-Rosenholz-arkisto avoimen viestinnän rajaveto
Saksan demokraattisen tasavallan valtiollinen poliisi on viime aikoina ollut erityisen mielenkiinnon kohteena kotimaassamme. Suomalaista tavallista kansaa kiihottavat kilpaa maakuntalehdet, yhdessä keltaisen lehdistön kanssa. Naurettaviin mittoihin venynyt jupakka kulminoituu etenkin ns. Rosenholz-arkistoon. Rosenholz-arkisto on CIA:n vastavakoilutietoa Itä-Saksan tiedustelupalvelusta, mistä luovutettiin myöhemmin kopio Saksalaisille.
Suomalaisilla ei ole minkäännäköistä pääsyä tai mahdollisuutta päästä Rosenholz-arkistoon, sillä nyky-Saksa katsoo joillakin tiedoilla olevan vielä hyötyä heille. Toisaalta Suomeen on luovutettu ainakin osa kortistosta ns. Tiitisen-lista. Kortisto käsittää 18-20 suomalaisen henkilön nimeä, jotka saattoivat olla Stasin kanssa tekemisissä, tarkkailtuina tai yhteistyökumppaneina. Presidentti Koivisto antoi 1990 keväällä henkilökohtaisesti silloiselle Supon pääjohtajalle, Seppo Tiitiselle, luvan arkistoida tiedot.
Kouri-ryhmän mielestä pitäisi suomalaisten hengähtää ennen puuristien polttamista poliitikkojen tiluksilla. Supon syyllistäminen ja pakottaminen tietojen luovutukseen poliitikkojen puolelta on vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja suomalaisia lakeja. Paavo Lipposen eli itsensä arkkiyrmyn kolumni (Turun Sanomat 27. heinäkuuta 2007) näpäytti hallituksen arvostelijoita varsin hienosti. Pr-ministerit ovat pelästyneet hiljaisena uutiskautena syntynyttä kohua ja seuraavien vaalien vilkkuessa silmissään, he ovat alkaneet suunnitella valtaoikeuksiaan ylittäviä tekoja. Supon arkistoihin marssimista.
Kouri-ryhmän mielestä yhdelläkään ministerillä tai eduskunnan jäsenellä ei tule olla oikeutta tarkistaa Soojelupoliisin salaiseksi luokittelemia arkistoja tai vastavakoilutietoja. Suojelupoliisin toimintaa tarkkailevat monet eri tahot ja se nauttii sisäministeriön luottamusta. Ei siis ole mitään syytä epäillä, että valtiotamme uhkaisivat kylmän sodan aikaiset vaarat tahi muut haitalliset ainekset. Kouri-ryhmä katsookin, ettei arkiston tarkastusoikeutta tulisi laajentaa yhtään pidemmälle tiettyjen etujoukon edustajien katseltavaksi.
Laajemman etujoukon ongelma on siinä, että riski vuotoihin kasvaa huomattavasti aina inhimillisen aineksen lisääntyessä. Avoimen viestinnän politiikalla ei ole asiassa minkäänlaista roolia. Nyt ovat nimittäin kyseessä ihmisten perusoikeudet, tarkemmin sanottuna yksilövapaus. Kouri-ryhmän sisällä vallitsee usko, että Supo tietää mikä meille on parhaaksi ja heidän toimintansa alkaa välittömästi, jos aihetta epäilyksiin on. Esimerkkinä mainittakoon Smash ASEM-mellakka, missä yhteiskunnan järjestyksen ylläpito voitti median verenhimon ja sensaationälän.
Kouri-ryhmä painottaa, että syyttelyt ja vihjailut tulisi lopettaa yleisen rauhan vuoksi. Ei ole mitään järkeä horjuttaa luottamusta hallitukseen tai viranomaisiin vain sen vuoksi, että salaiseksi luokitellussa arkistossa on muutamia nimiä. Emme usko, että arkiston sisältämien erittäin suppeiden tietojen vuoksi voitaisiin edes asettaa ketään syytteeseen. Kansan tulee itse nähdä poliitikkojen lävitse ja arvioida, voivatko he luottaa valitsemiinsa edunvalvojiin vai eivät.
Tietosuojavaltuutettu ja eduskunnan valiokunnat kyllä pitävät huolen, ettei Supoon pesiydy haitallista ainesta tai sisäisiä rikoksia. Sitäpaitsi vuonna 2009 ovat ensimmäiset Supon aikaiset arkistot kaikkien nähtävillä 60 vuoden salaiseksi luokittelun kuluttua puhki. Suojelupoliisi aloitti nykyisessä muodossaan toimintansa 1949, sitä ennen vastavakoilumme suoritti etsivä keskuspoliisi ja sen jälkeen valtiollinen poliisi. Suurempaan kohuun tuskin on syytä, sillä silloin asiaan olisi ammattimaisten poliitikkojen huomattu puuttuvan nykyistä paljon voimakkaammin. Nuorempi poliitikkopolvi tarvinnee vielä muutamia satoja päiviä ministereinä ja kansanedustajina, kunnes oppivat valtiotieteen reaalimaailman.
Hallitus, eduskunta, sisäministeriö, suojelupoliisi, Nevala ja Knape nauttivat täydellistä Kouri-ryhmän luottamusta.
-Kouri-ryhmä
lauantai 28. heinäkuuta 2007
torstai 26. heinäkuuta 2007
Antonius
Tuulahduksen tuoma katku/
painostavan ilman hiestä ja työn liasta/
viileän veden raikastus hetkellistä/
saippuan kiilto valheellista.
Luonnonlapsen vapaus/
siluetti alfa-uroksen/
himon orjana/
tuoksujen alitajuisesti ohjaamana.
Ei/
se on väärin, luonnotonta/
rationaalinen hetki/
sitten yhteiskunnan katse/
sen silmissä alistajan rooli.
En voi vastustaa/
väsyneen näköistä raatajaa/
haavoittuvaisena ja alttiina aisteilleen/
unessani istun viereen, värisen/
ihana Antonius.
Nicce-56
painostavan ilman hiestä ja työn liasta/
viileän veden raikastus hetkellistä/
saippuan kiilto valheellista.
Luonnonlapsen vapaus/
siluetti alfa-uroksen/
himon orjana/
tuoksujen alitajuisesti ohjaamana.
Ei/
se on väärin, luonnotonta/
rationaalinen hetki/
sitten yhteiskunnan katse/
sen silmissä alistajan rooli.
En voi vastustaa/
väsyneen näköistä raatajaa/
haavoittuvaisena ja alttiina aisteilleen/
unessani istun viereen, värisen/
ihana Antonius.
Nicce-56
tiistai 24. heinäkuuta 2007
Alkusyksyn Helsinki
Helsinki on parhaimmillaan loppukeväästä ja alkusyksystä. Näissä vuodenaikojen kierron kohdissa pääkaupungin ihmiset hellittävät ikuista kiirettään ja ravintoloiden palvelu muistuttaa etäisesti eurooppalaista.
Helsinkiläiset liikkuvat kotikaupunkinsa kauniissa puistoissa ilman turistien rauhatonta läsnäoloa tai työpaineiden aiheuttamaa taakkaa.
Illat ovat kaikkein kauneimmillaan loppukeväästä ja alkusyksystä. Illoissa aistii muuten mahdottoman yhdistelmän suurkaupungin vapautta ja pienen kaupungin turvallisuutta. Mielessä sekoittuu slaavilainen melankolia suomenruotsalaiseen iloisuuteen.
Nämä illat korostavat Helsingin vastakohtia mutta hälventävät vastakainasettelua. Pitkänsillan porvarillisemmalta puolelta näkyy Hilton syleilevän SAK:ta. Roskapankki ravintolan nimi saa miljonääripankkiirin hymyilemään Jaguaarin takapenkillä.
Kaupungin läntisellä laidalla laskeutuu aurinko Lauttasaaren rannoille. Toiset käyvät useammin Manhattanilla kuin Lauttasaaressa. Toiset eivät malta pysyä poissa viikkoakaan.
- Juntta Gran-
Helsinkiläiset liikkuvat kotikaupunkinsa kauniissa puistoissa ilman turistien rauhatonta läsnäoloa tai työpaineiden aiheuttamaa taakkaa.
