Homoseksuaalit ovat oudolla tavalla aina kiehtoneet minua. En miellä itseäni homofoobiseksi, enkä liioin halua leimautua homoseksuaaliksikaan. Suhtaudun tähän väestönryhmään kuten viestinnän ammattilainen suhtautuu mihin tahansa kohderyhmään. Tarkkaillen, arvioiden ja analysoiden. Homoseksuaalien tavat, persoonallisuudet ominaispiirteet ja käyttäytymismallit, niiden avulla tämä ilmiö muutetaan rahaksi.
Aina mahdollisuuden tullen koitan tarkkailla ympäristöni ihmisiä, omat ystäväni välillä pitävät minua keskittymishäiriöisenä ja liian moneen suuntaan kusevana. Kykenen kuitenkin pysymään ravintolassa ystävien kanssa aterioidessa hyvin keskustelussa kiinni, vaikka käynkin useasti joka ikisen henkilön läpi aterioinnin lomassa. Eräänä päivänä todistin tämän.
Olin hyvän ystäväni kanssa Manalassa syömässä Helsingin keskustassa. Kävimme läpi ideoita, joiden oli tarkoitus kehittää piirissämme käytävää yritystoimintaa, niin nykyistä kuin tulevaakin. Samalla kävimme läpi viimeaikaiset tapahtumat ja kuulumiset. Keskustelu oli monella tasolla ja siinä olisi keskittymishäiriöisellä kova työ pysyä mukana. Itse kykenin kuitenkin arvioimaan erään pariskunnan nurkkapöydässä kauttaaltaan.
Nuori, trendikkäisiin vaatteisiin pukeutunut mies istui nurkkapöydässä ja räpelteli ajankulukseen suomalaisille tuttua kommunikaattoria. Miehellä oli selvästi suuria vaikeuksia olla yksin vilkkaassa ravintolassa. Hermostuneisuus, ulkoasuun kiinnitetty erityishuomio ja teknisten vimpainten viimeaikaisuus kertoi minulle hänen vaikeudestaan olla yksin missään tilanteessa. Se ei sovi "normaalin" suomalaismiehen tapoihin.
Selityksen koko kuvioon toi pöytään saapuva vanhempi mieshenkilö. Kyseessä oli tunnettu Keskustapuolueen vaikuttaja. Oli itselleni hienoinen yllätys, että hän tunnusti homoseksuaalien kastia. Vielä suurempi yllätys oli se, että hänen seuralaisensa oli viisi tai kymmenen vuotta nuorempi ja erittäin paljon olemukseensa huomiota kiinnittävä, ehkä hän oli sen parisuhteen femiinisempi hahmo. Selkeää oli kuitenkin, että kepulaismies voitiin luokitella niin sanotuksi asemahomoksi. Pahoitteluni kömpelöstä ilmaisusta.
Asemahomo viettelee nuoria homoseksuaaleja yhtä varmasti kuin hunaja ampiaisia tai Kanerva eläviä Barbi-nukkeja. Yhtään herkkää hetkeä en harmikseni todistanut, sillä olisin voinut siitä päätellä suhteen tason ja nuoremman puoliskon todellisen asenteen asemahomoa kohtaan. Ehkä voin kuitenkin päätellä sen, että nuori homoseksuaali käyttää asemahomoa hyväkseen tai sitten kertoilee ystävilleen ylpeänä omasta saaliistaan, hän kun on niin merkittävä setä. Setä saa sitten vastapalvelukseksi kamarissa sydänkohtausseksiä ja myöhemmin esitellä nuorta miestään ravintoloissa.
Tämän tapauksen ja nopean tilannearvion jälkeen jatkoimme ystäväni kanssa matkaa kansalaisinfon kahvilaan ja luimme iltapäivälehdet. Siellä oli upeat vessat, mutta miesten vessassa oven lukko oli löystynyt ja erittäin huterassa kunnossa. Nautin kuitenkin visuaalisesta elämyksestä niin paljon, etten välittänyt saniteettiratkaisujen täydellisestä umpikujasta toiminnallisuuden kanssa. Minäkö muka keskittymishäiriöinen.
-Teemu Sikari
tiistai 27. toukokuuta 2008
torstai 22. toukokuuta 2008
Matti Vanhasen viimeinen virhe
Vihdoinkin media sai matti vanhasen saaliikseen. Lehdistö metsästi istuvaa pääministeriä lehtokurpan metsästyksessä käytettävällä ansataktiikalla. Ilkka Kanervan kaltainen suurriista kaadetaan helpommin hirvenmetsästysopeilla.
