Vaalitulos
Onneksi olkoon Perussuomalaiset!
Oletko homoseksuaali, Jyrki Katainen?
-Kouri-ryhmä
torstai 30. lokakuuta 2008
perjantai 10. lokakuuta 2008
Liian suuri suomalaiseksi
Tänään Nobelin rauhanpalkinnon sai suomalainen suuruus: Martti Ahtisaari. Suomalaiset tuntevat Ahtisaaren ylipainoisena vaappujana, joka on vieraannuttanut itsensä tavallisen kansalaisen arjesta. Lisäksi useiden suomalaisten medioiden mukaan Ahtisaarella on vakava alkoholiongelma ja huonot käytöstavat. Ahtisaarihan toikkaroi jo ensimmäisellä valtiovierailullaan Suomen tasavallan presidenttinä itselleen laastarin!
Itse näen Ahtisaaren suurena ajattelijana; harvinaisuutena ahdasmielisessä yhteiskunnassamme. Paavo Haavikon menehdyttyä olemme kansakuntana kahden suuren elävän ajattelijan ja yhteiskunnallisen tarkkailijan armoilla. Jörn Donner ja Ahtisaari ovat suuremmassa vastuussa pienen kansakunnan arvojohtajina kuin osaavat ajatellakaan.
Ahtisaari on myös harvinaisen lojaali ihminen. Hän on julkisesti tyrmännyt Ilkka Kanervan ja Esko Ahon julkisen nöyryytyksen Suomen Pankin johtokuntanimityksissä vuonna 2000. Elokuussa 2007 Ahtisaari laittoi koko arvovaltansa peliin puhdistaessaan entisen alaisensa Alpo Rusin maineen. Edellä mainitut seikat kielivät myös siitä kuinka Martti Ahtisaaren sielua ei ole uitettu kaksinaismoraalin, petturuuden ja itsekkyden lietteestä täytetyssä suomalaisen päivänpolitiikan likakaivossa.
Ahtisaari on itse laskenut olevansa 87,5 prosenttisesti suomalainen. Ahtisaaren NATO- myönteisyyttä ei kuitenkaan selittäne 12,5 prosentin norjalaisedustus geeneissä. NATO-jäsenyyden puolesta lausutut kommentit selittänee paremminkin kokemukset rauhan välitystehtävistä. Onhan fiksua olla päättämässä NATO:n organisaatioissa. Kyseinen puolustusliitto kuitenkin määrää Suomen kansainvälisten sotilastoimintojen käytännön toteutukset. Halusimme tai emme.
Mielenkiintoista suomalaisessa NATO-keskustelussa onkin se, että mitä tärkeämmissä diblomaattisissa toimissa Suomalaiset ovat toimineet, sitä hanakammin he suosittelevat NATO-jäsenyyttä. Alexander Stubbb, Max Jacobsson, ja Ahtisaari joutuvat kuitenkin lyömään päätään seinään vielä pitkään suomalaisessa keskustelussa.
Mutta suomalaisen nykyluonteen mukaisesti media ei tuo esille Ahtisaaren turvallisuuspoliittisia näkemyksiä. Sen sijaan eri viestimet ovat hämmästyttävällä tarmokkuudella lyöneet Ahtisaarta kuin vierasta sikaa. Jokainen suomalainen tietää miten Ahtisaari asuu ja matkustaa. Suomen valtion kustantamat verrattaen kalliit elämän kulissit presidentti Ahtisaarelle ovat pieni hinta puolueettoman maan keulakuvasta. Ihmisestä joka korrektilla ja rakentavalla tavalla alleviivaa pohjoismaisen arvomaailman hyveellisyyttä ympäri maailmaa.
-Juntta Gran-
Itse näen Ahtisaaren suurena ajattelijana; harvinaisuutena ahdasmielisessä yhteiskunnassamme. Paavo Haavikon menehdyttyä olemme kansakuntana kahden suuren elävän ajattelijan ja yhteiskunnallisen tarkkailijan armoilla. Jörn Donner ja Ahtisaari ovat suuremmassa vastuussa pienen kansakunnan arvojohtajina kuin osaavat ajatellakaan.