Illat ovat kaikkein kauneimmillaan loppukeväästä ja alkusyksystä. Illoissa aistii muuten mahdottoman yhdistelmän suurkaupungin vapautta ja pienen kaupungin turvallisuutta. Mielessä sekoittuu slaavilainen melankolia suomenruotsalaiseen iloisuuteen.
Nämä illat korostavat Helsingin vastakohtia mutta hälventävät vastakainasettelua. Pitkänsillan porvarillisemmalta puolelta näkyy Hilton syleilevän SAK:ta. Roskapankki ravintolan nimi saa miljonääripankkiirin hymyilemään Jaguaarin takapenkillä.
Kaupungin läntisellä laidalla laskeutuu aurinko Lauttasaaren rannoille. Toiset käyvät useammin Manhattanilla kuin Lauttasaaressa. Toiset eivät malta pysyä poissa viikkoakaan.
- Juntta Gran-
lauantai 21. heinäkuuta 2007
Hintti
Olen likipitäen koko elämäni vihannut sydämestäni porilaisia ja kaikkea, mitä heihin vain ikinä yhdistänkään. Aiemmin vihani on ollut veriperintönä saatua tervettä kilpahenkeä. En kuitenkaan koskaan ole sen paremmin ymmärtänyt vihan todellisia syitä. En nimittäin asunut synnyinseudullani, kuin muutaman ensimmäisen vuoteni. Tavarat ja peritty viha pakattiin mukaan, kun muutettiin töiden perässä isoon kaupunkiin. Muutamia vuosia sen jälkeen piti Esko Aho puheen devalvaatiosta.
Osa lukijoista jo päätteleekin synnyinsijani olevan Rauma. Vanhana raumalaisena koin katkeruutta siitäkin, että suhteessa väkivaltaisimman kaupungin titteli vietiin meiltä porilaisille. Se oli kova pala hurjien merikarhujen täyttämälle ja isännöimälle Raumalle. Varsinkin, kun Poria asuttavat surkeat työttömät, pultsarit, narkkarit ja hinttarit. Isoa kaupunkia leikkivä, ylimielinen, sosiaaliongelmainen ja verkkaisen satamaliikenteen omaava paskakasa.
Porin väki kuitenkin sai sen mitä kerjäsi. Tappamalla tupakattoman jalankulkijan, ryöstömurhaamalla perheen, viemällä elämän Ulvilassa ja lävistämällä kaksi naista jalkajousella. Mikä teitä porilaisia oikein vaivaa? Työttömyys? Se hoituu, kun menette parturiin ja alatte puhua, kuten normaalit ihmiset. Ei se niin vaikeaa ole ja vaikka olisikin, niin se kuuluu elämään.
Olette olevinanne niin kovia ja hurjia, mutta viikko "syyttömänä" linnassa ja heti ollaan sosiaalitoimistolla itkemässä ja vaaditaan keltaisen lehdistön kanssa oikeutta. Asianajaja haistaa uralleen nousukiitoa, kun keksii hyökätä viranomaisten kimppuun. Täytyy kuitenkin muistaa, että poliisit ovat meitä varten ja murhaajan kiinnisaaminen on mielestäni niin tärkeää, että kaikki johtolangat tulee tutkia kunnolla. Vaikka joutuisin itse vankilaan viikoksi ja kuittaisin siitä automaattiset 700€ valtion konttorilta, niin valittaisinko? Ei tulisi mieleenkään. Poliisien ja tutkijoiden työ on muutenkin ihan paskaa, alipalkattua ja -arvostettua. Antakaa jumalauta yhteiskunnan palvelijoiden tehdä työnsä rauhassa.
Poliisien toiminnan määrää sisäministeriö ja itse olette edustajanne sinne äänestäneet. Moniko porilainen muuten äänesti? Entä moniko porilainen oli ehdokkaana? Ei kovinkaan moni. Valitusta silti riittää. Peilin edessä luulisi olevan hiljaisessa satamakaupungissanne tungosta, mutta ei taida geelitukkainen itsetuntonne irvikuva antaa periksi. Joskus kauniina päivä neandertalilainen Porin ihmislauma oppii käsittelemään henkiset patoutumansa muutoin kuin murhilla ja uholla. Vihaan porilaisia, vihaan vihaan vihaan. Etenkin niitä tekotaiteellisia itkupillejä. Pidän itseäni yksilönvapauksien puolesta uhrautuvana, mutta nyt opin, että rajansa kaikella. Tässä tapauksessa raja menee Satakunnan pääkaupungin ympärillä.
-Teemu Sikari
Osa lukijoista jo päätteleekin synnyinsijani olevan Rauma. Vanhana raumalaisena koin katkeruutta siitäkin, että suhteessa väkivaltaisimman kaupungin titteli vietiin meiltä porilaisille. Se oli kova pala hurjien merikarhujen täyttämälle ja isännöimälle Raumalle. Varsinkin, kun Poria asuttavat surkeat työttömät, pultsarit, narkkarit ja hinttarit. Isoa kaupunkia leikkivä, ylimielinen, sosiaaliongelmainen ja verkkaisen satamaliikenteen omaava paskakasa.
Porin väki kuitenkin sai sen mitä kerjäsi. Tappamalla tupakattoman jalankulkijan, ryöstömurhaamalla perheen, viemällä elämän Ulvilassa ja lävistämällä kaksi naista jalkajousella. Mikä teitä porilaisia oikein vaivaa? Työttömyys? Se hoituu, kun menette parturiin ja alatte puhua, kuten normaalit ihmiset. Ei se niin vaikeaa ole ja vaikka olisikin, niin se kuuluu elämään.
Olette olevinanne niin kovia ja hurjia, mutta viikko "syyttömänä" linnassa ja heti ollaan sosiaalitoimistolla itkemässä ja vaaditaan keltaisen lehdistön kanssa oikeutta. Asianajaja haistaa uralleen nousukiitoa, kun keksii hyökätä viranomaisten kimppuun. Täytyy kuitenkin muistaa, että poliisit ovat meitä varten ja murhaajan kiinnisaaminen on mielestäni niin tärkeää, että kaikki johtolangat tulee tutkia kunnolla. Vaikka joutuisin itse vankilaan viikoksi ja kuittaisin siitä automaattiset 700€ valtion konttorilta, niin valittaisinko? Ei tulisi mieleenkään. Poliisien ja tutkijoiden työ on muutenkin ihan paskaa, alipalkattua ja -arvostettua. Antakaa jumalauta yhteiskunnan palvelijoiden tehdä työnsä rauhassa.
Poliisien toiminnan määrää sisäministeriö ja itse olette edustajanne sinne äänestäneet. Moniko porilainen muuten äänesti? Entä moniko porilainen oli ehdokkaana? Ei kovinkaan moni. Valitusta silti riittää. Peilin edessä luulisi olevan hiljaisessa satamakaupungissanne tungosta, mutta ei taida geelitukkainen itsetuntonne irvikuva antaa periksi. Joskus kauniina päivä neandertalilainen Porin ihmislauma oppii käsittelemään henkiset patoutumansa muutoin kuin murhilla ja uholla. Vihaan porilaisia, vihaan vihaan vihaan. Etenkin niitä tekotaiteellisia itkupillejä. Pidän itseäni yksilönvapauksien puolesta uhrautuvana, mutta nyt opin, että rajansa kaikella. Tässä tapauksessa raja menee Satakunnan pääkaupungin ympärillä.
-Teemu Sikari
keskiviikko 18. heinäkuuta 2007
Yrittäjien edunvalvonta kusee
Suomalaiset pien- ja keskisuuret yrittäjät jaksavat surkutella itseään yhteiskuntamme hylkiöiksi joka käänteessä. Yrittäjien asema ei ole suomalaisessa yhteiskuntarakenteessa hyvä. Tuskin edes tyydyttävä. Surkuttelu ei kuitenkaan vie asiaa eteenpäin; toisin kuin raaka edunvalvontatyö.