Matti Vanhanen on jäänyt kiinni valehtelusta liian monta kertaa ja johdonmukaisuus on hakusessa jatkuvasti. Nyt kannattaa Nurmijärven jättiläisen etsiä jostain arvostelukyky ja erota.
Matti Vanhanen kiukutteli kuin pahainen teinityttö Ilkka Kanervan eroprosessissa. Ilmeisesti Vanhanen vaistosi olevansa median seuraava jättisaalis. Demaripomo Eero Heinäluoma oli ensimmäinen median ja politrukkien salaliiton uhri. Verrattaen pian seurasi tapaus Ilkka Kanerva, joten seuraava mestaus nähdään Keskustan huipulla.
Matti Vanhasen kannattaisi jättää puheenjohtajan paikkansa Keskustan puoluekokouksessa kesäkuussa ja hakeutua maakuntajohtajaksi. Ilmoittamalla erosta hyvissä ajoin hän säästyisi likaiselta mediapeliltä lähes kokonaan. Vanhanenhan ei osaa pelata median kanssa valtakunnan tasolla. Mediapelitaidot ovat, ikävä kyllä, tärkeimpiä ominaisuuksia nyky-Suomen pääministerille.
Uudeksi puheenjohtajaksi ehdotan ympäristöministerin sijaisenakin toiminutta Kimmo Tiilikaista. Tiilikainen osaa kuunnella muitakin kuin itseään, toisin kuin Vanhanen. Kimmo Tiilikainen olisi myös sopivan ikäinen nykyaikaisen valtion päämieheksi.
-Juntta Gran-
Matti Vanhanen on jäänyt kiinni valehtelusta liian monta kertaa ja johdonmukaisuus on hakusessa jatkuvasti. Nyt kannattaa Nurmijärven jättiläisen etsiä jostain arvostelukyky ja erota.
Matti Vanhanen kiukutteli kuin pahainen teinityttö Ilkka Kanervan eroprosessissa. Ilmeisesti Vanhanen vaistosi olevansa median seuraava jättisaalis. Demaripomo Eero Heinäluoma oli ensimmäinen median ja politrukkien salaliiton uhri. Verrattaen pian seurasi tapaus Ilkka Kanerva, joten seuraava mestaus nähdään Keskustan huipulla.
Matti Vanhasen kannattaisi jättää puheenjohtajan paikkansa Keskustan puoluekokouksessa kesäkuussa ja hakeutua maakuntajohtajaksi. Ilmoittamalla erosta hyvissä ajoin hän säästyisi likaiselta mediapeliltä lähes kokonaan. Vanhanenhan ei osaa pelata median kanssa valtakunnan tasolla. Mediapelitaidot ovat, ikävä kyllä, tärkeimpiä ominaisuuksia nyky-Suomen pääministerille.
Uudeksi puheenjohtajaksi ehdotan ympäristöministerin sijaisenakin toiminutta Kimmo Tiilikaista. Tiilikainen osaa kuunnella muitakin kuin itseään, toisin kuin Vanhanen. Kimmo Tiilikainen olisi myös sopivan ikäinen nykyaikaisen valtion päämieheksi.
-Juntta Gran-
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Sokolovan vieraana
Viikonloppuni oli täynnä erilaista rientoa ja sisältöä. Yhtään ylpeilemättä voin paljastaa, että suurin osa ajankulustani oli silkkaa sontaa. Hienoja hetkiäkin oli, upeana esimerkkinä halvan kotimaisen siiderin lipittely Lauttasaaren rannalla. Nautiskellessani auringosta ja ystäväni riettaista jutuista, en voinut kuvitellakaan päätyväni seuraavana päivänä taidenäyttelyn kutsuvierastilaisuuteen kuokkimaan.
Aleksanterinkadulla harhaillessani satuin kulkemaan Art Alex-nimisen gallerian ohi. Ryhdyin välittömästi tuumasta toimeen ja astelin sisälle. Olen aina palanut halusta kartuttaa samanlaisen kokoelman, kuin Kourin Pentilläkin oli. En kuitenkaan sortuisi sellaiseen kardinaalimunaukseen, että lahjoittaisin koko roskan Kiasmalle. Kiasmassa kun ei tunnuta ymmärtävän oikean taiteen päälle.
