oli edellisessä työpaikassasi.
Sauli, miksi Sinä olet niin pitkävihainen? Olet ollut puheenjohtajana koti, uskonto ja isänmaa puolueessa. Raamatun mukaan anteeksianto on hyve. Olet myös kiusannut pikku Jyrkiä, vaikka annoit hänelle tukesi taannoisessa Kokoomuksen puheenjohtajapelissä. Moni porvari oli huolissaan Jyrki-pojan jaksamisesta ministerikiireiden keskellä. Voisit opastaa Kokoomuksen puheenjohtajaa ja valtiovarainministeriä isällisesti, esimerkiksi siinä että on parempi olla lupaamatta jos ei kykene lupauksia pitämään. Voisit myös kertoa että kun ei tee mitään merkityksellistä, kuten sinä et koskaann tehnyt ministerinä, ei tee myöskään virheitä.
Voisitko Sauli harkita vapaaherran elämää? Ketään ei oikeasti kiinnosta Sinun näkemyksesi Kiinan dollarivarannosta, eduskunnan matkustussäännöistä, kukkamieltymyksistäsi, tai rullaluistelusta. Yrityselämässä osataan siirtyä ajoissa sivuun. Voisit tuoda tämän hyveen politiikkaankin.
-Juntta Gran-
Johtajana olet huhupuheiden perusteella aivan paska. Investointipankin "varapääjohtajana" teit vaalikampanjaa työajalla ja istuit Jaguaarin takapenkillä. Kukaan ammattiyhdistysaktiivikaan ei onnistuisi saamaan tuollaisia etuuksia kuin Sinulla, Sauli, oli edellisessä työpaikassasi.
Sauli, miksi Sinä olet niin pitkävihainen? Olet ollut puheenjohtajana koti, uskonto ja isänmaa puolueessa. Raamatun mukaan anteeksianto on hyve. Olet myös kiusannut pikku Jyrkiä, vaikka annoit hänelle tukesi taannoisessa Kokoomuksen puheenjohtajapelissä. Moni porvari oli huolissaan Jyrki-pojan jaksamisesta ministerikiireiden keskellä. Voisit opastaa Kokoomuksen puheenjohtajaa ja valtiovarainministeriä isällisesti, esimerkiksi siinä että on parempi olla lupaamatta jos ei kykene lupauksia pitämään. Voisit myös kertoa että kun ei tee mitään merkityksellistä, kuten sinä et koskaann tehnyt ministerinä, ei tee myöskään virheitä.
Voisitko Sauli harkita vapaaherran elämää? Ketään ei oikeasti kiinnosta Sinun näkemyksesi Kiinan dollarivarannosta, eduskunnan matkustussäännöistä, kukkamieltymyksistäsi, tai rullaluistelusta. Yrityselämässä osataan siirtyä ajoissa sivuun. Voisit tuoda tämän hyveen politiikkaankin.
-Juntta Gran-