Yrittäjien edunvalvonta on surkeassa jamassa verrattuna suuryritysten ja palkansaajien edunvalvontakoneistoihin. SAK:n, STTK:n, EK:n, AKAVA:n, VTML:n ja KT:n johtohenkilöt ovat valtiosihteeri Raimo Sailaksen kanssa muodostaneet Suomen vaikutusvaltaisimman herrakerhon. Yrittäjien etujärjestö Suomen Yrittäjät on kyseisestä klubista naurettu ovelta ulos moneen kertaan.
Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti on suurin syyllinen yrittäjien ahdinkoon. Lehti on viisas mies joka on luonut suuren mediakonsernin ja kerännyt luottamustoimia Keravan kunnanvaltuuston puheenjohtajuudesta kansanedustajan toimeen. Eero Lehdellä ei ole tapana piilotella menestystään ja edellisessä elämässäänkin hän taisi toimia jossain muussa ammatissa kuin diplomaattina.
Alkaa leikittely ajatuksella mikä Suomen Yrittäjien ja sitä kautta suomalaisen pienyrittäjän asema olisi yhteiskunnassamme ilman Eero Lehteä. Kuvitellaampa Lehden tilalle kansanomainen noin 45-vuotias rakennusyrittäjä, joka on hoitanut bisneksensä hyvin, mutta ei vielä voi täysin vetäytyä firmansa operatiivisesta toiminnasta. Toisin sanoen ymmärtää pk-yrittäjien käytännön ongelmia. Olisivatko yrittäjät jo TUPO-pöydissä ja työlakien valmistelussa muussakin kuin kumileimasimen roolissa? Olisivatko talouslehdet yhtä kiinnostuneita kuvitellun puheenjohtajan verolinjauksista kuin Eero Lehden Luksusautoista?
On toisaalta ymmärrettävää, että yrittäjät kiinnostuvat edunvalvonnastaan ja luottamustehtävistä aikaisintaan eläkeiän kynnyksellä. Onhan yrittäminen totista työtä jonka rinnalla erilaiset työryhmät ja kahvittelukerhot jäävät sivuun. Toisaalta yrittäjien työmäärä voisi olla jatkossa pienempi, jos uusi yt-laki olisi saatu ammattimaisemmin lobattua yrittäjäystävällisemmäksi.
-Juntta Gran-
Yrittäjien edunvalvonta on surkeassa jamassa verrattuna suuryritysten ja palkansaajien edunvalvontakoneistoihin. SAK:n, STTK:n, EK:n, AKAVA:n, VTML:n ja KT:n johtohenkilöt ovat valtiosihteeri Raimo Sailaksen kanssa muodostaneet Suomen vaikutusvaltaisimman herrakerhon. Yrittäjien etujärjestö Suomen Yrittäjät on kyseisestä klubista naurettu ovelta ulos moneen kertaan.
Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti on suurin syyllinen yrittäjien ahdinkoon. Lehti on viisas mies joka on luonut suuren mediakonsernin ja kerännyt luottamustoimia Keravan kunnanvaltuuston puheenjohtajuudesta kansanedustajan toimeen. Eero Lehdellä ei ole tapana piilotella menestystään ja edellisessä elämässäänkin hän taisi toimia jossain muussa ammatissa kuin diplomaattina.
Alkaa leikittely ajatuksella mikä Suomen Yrittäjien ja sitä kautta suomalaisen pienyrittäjän asema olisi yhteiskunnassamme ilman Eero Lehteä. Kuvitellaampa Lehden tilalle kansanomainen noin 45-vuotias rakennusyrittäjä, joka on hoitanut bisneksensä hyvin, mutta ei vielä voi täysin vetäytyä firmansa operatiivisesta toiminnasta. Toisin sanoen ymmärtää pk-yrittäjien käytännön ongelmia. Olisivatko yrittäjät jo TUPO-pöydissä ja työlakien valmistelussa muussakin kuin kumileimasimen roolissa? Olisivatko talouslehdet yhtä kiinnostuneita kuvitellun puheenjohtajan verolinjauksista kuin Eero Lehden Luksusautoista?
On toisaalta ymmärrettävää, että yrittäjät kiinnostuvat edunvalvonnastaan ja luottamustehtävistä aikaisintaan eläkeiän kynnyksellä. Onhan yrittäminen totista työtä jonka rinnalla erilaiset työryhmät ja kahvittelukerhot jäävät sivuun. Toisaalta yrittäjien työmäärä voisi olla jatkossa pienempi, jos uusi yt-laki olisi saatu ammattimaisemmin lobattua yrittäjäystävällisemmäksi.
-Juntta Gran-
Uskomaton elämä
Olen useaan otteeseen pohtinut omaa suhdettani kirkkoon ja toisaalta myös kirkon suhdetta yhteiskuntaan. Myönnän olleeni tähän saakka vastoin omia periaatteitani, hieman tekopyhä. Olen nimittäin koko tähän astisen elämäni kuulunut Evakelisluterilaiseen seurakuntaan. Tämä ei ole omaa valintaani ollut missään vaiheessa, vaan aluksi liityin vanhempieni toimesta. He tuskin olivat parhaita tekemään tuota päätöstä, sillä isäni on ollut ateisti naimisiinmenostaan lähtien. Toisaalta, vahvistin kyllä itse uskoni konfirmaatiossa, päätökseen ei suinkaan vaikutanut useat kouralliset dollareita, joita rippijuhlieni ratoksi sain käyttööni. Eipä.
Tuntuukin siltä, että kirkossa ollaan nykyään sen järjestämien erilaisten seremonioiden ja oheistuotteiden vuoksi. Raamatun ohjenuorat on unohdettu jo aikaa sitten, kuten myös tosiasia, että raamattu on itseasiassa tilkkutäkki alkuperäisimmästä teoksesta, minkä ihminen tuntee. Aikoja sitten kirkolliskokous, joka koostui lähinnä ihmisistä, karsi raamatusta sen omiin ajatuksiin soveltumattomat asiat. Siksi ristiriitaisuuksia onkin enemmän kuin sosialidemokraattien puolueohjelmassa.
Toisaalta kirkon puolustaja voisi vedota uskonpuhdistukseen ja erilaisiin tulkintoihin. No mitäpä tuohon sanoisi? Lähtisin kuitenkin kyseenalaistamaan luterilaisen uskonnon pääperiaatteita. Martti Lutherin alkuperäisiin ajatuksiin kuului aneiden ja rahastuksen poistaminen, miten se näkyy nykyluterilaisuudessa? Kirkko ei muuta nykyään teekään, kuin kerää kolehtia, veroja ja avustuksia. Miksi kirkolla on erittäin elinvoimainen talousosasto ja samalla jumalanpalveluksia karsitaan ja väki vähenee? Kirkosta tulee vähän väliä uutisaihe ja aina negatiiviseen sävyyn, joskus tangoa laulavasta papista ja toisinaan henkilöstön eläkerahoilla uhkapelaamisesta.
Oma kirkollisveroprosenttini oli 1,55. Viimeksi kävin jumalanpalveluksissa suorittaessani aseellista palvelusta, se oli mukava rauhoittumishetki, kun muilla oli yksikössä välitön "nakkivaara". Sen jälkeen en kuitenkaan ole käyttänyt laitoksen palveluksia. Mitä seremonioihin ja juhlallisuuksiin tulee, niin aina voin liittyä takaisin toimituksen ajaksi. Hautapaikkakin on lailla minulle määrätty, joten siinä meni pyhän maan argumentti hurskastelijoilta. Maistraatti sitäpaitsi on yleensä paljon viihtyisämpi ja kätevämpi järjestää erilaisia tilaisuuksia. Varmasti vartissa.
Tämän pitkällisen ajatusleikin johdosta, erosin seurakunnastani 16.7. Tämä onnistui kätevästi maistraatin nettisivuilla sähköisellä lomakkeella. Nyt vain odotan kirjeitse vahvistusta ja olen vapaa ylimääräisistä veroista, isästä, pojasta ja tekopyhästä hengestä.