Näyttelyn nimi oli: "Elämysten Helsinki", itse taiteilijaa Lisa Sokolovaa ei näkynyt missään. Muutamia ilmeisesti kaupankäynnin vastuulleen saaneita pikkutakkimiehiä kyllä oli. Heitä kuitenkin kiinnosti enemmän laatikkoviinin hörppäily, kuin potentiaalinen asiakas. Eipä hätiä, teokset nimittäin olivat luokattoman huonoja ja hinnoiteltu pelkästään kankaan pinta-alan mukaan. Pinta-alahinnoittelusta sen verran, että sekin oli varmaan kopioitu liiketilan kauppakirjasta. 7000€/neliö. Kehyksistä en edes viitsi sanoa pahemmin, kaikki samanlaisia ja mihinkään sopimattomia.
Teoksissa oli niitä Helsingin peruskohteita, Kauppatoria, Espaa ja Bulevardia. Oli joukossa joku mökkikuva ja hedelmä-asetelmakin. Taulut eivät puhutelleet, eivät myöskään kauppiaat. Ainut elämys itselleni oli, kun sain janooni juotua kohtuullisen viileää Pommacia. Pommac on aina hyvää, taiteesta tai seurasta riippumatta. Lisäsäväyksen tilaisuuten toi ehdottomasti omituinen sekopää-mummeli. Sekopää-mummelilla oli jalassaan virttyneet löysät verkkarit ja vyötäisillään loisti kulahtanut vyölaukku.
En tiedä puhuiko sekopää-mummelin kautta viina vai sekopäisyys, mutta kaikki sanottiin puolihuudolla. Hän teki ahkerasti tuttavuutta kaikkien, paitsi itseni kanssa, onneksi. Tuttavuuden tekemiseen kuului huudahdus: "Minun miehenikin on taiteilija, kyllä, hän on". Siitä tein välittömästi johtopäätöksen, että hänen miehensä on varmasti sen legendaarisen Kiasman avajaisissa pyörineen tehosekoittimen takana. En muista tarkalleen mitä sekoittimessa oli, mutta kusta ja paskaa ainakin.
Sokolovan kätyrit olivat huolehtineet myös taustatietojen antamisesta. Näyttelyyn oli tuotu pieni pöytä, jonka päällä oli lehtileikkeitä taiteilijasta. Lehtileikkeitä oli n. 20. 15 niistä oli itse maksettuja ilmoituksia ja tapahtuma-katsauksia. Loput olivat haastatteluja jämä-lehdissä, niihin kun pääsee olemalla venäläinen ja omistamalla liiketilan. Suomalaisilla on niin kova itsetunto-ongelma taiteen saralla Juhani Palmusta, että kuka tahansa venäläinen pensselin huitoja saa palstamillimetrejä millä tahansa kulttuuriosastolla.
Suosittelen paikan välttämistä, sillä tämän päivän jälkeen siellä ei välttämättä enää ole kohtuullisen viileää Pommacia.
-Teemu Sikari
Aleksanterinkadulla harhaillessani satuin kulkemaan Art Alex-nimisen gallerian ohi. Ryhdyin välittömästi tuumasta toimeen ja astelin sisälle. Olen aina palanut halusta kartuttaa samanlaisen kokoelman, kuin Kourin Pentilläkin oli. En kuitenkaan sortuisi sellaiseen kardinaalimunaukseen, että lahjoittaisin koko roskan Kiasmalle. Kiasmassa kun ei tunnuta ymmärtävän oikean taiteen päälle.
Näyttelyn nimi oli: "Elämysten Helsinki", itse taiteilijaa Lisa Sokolovaa ei näkynyt missään. Muutamia ilmeisesti kaupankäynnin vastuulleen saaneita pikkutakkimiehiä kyllä oli. Heitä kuitenkin kiinnosti enemmän laatikkoviinin hörppäily, kuin potentiaalinen asiakas. Eipä hätiä, teokset nimittäin olivat luokattoman huonoja ja hinnoiteltu pelkästään kankaan pinta-alan mukaan. Pinta-alahinnoittelusta sen verran, että sekin oli varmaan kopioitu liiketilan kauppakirjasta. 7000€/neliö. Kehyksistä en edes viitsi sanoa pahemmin, kaikki samanlaisia ja mihinkään sopimattomia.