Ahtisaari on myös harvinaisen lojaali ihminen. Hän on julkisesti tyrmännyt Ilkka Kanervan ja Esko Ahon julkisen nöyryytyksen Suomen Pankin johtokuntanimityksissä vuonna 2000. Elokuussa 2007 Ahtisaari laittoi koko arvovaltansa peliin puhdistaessaan entisen alaisensa Alpo Rusin maineen. Edellä mainitut seikat kielivät myös siitä kuinka Martti Ahtisaaren sielua ei ole uitettu kaksinaismoraalin, petturuuden ja itsekkyden lietteestä täytetyssä suomalaisen päivänpolitiikan likakaivossa.
Ahtisaari on itse laskenut olevansa 87,5 prosenttisesti suomalainen. Ahtisaaren NATO- myönteisyyttä ei kuitenkaan selittäne 12,5 prosentin norjalaisedustus geeneissä. NATO-jäsenyyden puolesta lausutut kommentit selittänee paremminkin kokemukset rauhan välitystehtävistä. Onhan fiksua olla päättämässä NATO:n organisaatioissa. Kyseinen puolustusliitto kuitenkin määrää Suomen kansainvälisten sotilastoimintojen käytännön toteutukset. Halusimme tai emme.
Mielenkiintoista suomalaisessa NATO-keskustelussa onkin se, että mitä tärkeämmissä diblomaattisissa toimissa Suomalaiset ovat toimineet, sitä hanakammin he suosittelevat NATO-jäsenyyttä. Alexander Stubbb, Max Jacobsson, ja Ahtisaari joutuvat kuitenkin lyömään päätään seinään vielä pitkään suomalaisessa keskustelussa.
Mutta suomalaisen nykyluonteen mukaisesti media ei tuo esille Ahtisaaren turvallisuuspoliittisia näkemyksiä. Sen sijaan eri viestimet ovat hämmästyttävällä tarmokkuudella lyöneet Ahtisaarta kuin vierasta sikaa. Jokainen suomalainen tietää miten Ahtisaari asuu ja matkustaa. Suomen valtion kustantamat verrattaen kalliit elämän kulissit presidentti Ahtisaarelle ovat pieni hinta puolueettoman maan keulakuvasta. Ihmisestä joka korrektilla ja rakentavalla tavalla alleviivaa pohjoismaisen arvomaailman hyveellisyyttä ympäri maailmaa.
-Juntta Gran-
Negaatiojohtajat
Jokainen teistä on huomaamattaan törmännyt negaatiojohtajaan. Ainakin, jos olet työelämässä, opiskelet tai olet muutoin tekemisissä yli viiden ihmisen joukkion kanssa. Muutama poikkeusyksilö vahvistaa säännön, että negaatiojohtaja on nainen. Yleensä tämän taidon täydelliseen omaksumiseen tarvitaan ainakin pari vuotta per yhteisö.
Negaatiojohtajan nimittäin tarvitsee tuntea ja olla mukana yhteisön omissa pienissä klikeissä - kuppikunnissa. Olen itse törmännyt huomattavan usein negaatiojohtajaan etenkin erilaisissa koulutuksissa, joissa ollaan uusien asioiden kanssa tekemisissä. Negaatiojohtaja ottaa näissä tilanteissa vahvaa roolia ja käyttää taitojaan oman egonsa pönkittämiseen ja saa huikeita fiilareita rajattomasta vallastaan.
Perinteisen negaatiojohtajan profiili on seuraavanlainen: 40-50-vuotias, urallaan samaan tehtävään tai vastuualueeseen jämähtänyt nainen, kenet mies on jättänyt ja oma poika haukkuu huoraksi. Tämä yksilö siirtää kaiken paskan kahdeksan työtuntinsa aikana muiden harteille. Mikään ei ole koskaan hyvin, mitään uutta ei saa tapahtua, kaikki oppiminen ja uusien taitojen omaksuminen on saatanaakin pahempi suo.
Negaatiojohtajan valta perustuu tartuntaan, naama norsunvitulla hän arvostelee uutta, ennenkuin on siihen edes tutustunut. Argumentteina hän käyttää sitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin, silloin kun ei ollut intternettejä ja tulostimia. Päätteistä tulee päänsärkyä ja mikään järjestelmä ei koskaan toimi. Yleensä negaatiojohtajalta jää huomaamatta se tosiseikka, että järjestelmän toimimattomuus johtuu taidon puutteesta ja omien kuukautis- ja vaihdevuosikipujen aiheuttamasta keskittymishäiriöstä.
