Kylmää ja ankeaa

Suomeen on vihdoin saapumassa syksy ja asukkaiden kasvoille alkavat virttyä tutut uurteet jatkuvasta mököttämisestä. Pimeys laskeutuu maan ylle ja kelit muuttuvat sietämättömiksi tottumattomalle matkailijalle. D-vitamiinin puutos pitää puolestaan huolen, että orastava osteoporoosi ei häviä kamppailua kansantaudin tittelistä. Kasvoihin jo juurtuneet uurteet saavat vain vahvistusta kylmän ilman raiskatessa valmiiksi kuivaa ihotyyppiä.

Tavallista lämpimämpi kesä yllätti suomalaiset housut kintuissa ja väki on huonosti nukuttujen kesäöiden jälkeen jo valmiiksi raivon partaalla. Syksy on perinteisesti työntäyteinen kaikkien palattua kesälomiltaan ja levon jälkeinen stressi tekee myyräntyötään hitaasti, mutta varmasti. Kesän väistyttyä myös opiskelijat palaavat huonosti palkatuista asiakaspalvelutöistään turruttavaan opiskeluun ja lähikaupastakin saa taas totuttuun tapaan palvelua pitkin hampain ja naamat norsunvitulla.

Jokaisena aamuna perheenisä tarkistaa teksti-tv:ltä joko Levillä rinteitä avataan tai tekolunta tykitetään. Viikon irtiotto kotikulmista ja niistä samoista iänikuisista ihmisistä tekee ihmeitä. Niin hän ainakin vuosi toisensa jälkeen itselleen uskottelee. Loskainen talvi tai kuset puoliväliin jäädyttävä pakkanen, siitä eivät vaihtoehdot parane.

Nokian kurssi syöksyy, korruptio rehottaa ja eduskunta keksii uusia asioita kiellettäväksi. Viimeinen asia, mikä on tuonut itsemurha-alttiudesta kärsivälle kansalle pakotien, on seuraavana listalla, vaikka maailmassa ja etenkin sen taloustilanteessa olisi paljon muutakin ajateltavaa. Viinan mainostusta on rajoitettava, koska se vetoaa liikaa nuoriin. Rauhoittava tupakkahetki kiireisen arjen keskellä vietiin jo. Lämmittävä kulaus savuista viskiä ennen nukkumaanmenoa lähtenee seuraavaksi, joten pitäkäähän kahvikupeistanne kiinni. Kansa saadaan kofeiinin kieltämisellä harhautettua esimerkiksi eläkekysymyksien ääreltä. Kaikki häviää, sehän se on tärkeintä.

-Teemu Sikari

P.S. Ei, tämä ei ole comeback, tekstejä ei enää tule. Kunhan avauduin vanhaan tuttuun paikkaan. Tekstillä ei ole sen syvällisempää tarkoitusta, eikä itseasiassa pointtia ollenkaan.