-Teemu Sikari
Tuntuukin siltä, että kirkossa ollaan nykyään sen järjestämien erilaisten seremonioiden ja oheistuotteiden vuoksi. Raamatun ohjenuorat on unohdettu jo aikaa sitten, kuten myös tosiasia, että raamattu on itseasiassa tilkkutäkki alkuperäisimmästä teoksesta, minkä ihminen tuntee. Aikoja sitten kirkolliskokous, joka koostui lähinnä ihmisistä, karsi raamatusta sen omiin ajatuksiin soveltumattomat asiat. Siksi ristiriitaisuuksia onkin enemmän kuin sosialidemokraattien puolueohjelmassa.
Toisaalta kirkon puolustaja voisi vedota uskonpuhdistukseen ja erilaisiin tulkintoihin. No mitäpä tuohon sanoisi? Lähtisin kuitenkin kyseenalaistamaan luterilaisen uskonnon pääperiaatteita. Martti Lutherin alkuperäisiin ajatuksiin kuului aneiden ja rahastuksen poistaminen, miten se näkyy nykyluterilaisuudessa? Kirkko ei muuta nykyään teekään, kuin kerää kolehtia, veroja ja avustuksia. Miksi kirkolla on erittäin elinvoimainen talousosasto ja samalla jumalanpalveluksia karsitaan ja väki vähenee? Kirkosta tulee vähän väliä uutisaihe ja aina negatiiviseen sävyyn, joskus tangoa laulavasta papista ja toisinaan henkilöstön eläkerahoilla uhkapelaamisesta.
Oma kirkollisveroprosenttini oli 1,55. Viimeksi kävin jumalanpalveluksissa suorittaessani aseellista palvelusta, se oli mukava rauhoittumishetki, kun muilla oli yksikössä välitön "nakkivaara". Sen jälkeen en kuitenkaan ole käyttänyt laitoksen palveluksia. Mitä seremonioihin ja juhlallisuuksiin tulee, niin aina voin liittyä takaisin toimituksen ajaksi. Hautapaikkakin on lailla minulle määrätty, joten siinä meni pyhän maan argumentti hurskastelijoilta. Maistraatti sitäpaitsi on yleensä paljon viihtyisämpi ja kätevämpi järjestää erilaisia tilaisuuksia. Varmasti vartissa.
Tämän pitkällisen ajatusleikin johdosta, erosin seurakunnastani 16.7. Tämä onnistui kätevästi maistraatin nettisivuilla sähköisellä lomakkeella. Nyt vain odotan kirjeitse vahvistusta ja olen vapaa ylimääräisistä veroista, isästä, pojasta ja tekopyhästä hengestä.
-Teemu Sikari
maanantai 9. heinäkuuta 2007
Vapaus
Vapaus on sitä, että noudatat täydellisesti yhteiskunnan asettamia normeja, jotta vapaus säilyy.
Vapaudesta ei voi tinkiä, paitsi yhteisen hyvän vuoksi, silloin se on perusteltua jopa järjettömän laajissa mittakaavoissa.
Suomalainen mies luopuu keskimäärin 9kk vapaudestaan parhaina nuoruusvuosinaan. Esi-isämme ja muu valtiollinen siipi jaksaa muistuttaa sodan vaaroista ja uhrauksistaan. Me nuoret voisimme puolestamme muistuttaa heitä, että kusessa ei tarvitse osata uida, jos täyttää altaan vedellä.
Vapauden vuoksi meille tulisi antaa rehellinen vaihtoehto valita. Käytämmekö sitä vapautta, mikä meille on taisteltu, vai luovummeko siitä, koska siitä on taisteltu? Uskon, että suurin osa luopuisi vapaudestaan elämänkatsomuksensa ja arvojensa vuoksi, kuten minäkin. Tahdon kuitenkin antaa muille vapauden valita, koska muutoin oma uhraukseni on täysin turha.
Palvelus on suurimmalla osalla 40-luvun tekniikoiden opettelua. Joillain palvelusta on merkittävästi helpotettu erikoisosaamisen vuoksi. Tätä erikoisosaamista Puolustusvoimat käyttää lähes poikkeuksetta härskisti hyväkseen. Pienellä päivärahalla, varusmies saattaa joutua tekemään usean toimistosihteerin loma-ajan työt. Miten se edistää itse tarkoitusta? Miksei tätä erikoisosaamista päästetä tekemään hyvää koko yhteiskunnalle, eikä vain näivetetä niitä turhilla kopiointi töillä. Varusmies voi olla jopa ohjelmoimassa videopeliä puolustusvoimille, olen itse tämän nähnyt. Kysyn vaan, että mitä vittua?
Onhan meillä tosin oikeus puolustaa vakauttamme ihan linnareissulla, ikään kuin mielenilmaisuna. Muuksi sitä ei voi kutsua, kun asutaan jossain kevyesti aidatussa yhteisössä ja itketään, kun SubTV ei näy. No okei, siitä pitää sentään maksaa 200€/kk, että sinne avovankilaan edes pääsee.
-Teemu Sikari
Vapaudesta ei voi tinkiä, paitsi yhteisen hyvän vuoksi, silloin se on perusteltua jopa järjettömän laajissa mittakaavoissa.
Suomalainen mies luopuu keskimäärin 9kk vapaudestaan parhaina nuoruusvuosinaan. Esi-isämme ja muu valtiollinen siipi jaksaa muistuttaa sodan vaaroista ja uhrauksistaan. Me nuoret voisimme puolestamme muistuttaa heitä, että kusessa ei tarvitse osata uida, jos täyttää altaan vedellä.
Vapauden vuoksi meille tulisi antaa rehellinen vaihtoehto valita. Käytämmekö sitä vapautta, mikä meille on taisteltu, vai luovummeko siitä, koska siitä on taisteltu? Uskon, että suurin osa luopuisi vapaudestaan elämänkatsomuksensa ja arvojensa vuoksi, kuten minäkin. Tahdon kuitenkin antaa muille vapauden valita, koska muutoin oma uhraukseni on täysin turha.
Palvelus on suurimmalla osalla 40-luvun tekniikoiden opettelua. Joillain palvelusta on merkittävästi helpotettu erikoisosaamisen vuoksi. Tätä erikoisosaamista Puolustusvoimat käyttää lähes poikkeuksetta härskisti hyväkseen. Pienellä päivärahalla, varusmies saattaa joutua tekemään usean toimistosihteerin loma-ajan työt. Miten se edistää itse tarkoitusta? Miksei tätä erikoisosaamista päästetä tekemään hyvää koko yhteiskunnalle, eikä vain näivetetä niitä turhilla kopiointi töillä. Varusmies voi olla jopa ohjelmoimassa videopeliä puolustusvoimille, olen itse tämän nähnyt. Kysyn vaan, että mitä vittua?
Onhan meillä tosin oikeus puolustaa vakauttamme ihan linnareissulla, ikään kuin mielenilmaisuna. Muuksi sitä ei voi kutsua, kun asutaan jossain kevyesti aidatussa yhteisössä ja itketään, kun SubTV ei näy. No okei, siitä pitää sentään maksaa 200€/kk, että sinne avovankilaan edes pääsee.
-Teemu Sikari
sunnuntai 8. heinäkuuta 2007
Dokumentit
Dokumenttielokuvat ovat mielestäni parasta taidetta. Oopperaa ja balettia tulen tuskin koskaan ymmärtämään, musikaaleista pidän paljon ja fikiivisiäkin eloakuvia on mukava katsella.
Ilman suurempaa patriotismia totean, että suomalaiset dokumenttielokuvat ovat todella laadukkaita. Amerikkalainen Michael Moore on kuitenkin itseoikeutetusti 2000-luvun ykkösnimi dokumenteista puhuttaessa.
Hyvä dokumentti on sekoitus draamaa, komediaa, tutkivaa journalismia, hyvää ja oikein aseteltua musiikkia, kuuluisia ja tavallisia ihmisiä, tulevaisuutta, nykyisyyttä ja menneisyyttä. Suomalaisessa dokumenttielokuvassa "Kenen joukoissa seisot" on onnistuttu täyttämään hyvän dokumentin vaatimukset täydellisesti. Kyseisen elokuvan aihe, vasemmistolainen musiikki 70-luvulla, antaakin hyvän lähtökohdan tehdä loistava dokumentti.