Nuoria miehiä, joiden ura on aluillaan, yritetään saada mukaan kuppikuntiin. Yleensä he keskittyvät töihinsä ja etenevät urallaan. Tätä toimiston vanha haaska pyrkii kaikin keinoin estämään, vaikka sitten tartuttamalla vastustusmielialan koko yhteisöön. Tämän vuoksi Suomessa jää tuhansia innovaatioita toteuttamatta vuosittain ja satoja nuoria miehiä kastroituu henkisesti.
Siksipä minä en salli naisten päästä johtamaan itseäni, vaan pyrin olemaan omissa tehtävissäni ajan tasalla ja tekemään kaikkeni firmani eteen. Etenen muutamissa vuosissa näiden tätien yläpuolelle ja nauran paskaisesti saadeessani palkkakuittini.
-Teemu Sikari
Negaatiojohtajan nimittäin tarvitsee tuntea ja olla mukana yhteisön omissa pienissä klikeissä - kuppikunnissa. Olen itse törmännyt huomattavan usein negaatiojohtajaan etenkin erilaisissa koulutuksissa, joissa ollaan uusien asioiden kanssa tekemisissä. Negaatiojohtaja ottaa näissä tilanteissa vahvaa roolia ja käyttää taitojaan oman egonsa pönkittämiseen ja saa huikeita fiilareita rajattomasta vallastaan.
Perinteisen negaatiojohtajan profiili on seuraavanlainen: 40-50-vuotias, urallaan samaan tehtävään tai vastuualueeseen jämähtänyt nainen, kenet mies on jättänyt ja oma poika haukkuu huoraksi. Tämä yksilö siirtää kaiken paskan kahdeksan työtuntinsa aikana muiden harteille. Mikään ei ole koskaan hyvin, mitään uutta ei saa tapahtua, kaikki oppiminen ja uusien taitojen omaksuminen on saatanaakin pahempi suo.
Negaatiojohtajan valta perustuu tartuntaan, naama norsunvitulla hän arvostelee uutta, ennenkuin on siihen edes tutustunut. Argumentteina hän käyttää sitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin, silloin kun ei ollut intternettejä ja tulostimia. Päätteistä tulee päänsärkyä ja mikään järjestelmä ei koskaan toimi. Yleensä negaatiojohtajalta jää huomaamatta se tosiseikka, että järjestelmän toimimattomuus johtuu taidon puutteesta ja omien kuukautis- ja vaihdevuosikipujen aiheuttamasta keskittymishäiriöstä.
Nuoria miehiä, joiden ura on aluillaan, yritetään saada mukaan kuppikuntiin. Yleensä he keskittyvät töihinsä ja etenevät urallaan. Tätä toimiston vanha haaska pyrkii kaikin keinoin estämään, vaikka sitten tartuttamalla vastustusmielialan koko yhteisöön. Tämän vuoksi Suomessa jää tuhansia innovaatioita toteuttamatta vuosittain ja satoja nuoria miehiä kastroituu henkisesti.
Siksipä minä en salli naisten päästä johtamaan itseäni, vaan pyrin olemaan omissa tehtävissäni ajan tasalla ja tekemään kaikkeni firmani eteen. Etenen muutamissa vuosissa näiden tätien yläpuolelle ja nauran paskaisesti saadeessani palkkakuittini.
-Teemu Sikari
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Kannattipa tulla, islantilaiset
Islannissa menee huonosti. Ylimielinen ja lapsellinen maailman valloitus meni käsille jo ennen kuin ehti kunnolla alkamaankaan. Toisaalta islantilaiset "suursijoittajat" pääsivät yllättävän pitkälle. Asialla oli kuitenkin joukko huonosti käyttäytyviä, tekaistun kuuloisilla nimillä esiintyviä friikkejä jostain kaukaa.
Piskuisen saarivaltion, Islannin, pääministeri on puuttunut peliin vasta nyt kun kuset ovat jo housussa. Olisiko sittenkin kannattanut liittyä johonkin rahaliittoon tai valvoa pankkeja? Olisiko pitänyt uskoa hyvällä, etteivät islantilaiset juntit onnistu brändäämään maata uudeksi Sveitsiksi? Olisiko pitänyt ottaa todesta erään valtion päämiehen heitto siitä, kuinka islantilaiset osaavat ainoastaan viljellä kalapuikkoja ja harrastaa sodomiaa kuumilla lähteillä?
Islannin nykytilannetta ei käy kateeksi. Jäätikkövaltakunta on sotilaallisesti Yhdysvaltojen alusmaana, mutta miljardeja velkaa Venäjän federaatiolle. Islanti on Pohjoismaa, mutta kaikesta skandinaavisesta päätöksenteosta maa on tungettu sivuraiteelle. Pienmaiden yhteistyöjärjestö halveksuu Islantia sen vahvan sotilaallisen liittoutumisen vuoksi.
Islannin kulttuuri ja kansa tunnetaan maailmalla siitä, ettei ole olemassa islantilaista kulttuuria tai kansaa. On olemassa vain sisäsiittoinen porukka, jonka geenit on säilötty isoon varastoon jonnekin jättimäisen jääkentän ympärille. Islantilaisilla ei ole vielä edes kirjakieltä! Suomalainen kulttuurikin on verrattain nuorta, mutta islantilaiseen omaperäisyydettömyyteen verrattuna olemme antiikin Kreikan tasolla.
Islanti on monelle arvoituksellinen paikka, minne olisi kiva mennä. Paikka on tietysti eksoottista vaihtelua tylsille ranta- ja kaupunkilomille. Islanti on kylmä, kaukana ja hele-vetin kallis. Olen kerran käynyt Islannissa. Jo Keflavikin lentokentällä tuli saman suuntaisia ajatuksia kuin islantilaisilla WinCapita-henkisillä sijoittajilla Elisan Oyj:n yhtiökokouksessa; kannattipa tulla.
-Juntta Gran-
Piskuisen saarivaltion, Islannin, pääministeri on puuttunut peliin vasta nyt kun kuset ovat jo housussa. Olisiko sittenkin kannattanut liittyä johonkin rahaliittoon tai valvoa pankkeja? Olisiko pitänyt uskoa hyvällä, etteivät islantilaiset juntit onnistu brändäämään maata uudeksi Sveitsiksi? Olisiko pitänyt ottaa todesta erään valtion päämiehen heitto siitä, kuinka islantilaiset osaavat ainoastaan viljellä kalapuikkoja ja harrastaa sodomiaa kuumilla lähteillä?
Islannin nykytilannetta ei käy kateeksi. Jäätikkövaltakunta on sotilaallisesti Yhdysvaltojen alusmaana, mutta miljardeja velkaa Venäjän federaatiolle. Islanti on Pohjoismaa, mutta kaikesta skandinaavisesta päätöksenteosta maa on tungettu sivuraiteelle. Pienmaiden yhteistyöjärjestö halveksuu Islantia sen vahvan sotilaallisen liittoutumisen vuoksi.
Islannin kulttuuri ja kansa tunnetaan maailmalla siitä, ettei ole olemassa islantilaista kulttuuria tai kansaa. On olemassa vain sisäsiittoinen porukka, jonka geenit on säilötty isoon varastoon jonnekin jättimäisen jääkentän ympärille. Islantilaisilla ei ole vielä edes kirjakieltä! Suomalainen kulttuurikin on verrattain nuorta, mutta islantilaiseen omaperäisyydettömyyteen verrattuna olemme antiikin Kreikan tasolla.
Islanti on monelle arvoituksellinen paikka, minne olisi kiva mennä. Paikka on tietysti eksoottista vaihtelua tylsille ranta- ja kaupunkilomille. Islanti on kylmä, kaukana ja hele-vetin kallis. Olen kerran käynyt Islannissa. Jo Keflavikin lentokentällä tuli saman suuntaisia ajatuksia kuin islantilaisilla WinCapita-henkisillä sijoittajilla Elisan Oyj:n yhtiökokouksessa; kannattipa tulla.
-Juntta Gran-