Draaman kaari on rakennettu tässä dokumentissa taidokkaasti; alussa hiukan elämän koulima, mutta aatteelleen uskollinen, vasemmistolainen muistelee ankeahkossa asunnossaan menneitä. Keskivaiheilla "laulavaan vallankumoukseen" osallistuneet nyt keski-ikäiset laulavat nykyisillä työpaikoillaan provokatiivisia työväenlauluja. Lopussa Sinikka Sokka kumppaneineen esiintyy innokkaille nykynuorille Provinssi Rockissa.
23-vuotias Jorma Ollila puhumassa globalisaation uhkista nuorisofestivaaleilla edustanee dokumentin komediallista osuutta. Elokuvan hienoin kohtaus ja syy tähän kirjoitukseen nähdään dokumentin keskivälillä. Partisaani valssia lauletaan muun muassa Veikkauksen toimitiloissa. Hieno kohtaus ja kaunis kappale.
Suomessa on tehty viime vuosina paljon muitakin hienoja dokumentteja. Suomalaisen luonteen karut, mutta lämpöä säteilevät ominaispiirteet sopivat hyvin dokumenttielokuviin. Erityisesti pidän Veikko Aaltosen ohjauksista. Hänen dokumenteissaan on aina iso kauhallinen melankoliaa kuten meissä kaikissa suomalaisissakin.
-Juntta Gran-
Ilman suurempaa patriotismia totean, että suomalaiset dokumenttielokuvat ovat todella laadukkaita. Amerikkalainen Michael Moore on kuitenkin itseoikeutetusti 2000-luvun ykkösnimi dokumenteista puhuttaessa.
Hyvä dokumentti on sekoitus draamaa, komediaa, tutkivaa journalismia, hyvää ja oikein aseteltua musiikkia, kuuluisia ja tavallisia ihmisiä, tulevaisuutta, nykyisyyttä ja menneisyyttä. Suomalaisessa dokumenttielokuvassa "Kenen joukoissa seisot" on onnistuttu täyttämään hyvän dokumentin vaatimukset täydellisesti. Kyseisen elokuvan aihe, vasemmistolainen musiikki 70-luvulla, antaakin hyvän lähtökohdan tehdä loistava dokumentti.
Draaman kaari on rakennettu tässä dokumentissa taidokkaasti; alussa hiukan elämän koulima, mutta aatteelleen uskollinen, vasemmistolainen muistelee ankeahkossa asunnossaan menneitä. Keskivaiheilla "laulavaan vallankumoukseen" osallistuneet nyt keski-ikäiset laulavat nykyisillä työpaikoillaan provokatiivisia työväenlauluja. Lopussa Sinikka Sokka kumppaneineen esiintyy innokkaille nykynuorille Provinssi Rockissa.
23-vuotias Jorma Ollila puhumassa globalisaation uhkista nuorisofestivaaleilla edustanee dokumentin komediallista osuutta. Elokuvan hienoin kohtaus ja syy tähän kirjoitukseen nähdään dokumentin keskivälillä. Partisaani valssia lauletaan muun muassa Veikkauksen toimitiloissa. Hieno kohtaus ja kaunis kappale.
Suomessa on tehty viime vuosina paljon muitakin hienoja dokumentteja. Suomalaisen luonteen karut, mutta lämpöä säteilevät ominaispiirteet sopivat hyvin dokumenttielokuviin. Erityisesti pidän Veikko Aaltosen ohjauksista. Hänen dokumenteissaan on aina iso kauhallinen melankoliaa kuten meissä kaikissa suomalaisissakin.
-Juntta Gran-
lauantai 7. heinäkuuta 2007
Pääkirjoitus
Ajatuksia suomalaisista työehtoneuvotteluista ja tasa-arvosta
Aluksi voisi sanoa, että yhdymme Aarno Laitisen (Iltalehti 30.06.07) kolumnissa esitettyyn mielipiteeseen, että julkisten terveyskeskusten palvelu on ystävällistä, tehokasta ja nopeaa. Kouri-ryhmän jäsenistäkin useimmat ovat useita kertoja joutuneet käymään hoidattamassa erilaisia urheilusta ja vauhdikkaasta elämäntavasta johtuvia haavoja ja ruhjeita julkisten sairaaloiden päivystyksissä. Hoitohenkilökunta on ollut ammattitaitoista ja myötätuntoista, pojat ovat poikia ja sitä sattuu. Siksi tunnemmekin sympatiaa naisvaltaista hoitohenkilökuntaa kohtaan.
Tasa-arvotupo, jolla pyritään parantamaan naisvaltaisten korkeasti koulutettujen kunta-alan työntekijöiden palkkoja keskimääräistä enemmän, ei tule sellaisenaan toteutumaan. Taloudelliset tosiasiat huomioonottaen sen vaikutukset olisivat kunnille sietämättömiä. Eräiden esitettyjen arvioiden mukaan, kaikkien kyseisten alojen, kuten opettajien ja hoitohenkilökunnan palkan korotukset maksaisivat kokonaisuudessaan jopa kaksi miljardia. Jokainen kuntataloutta vähääkään tunteva, voi itse miettiä, onko suomalaisella keskivertokunnalla kykyä selviytyä keskimäärin 4-30 miljoonan euron lisäpalkkakustannuksista. Mielestämme tasa-arvotupo ei ole mikään oikotie onneen, joka hetkessä ratkaisee kaikki ongelmat tasapalkkaisuuden suhteen.
Huvittavinta tässä asiassa on, että Tehyn kokoomusta edustava puheenjohtaja ei itsekään usko tasa-arvotupoon. Kokoomus on varmaan vaalivalvojaisissaan nauranut sille, että Tehy meni halpaan ja uskoi lupaukset jopa 500 euron palkankorotuksista. Tällöin puhuttaisiin jopa 20–25 prosentin korotuksista hoitajien palkkoihin. Tämä on jo maalaisjärjelläkin ajateltuna täysin utopistinen ajatus.
Voimmekin kysyä, että kuka olisi toiminut näiden korotusten maksajana? Viime kädessä rahojen olisivat tulleet valtiolta, joka ei kuitenkaan ole budjetoinut vastaavaa summaa kyseiseen kohteeseen.
Mielestämme Kokoomuksen tulisi pysyä omalla tontillaan päivänpolitiikan parissa eduskunnassa. Puheenjohtaja Kataisen olisi hyvä muistaa raamatullinen viisaus ”ota malka pois ensin omasta silmästä, ennen kuin kaivat rikkaa pois toisen silmästä”, eli varaa arvosteluun on siinä vaiheessa kuin itse on moitteeton. Kataisen puuttuminen yleiseen palkankorotustasoon on asiatonta, koska hän itse on hyväksynyt kansanedustajien ja ministerien palkkojen tähtitieteelliset korotukset, jotka eivät olleet suhteettomuudessaan vertailtavissa kevään liittokierroksilla neuvoteltujen korostusten kanssa.
Vielä palataksemme kuntien maksukykyyn ja Tehyn suoriin vertailuihin esim. metalli- ja elektroniikka-alojen korotuksiin argumentointivälineenä, vaadittaessa naisvaltaiselle hoitoalalle keskikorotuksia suurempia palkankorotuksia, on väärä lähestymistapa asiaan. Kyseisillä aloilla työnantajina toimivat useimmiten isot yritykset, jotka toimivat päivittäin kvartaalitalouden ja tulosvastuun ehdoilla. Tällöin irtisanomiskynnyskin on matalampi. Velkainen ja alijäämäinen kunta, joka ei ole vastuussa taloudestaan kenellekään, tarjoaa työntekijöilleen vakaan ja kapean leivän ja ”lähes” aukottoman irtisanomissuojan. Kouri-ryhmän jäsenet eivät ole huomanneet, että kunnat olisivat suorittaneet isojen yritysten tapaan joukkoirtisanomisia. Siksi mielestämme on oikein, että tätä yritysten korkeampaa irtisanomisriskiä ja suurempaa tulosvastuuta on kompensoitava korkeammalla palkalla ja korkeammilla palkankorotuksilla.
Kouri-ryhmän mielestä hoitohenkilökunnan epärealistiset ja ylimitoitetut palkankorotustoiveet tulevat ampumaan Tehyläisiä tälläkin tupo- ja liittokierroksella jalkaan. Hoitajat saavat tyytyä lakisääteisiin 1,7 % yleiskorotuksiinsa, jotka tuovat laskennallisesti verojen jälkeen n. 15 euroa lisää. Haluamme päättää kirjoituksen setä Tuomo-henkiseen kommenttiin ”Ahneella on sontainen loppu”.
-Kouri-ryhmä
Aluksi voisi sanoa, että yhdymme Aarno Laitisen (Iltalehti 30.06.07) kolumnissa esitettyyn mielipiteeseen, että julkisten terveyskeskusten palvelu on ystävällistä, tehokasta ja nopeaa. Kouri-ryhmän jäsenistäkin useimmat ovat useita kertoja joutuneet käymään hoidattamassa erilaisia urheilusta ja vauhdikkaasta elämäntavasta johtuvia haavoja ja ruhjeita julkisten sairaaloiden päivystyksissä. Hoitohenkilökunta on ollut ammattitaitoista ja myötätuntoista, pojat ovat poikia ja sitä sattuu. Siksi tunnemmekin sympatiaa naisvaltaista hoitohenkilökuntaa kohtaan.
Tasa-arvotupo, jolla pyritään parantamaan naisvaltaisten korkeasti koulutettujen kunta-alan työntekijöiden palkkoja keskimääräistä enemmän, ei tule sellaisenaan toteutumaan. Taloudelliset tosiasiat huomioonottaen sen vaikutukset olisivat kunnille sietämättömiä. Eräiden esitettyjen arvioiden mukaan, kaikkien kyseisten alojen, kuten opettajien ja hoitohenkilökunnan palkan korotukset maksaisivat kokonaisuudessaan jopa kaksi miljardia. Jokainen kuntataloutta vähääkään tunteva, voi itse miettiä, onko suomalaisella keskivertokunnalla kykyä selviytyä keskimäärin 4-30 miljoonan euron lisäpalkkakustannuksista. Mielestämme tasa-arvotupo ei ole mikään oikotie onneen, joka hetkessä ratkaisee kaikki ongelmat tasapalkkaisuuden suhteen.
Huvittavinta tässä asiassa on, että Tehyn kokoomusta edustava puheenjohtaja ei itsekään usko tasa-arvotupoon. Kokoomus on varmaan vaalivalvojaisissaan nauranut sille, että Tehy meni halpaan ja uskoi lupaukset jopa 500 euron palkankorotuksista. Tällöin puhuttaisiin jopa 20–25 prosentin korotuksista hoitajien palkkoihin. Tämä on jo maalaisjärjelläkin ajateltuna täysin utopistinen ajatus.
Voimmekin kysyä, että kuka olisi toiminut näiden korotusten maksajana? Viime kädessä rahojen olisivat tulleet valtiolta, joka ei kuitenkaan ole budjetoinut vastaavaa summaa kyseiseen kohteeseen.
Mielestämme Kokoomuksen tulisi pysyä omalla tontillaan päivänpolitiikan parissa eduskunnassa. Puheenjohtaja Kataisen olisi hyvä muistaa raamatullinen viisaus ”ota malka pois ensin omasta silmästä, ennen kuin kaivat rikkaa pois toisen silmästä”, eli varaa arvosteluun on siinä vaiheessa kuin itse on moitteeton. Kataisen puuttuminen yleiseen palkankorotustasoon on asiatonta, koska hän itse on hyväksynyt kansanedustajien ja ministerien palkkojen tähtitieteelliset korotukset, jotka eivät olleet suhteettomuudessaan vertailtavissa kevään liittokierroksilla neuvoteltujen korostusten kanssa.
Vielä palataksemme kuntien maksukykyyn ja Tehyn suoriin vertailuihin esim. metalli- ja elektroniikka-alojen korotuksiin argumentointivälineenä, vaadittaessa naisvaltaiselle hoitoalalle keskikorotuksia suurempia palkankorotuksia, on väärä lähestymistapa asiaan. Kyseisillä aloilla työnantajina toimivat useimmiten isot yritykset, jotka toimivat päivittäin kvartaalitalouden ja tulosvastuun ehdoilla. Tällöin irtisanomiskynnyskin on matalampi. Velkainen ja alijäämäinen kunta, joka ei ole vastuussa taloudestaan kenellekään, tarjoaa työntekijöilleen vakaan ja kapean leivän ja ”lähes” aukottoman irtisanomissuojan. Kouri-ryhmän jäsenet eivät ole huomanneet, että kunnat olisivat suorittaneet isojen yritysten tapaan joukkoirtisanomisia. Siksi mielestämme on oikein, että tätä yritysten korkeampaa irtisanomisriskiä ja suurempaa tulosvastuuta on kompensoitava korkeammalla palkalla ja korkeammilla palkankorotuksilla.
Kouri-ryhmän mielestä hoitohenkilökunnan epärealistiset ja ylimitoitetut palkankorotustoiveet tulevat ampumaan Tehyläisiä tälläkin tupo- ja liittokierroksella jalkaan. Hoitajat saavat tyytyä lakisääteisiin 1,7 % yleiskorotuksiinsa, jotka tuovat laskennallisesti verojen jälkeen n. 15 euroa lisää. Haluamme päättää kirjoituksen setä Tuomo-henkiseen kommenttiin ”Ahneella on sontainen loppu”.
-Kouri-ryhmä
perjantai 6. heinäkuuta 2007
Kiitos kahvista, Perlos
Muistaako kukaan sitä aikaa, milloin televisioruudussa oli vakavailmeisiä miehiä kertomassa hälyttäviä uutisia? Hälyttäviä uutisia siitä, kuinka Perlos myisi työntekijöidensä tulevaisuuden dollarinkuvat silmissään. Muistatte te. Vakavailmeiset herrat olivat henkensä puolesta pelkääviä luottamusmiehiä ja paikallisen teatterikoulun eli TE-keskuksen miehiä. Miten niin teatterikoulun, kysyy Kalle takarivistä huulensa pyöreinä. Millä nimellä Kalle takarivistä sitten kyseistä toimintaa kutsuu? Lähteehän siitä paljon melua ja tosielämä jää taakse.
Huoli oli suuri, kun julki tuli tieto, että 1.132 henkilöä menettäisi valtakunnallisella tasolla työnsä. Pääosin Pohjois-Karjalasta. Paikallinen TE-keskus vaatikin kovaan ääneen demarien jäytämältä hallitukselta kehitysapurahaa. Sitä tuli ja paljon tulikin. Mihin se sitten meni ja millaisia tuloksia? Perustettiin johtoryhmä ja pohdittiin asiaa, paikalla oli maakunnan kaupunkien edustajat, TE-keskusten väki ja työnantajan ja -tekijän edustajat. Kahvia kului ja pulla maistui.
Perlos oli aluksi ilmoittanut lakkauttavansa puolisen tuhatta työpaikkaa Pohjois-Karjalan tehtaan alasajamisella. Taisi olla johtoryhmällä hauskaa, kun kuulivat valtakunnallisesta kuoliniskusta. Lisää pohdittavaa meille ja ESR-rahaa presidenttikahviin. Päädyttiin johtoryhmässä kuitenkin ratkaisuihinkin. Päätettiin selvitellä useita asioita ja mennä messuille itkemään. Ei muuta. Mielestäni niillä miljoonilla olisi voinut jotain järkevääkin tehdä. Ostaa vaikka matkaliput parempiin maakuntiin, missä töitä olisi, se ei Suomesta lopu. Kuokka käteen ja suolle saatana.
Kaikki voivat Perloksen tehtaan lakkauttamisesta johtuvien toimien loppuraportin käydä lukemassa täällä: http://www.te-keskus.fi/Public/?ContentID=10144&NodeID=7653&area=7647. Erityisen hauska oli ranskalaisin viivoin tehty lista asioista, joita tulisi selvitellä. Selviteltiinkö? Tulokset?
Päätän kuitenkin tekstini lennokkaalla lauseella, minkä lainaan suoraan loppuraportin tiivistelmän viimeisestä kappaleesta, oli se niin lohdullinen:
"Johtoryhmällä ei ole suoraa päätösvaltaa käynnistettäviin toimenpiteisiin vaan niistä päätetään johtoryhmän suositusten perusteella tapauskohtaisesti kussakin vastuullisessa organisaatiossa erikseen. Johtoryhmä toimii niin kauan kuin tilanne vaatii."
-Teemu Sikari
Huoli oli suuri, kun julki tuli tieto, että 1.132 henkilöä menettäisi valtakunnallisella tasolla työnsä. Pääosin Pohjois-Karjalasta. Paikallinen TE-keskus vaatikin kovaan ääneen demarien jäytämältä hallitukselta kehitysapurahaa. Sitä tuli ja paljon tulikin. Mihin se sitten meni ja millaisia tuloksia? Perustettiin johtoryhmä ja pohdittiin asiaa, paikalla oli maakunnan kaupunkien edustajat, TE-keskusten väki ja työnantajan ja -tekijän edustajat. Kahvia kului ja pulla maistui.
Perlos oli aluksi ilmoittanut lakkauttavansa puolisen tuhatta työpaikkaa Pohjois-Karjalan tehtaan alasajamisella. Taisi olla johtoryhmällä hauskaa, kun kuulivat valtakunnallisesta kuoliniskusta. Lisää pohdittavaa meille ja ESR-rahaa presidenttikahviin. Päädyttiin johtoryhmässä kuitenkin ratkaisuihinkin. Päätettiin selvitellä useita asioita ja mennä messuille itkemään. Ei muuta. Mielestäni niillä miljoonilla olisi voinut jotain järkevääkin tehdä. Ostaa vaikka matkaliput parempiin maakuntiin, missä töitä olisi, se ei Suomesta lopu. Kuokka käteen ja suolle saatana.
Kaikki voivat Perloksen tehtaan lakkauttamisesta johtuvien toimien loppuraportin käydä lukemassa täällä: http://www.te-keskus.fi/Public/?ContentID=10144&NodeID=7653&area=7647. Erityisen hauska oli ranskalaisin viivoin tehty lista asioista, joita tulisi selvitellä. Selviteltiinkö? Tulokset?
Päätän kuitenkin tekstini lennokkaalla lauseella, minkä lainaan suoraan loppuraportin tiivistelmän viimeisestä kappaleesta, oli se niin lohdullinen:
"Johtoryhmällä ei ole suoraa päätösvaltaa käynnistettäviin toimenpiteisiin vaan niistä päätetään johtoryhmän suositusten perusteella tapauskohtaisesti kussakin vastuullisessa organisaatiossa erikseen. Johtoryhmä toimii niin kauan kuin tilanne vaatii."
-Teemu Sikari
torstai 5. heinäkuuta 2007
Valtio ja kirkko sen sisällä
Oletteko koskaan pohtineet valtion ja kirkon suhdetta toisiinsa. Etenkin evankelisluterilaisen seurakunnan toimintaan tulisi valtiollisen johdon ja tavallisen kansalaisen puuttua. On mielestäni hämmästyttävää, miten me kaikki katsomme kirkon toimintaa läpi sormien, oli kyse mistä tahansa. Tarkastellaanpa lähemmin vaikka kirkon keskusrahaston eläkerahastoa.
Olli Pusan johtaman rahaston johtokunta on eittämättä tehnyt hyvää työtä. Rahaston korko oli 2006 11,7%. Kokonaisuudessaan varoja oli 746,8 miljoonaa euroa. Onko loppujen lopuksi kuitenkaan fiksua pitää koko henkilöstön eläkerahoja kiinni sijoitustoiminnassa? Eikö kirkolla muka ole kellareissaan täysin käyttökelvottomia, mutta arvokkaita tavaroita. Nämä kullat ja hopeat realisoimalla saataisiin Olli Pusalle sijoiteltavaa ja eläkerahat turvalliselle, valtion takaamalle pankkitilille, mistä saataisiin ihan sietokykyistä korkoa.
Entä sitten, kun joku tekee virheen. Esimerkkinä käytettäköön viime vuoden EMU:n valtionobligaatioihin sijoitettuja varoja, takkiin tuli -0,3%, arvopaperien ja vertailuindeksien tuotoissa. Vuonna 2005 EMU:n valtionobligaatiot tuottivat 5,3%. Miten tästä päättänyttä tulisi rangaista? Uhkaamalla helvetillä? Kuulen jo, kuinka elinkeinoelämässä naureskellaan. Miten siihen sitten tulisi suhtautua, että kirkko on sijoittanut varoistaan leijonanosan eli 41% osakkeisiin, hulppeat 45% korkosijoituksiin ja vain 11% kiinteistöihin. Kiinteistöistä tulee varmaa tuottoa, eivätkä ne häviä mihinkään edes mustana torstaina. Loput varoista on ripoteltu sinne tänne, täysin merkityksettömästi.
En ole talousasioiden asiantuntija, mutta olen nuorehkosta iästäni huolimatta nähnyt useiden valtioidenkin kaatuvan tai joutuvan pahaan ahdinkoon juuri talouden vuoksi. Kirkolla tuntuu olevan muutenkin hieman liioiteltu asema verraten muihin kansanyhteisöihin. Vai oletteko koskaan kuulleet elokuvateatterista, joka keräisi veroja pääsylippujen sijaan? Kirkko kerää, vaikka siellä pyörii sama vanha raina, eikä kukaan edes käy kuin jouluisin, jos sahtimaistiaisilta ehtii. Kardinaalit ajavat mersuilla paskaisesti nauraen pankkiin, hiippa päähän ja ihmisiä pelottelemaan.
Lisäksi ihmettelen suuresti, miksi kirkolta kestää aina niin älyttömän kauan organisoitua avunanto-operaatioihin tai rahan keräyksiin. Kirkolla, jos millä on ylimääräistä hätärahaa jaella tsunamin uhreille ja muille hölmöläisille. Mikä siinäkin on, että kirkko saa vasten kaikkia lakeja ja säännöksiä juottaa 14-15-vuotiaat lapsemme humalaan alkoholilla? Ortodoksitkin polttelevat ties mitä töhnää palveluksissaan ja kirkkokansa näkee värejä, ei haittaa verot enää. kuka senkin muuten päättää, että mikä maa ja vesi on pyhää. Helvetti, osaan minäkin viuhtoa teatraalisesti ja manata leikisti ties mitä piruja sinne tänne, missä on mun 1,55% verotulot?
-Teemu Sikari
Olli Pusan johtaman rahaston johtokunta on eittämättä tehnyt hyvää työtä. Rahaston korko oli 2006 11,7%. Kokonaisuudessaan varoja oli 746,8 miljoonaa euroa. Onko loppujen lopuksi kuitenkaan fiksua pitää koko henkilöstön eläkerahoja kiinni sijoitustoiminnassa? Eikö kirkolla muka ole kellareissaan täysin käyttökelvottomia, mutta arvokkaita tavaroita. Nämä kullat ja hopeat realisoimalla saataisiin Olli Pusalle sijoiteltavaa ja eläkerahat turvalliselle, valtion takaamalle pankkitilille, mistä saataisiin ihan sietokykyistä korkoa.
Entä sitten, kun joku tekee virheen. Esimerkkinä käytettäköön viime vuoden EMU:n valtionobligaatioihin sijoitettuja varoja, takkiin tuli -0,3%, arvopaperien ja vertailuindeksien tuotoissa. Vuonna 2005 EMU:n valtionobligaatiot tuottivat 5,3%. Miten tästä päättänyttä tulisi rangaista? Uhkaamalla helvetillä? Kuulen jo, kuinka elinkeinoelämässä naureskellaan. Miten siihen sitten tulisi suhtautua, että kirkko on sijoittanut varoistaan leijonanosan eli 41% osakkeisiin, hulppeat 45% korkosijoituksiin ja vain 11% kiinteistöihin. Kiinteistöistä tulee varmaa tuottoa, eivätkä ne häviä mihinkään edes mustana torstaina. Loput varoista on ripoteltu sinne tänne, täysin merkityksettömästi.
En ole talousasioiden asiantuntija, mutta olen nuorehkosta iästäni huolimatta nähnyt useiden valtioidenkin kaatuvan tai joutuvan pahaan ahdinkoon juuri talouden vuoksi. Kirkolla tuntuu olevan muutenkin hieman liioiteltu asema verraten muihin kansanyhteisöihin. Vai oletteko koskaan kuulleet elokuvateatterista, joka keräisi veroja pääsylippujen sijaan? Kirkko kerää, vaikka siellä pyörii sama vanha raina, eikä kukaan edes käy kuin jouluisin, jos sahtimaistiaisilta ehtii. Kardinaalit ajavat mersuilla paskaisesti nauraen pankkiin, hiippa päähän ja ihmisiä pelottelemaan.
Lisäksi ihmettelen suuresti, miksi kirkolta kestää aina niin älyttömän kauan organisoitua avunanto-operaatioihin tai rahan keräyksiin. Kirkolla, jos millä on ylimääräistä hätärahaa jaella tsunamin uhreille ja muille hölmöläisille. Mikä siinäkin on, että kirkko saa vasten kaikkia lakeja ja säännöksiä juottaa 14-15-vuotiaat lapsemme humalaan alkoholilla? Ortodoksitkin polttelevat ties mitä töhnää palveluksissaan ja kirkkokansa näkee värejä, ei haittaa verot enää. kuka senkin muuten päättää, että mikä maa ja vesi on pyhää. Helvetti, osaan minäkin viuhtoa teatraalisesti ja manata leikisti ties mitä piruja sinne tänne, missä on mun 1,55% verotulot?
-Teemu Sikari
keskiviikko 4. heinäkuuta 2007
Vuosituhannen viimeisellä laiturilla
Matkaan saattaa valtava määrä tumman sävyjä. Sävyt joutuu kohtaamaan vielä kerran ennen laituria. Sävyt eivät katoa minnekään. Ne ovat kuin uskolliset adjutantit viimeisellä laiturilla.
Vuorollaan ne käyvät edessä eikä niitä pääse pakoon silmiä sulkemallakaan.
Patsaat kaatuvat idässä ja lähellä yritykset. Asioita selvitellään demokratian näyttämöillä ja uhreja saadaan.
Lähellä saadaan pelastukseksi luottamus maailmalta. Sävyt vaalenevat hetkeksi.
Lähellä iäisyyteen ajaa lojaali puoliso. Vallan huipulla, kirstun päällä, seuraa entistäkin yksinäisempää.
Myöhemmin lännessä keltainen lehdistö vuodattaa sinistä verta tunnelissa. Vai oliko veri enää sinistä? Olkoon Sydänten kuningatar. Sen keksivät murhaajat.
Vuorollaan ne käyvät edessä eikä niitä pääse pakoon silmiä sulkemallakaan.
Patsaat kaatuvat idässä ja lähellä yritykset. Asioita selvitellään demokratian näyttämöillä ja uhreja saadaan.
Lähellä saadaan pelastukseksi luottamus maailmalta. Sävyt vaalenevat hetkeksi.
Lähellä iäisyyteen ajaa lojaali puoliso. Vallan huipulla, kirstun päällä, seuraa entistäkin yksinäisempää.
Myöhemmin lännessä keltainen lehdistö vuodattaa sinistä verta tunnelissa. Vai oliko veri enää sinistä? Olkoon Sydänten kuningatar. Sen keksivät murhaajat.
Ammattina suomalainen poliitikko
Kansanedustajan työn voi hoitaa harvinaisen monella tavalla. Pilkkua viilaten kansanedustaminen taitaa ollakin luottamustoimi, maksetaanhan tehtävän hoitamisesta palkkio eikä palkkaa.
Suomessa puhutaan usein ammattipoliitikoista, mikä tarkoittaa yleensä vähäistä työkokemusta puolue- ja järjestömaailman ulkopuolella. Mauri Pekkarinen, Ilkka Kanerva ja Paavo Lipponen ovat ammattipoliitikkojen raskasta sarjaa. Puoliammattilaisina voidaan pitää Sauli Niinistöä, Sinikka Mönkärettä ja Sirkka-Liisa Anttilaa.
Rivikansanedustaja on usein käytetty termi. Se tarkoittaa kaikkia niitä poliitikkoja, jotka eivät ole merkittävien valiokuntien johdossa, puoluejohdossa, ministerinä, eduskuntaryhmän johdossa tai puhemiehistössä. Rivikansanedustajissa on julkkiskansanedustajia, ammattipoliitikoita ja tavallisia vaalipiirinsä edunvalvojia.
Toisinaan julkkiskansanedustajista kasvaa vakavasti otettavia ammattipoliitikkoja. Harva esimerkiksi jaksaa enää muistutella Antti Kalliomäen seiväshyppyurasta. Tanja Saarela ei sen sijaan onnistunut tekemään itsestään vakavasti otettavaa vaikka oma puolue tuli vastaan jopa ministerisalkulla.
Suomen ammattitaitoisin poliitikko nykyisistä kansanedustajista on Mauri Pekkarinen. Hän on onnistunut monesti ministerinä, mutta myös opposition voimahahmona Paavo Lipposen pääministerikaudella. Eero Heinäluoma on epäonnistunut valta-aidan molemmin puolin.
-Juntta Gran-
sunnuntai 1. heinäkuuta 2007
Rauma on paska paikka
.jpg)
Kitukränn. Kuka tälläistakin nähtävyyttä jaksaa mennä katsomaan?Kouri-ryhmä vietti perinteisiä kesäpäiviään 30.6.-1.7.2007 Raumalla. Aluksi kaikki vaikutti aivan täydelliseltä, ilma oli kaunis ja jälleennäkemisen riemu mittaamaton. Käyskentelimme rauhallisin elkein pitkin kaupunkia ja päädyimme levähtämään Otan kentälle heittelemään amerikkalaista jalkapalloa ja ottamaan aurinkoa. Matkalla koimme myös epätasa-arvoisemman sukupuolen himokkaita katseita ja huonoja iskuyrityksiä heidän puoleltaan.
Jatkoimme kentällä oleskeltuamme matkaa takaisin hotellille, missä sauna piiskaisi kauniisti päivettyneitä kehojamme kuumin höyryaalloin. Harvasanainen ja hiljainen joukkiomme oli kokonaisuudessaan oikea ilonpurkaus Rauman kaupungille, sillä kävimme paikallisessa Spar-marketissa ostamaan yhdet oluet mieheen. Toimme näin runsaasti rahaa Raumalle, ikään kuin kiitoksena yhteisölle.
Olimme vielä iloisia ja epätietoisia siitä, että fiiliksemme tultaisiin pilaamaan törkeällä tavalla. Olimme juuri ottaneet joukkiostamme ihanan ryhmäkuvan, jotta voimme 78-vuotiaina muistella, mihin lonkkamme hyvinä päivinä kykenivätkään. Tällä välin meistä oli tehty kansalaisaloite poliisille. Rauman paska logiikka lähetti peräti 3 maijaa "häiriköivän nuorisojoukon" perään ja tarkkailemaan toimintaa. Meidät löydettiin hyvin nopeasti upeasti hohkaavan karmamme myötä. Kaksi joukkiomme jäsentä otettiin auton kyytiin niin, että ihmisoikeudet oikein paukkuivat kilpaa sikaosaston ovien kanssa.
Poliisiasemalla ystävämme olivat kuitenkin ovelalla taktiikallaan neuvotelleet pelkän varoituksen "katujuopottelusta" ja yleisestä häiriköinnistä. Vittu mitä paskaa. Missä olivat konkreettiset todisteet ja David Caruso? Olihan paikalla kuitenkin murhattu yksilönvapaus. Voiko poliisi menetellä ihan huvikseen näin? Kuka tästä kaikesta vastaa ja kenen muroihin minun nyt kuuluu kusta? Rauman Cumuluksessa oli muuten oivia suklaamuroja aamiaisella. Kiitos niistä ja anteeksi aiheuttamamme ylimääräinen vaiva. Rauma on paska kaupunki, ensi vuonna Kotkaan, Raaheen tai ruotsinlaivasimulaattoriin.
Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.
On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.
Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin.
Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin.
-Teemu Sikari