Teoksissa oli niitä Helsingin peruskohteita, Kauppatoria, Espaa ja Bulevardia. Oli joukossa joku mökkikuva ja hedelmä-asetelmakin. Taulut eivät puhutelleet, eivät myöskään kauppiaat. Ainut elämys itselleni oli, kun sain janooni juotua kohtuullisen viileää Pommacia. Pommac on aina hyvää, taiteesta tai seurasta riippumatta. Lisäsäväyksen tilaisuuten toi ehdottomasti omituinen sekopää-mummeli. Sekopää-mummelilla oli jalassaan virttyneet löysät verkkarit ja vyötäisillään loisti kulahtanut vyölaukku.
En tiedä puhuiko sekopää-mummelin kautta viina vai sekopäisyys, mutta kaikki sanottiin puolihuudolla. Hän teki ahkerasti tuttavuutta kaikkien, paitsi itseni kanssa, onneksi. Tuttavuuden tekemiseen kuului huudahdus: "Minun miehenikin on taiteilija, kyllä, hän on". Siitä tein välittömästi johtopäätöksen, että hänen miehensä on varmasti sen legendaarisen Kiasman avajaisissa pyörineen tehosekoittimen takana. En muista tarkalleen mitä sekoittimessa oli, mutta kusta ja paskaa ainakin.
Sokolovan kätyrit olivat huolehtineet myös taustatietojen antamisesta. Näyttelyyn oli tuotu pieni pöytä, jonka päällä oli lehtileikkeitä taiteilijasta. Lehtileikkeitä oli n. 20. 15 niistä oli itse maksettuja ilmoituksia ja tapahtuma-katsauksia. Loput olivat haastatteluja jämä-lehdissä, niihin kun pääsee olemalla venäläinen ja omistamalla liiketilan. Suomalaisilla on niin kova itsetunto-ongelma taiteen saralla Juhani Palmusta, että kuka tahansa venäläinen pensselin huitoja saa palstamillimetrejä millä tahansa kulttuuriosastolla.
Suosittelen paikan välttämistä, sillä tämän päivän jälkeen siellä ei välttämättä enää ole kohtuullisen viileää Pommacia.
-Teemu Sikari
lauantai 3. toukokuuta 2008
Naapurisopua
Naapurisopu on tärkeä asia valtiollisellakin tasolla. Rivitalonaapurille voi huomauttaa ikävästä grillin katkusta samoin kuin suomalainen poliitikko voi nykyään vinkata venäjälle liian tehokkaista ydinvoimaloista.
Venäjän kanssa homma sujuu muutenkin mutkattomasti näinä päivinä. Kotkan satamat säilyttävät venäläisten veneitä pientä korvausta vastaan talvien yli. Venäjän viranomaiset seisottavat vastavuoroisesti suomalaisia rekkoja Vaalimaalla ilmaiseksi!
Suomen eteläpulella sijaitsee pohjolan oma Meksiko. Viro tuottaa Suomelle seksipalveluita asiallisilla kustannuksilla ja tarjoaa alemmille yhteiskuntaluokille viinanhakumatkoja hienoilla laivoilla omille aluevesilleen. Viro pitää myös Suomen rajaturvallisuusammattilaiset vireinä ja tarjoaa halpatyövoimaa paskaduuneihin.
Norjan kanssa Suomella on yhteistä rajaa niukasti, eikä norjalaisia aina mielläkään naapurikansaksi. Norja on epäonnistunut koulutuspolitiikassa, terveydenhuollossa, kuningasperheen kunnian säilyttämisessä, ulkopolitiikassa ja aluepolitiikassa. Norjan aluevesillä kuitenkin makaa öljyä joten maata ei kannata kritisoida.
Länsinaapuri Ruotsi on Suomelle rakas vihollinen jääkiekossa. Onhan Suomi kerran voittanut Ruotsin jääkiekon MM-finaalissa ruotsalaisen valmentajan johdolla. Luoteinen suomi ja koillinen Ruotsi elävät symbioosissa, mutta muuten Suomi on melkein itsenäistynyt Ruotsista 199 vuoden aikana. Valtaosa Suomen kulttuurin, urheilun, talouselämän ja politiikan avainhenkilöistä ovat ruotsinkielisiä. Vastaavasti merkittävä osa Ruotsin sosiaalihuollon ja Systembolagetin asiakkaista puhuu kotikielenään suomea. Esimerkillistä naapurusten vuorovaikutusta!
Naapurisovusta kannattaa vaikka vähän maksaakin, mutta ei sentään sotakorvauksia tai puutulleja. Suomalaiset kuitenkin maksavat mitä pyydetään. Olemmehan saatanan tyhmä kansa.
-Juntta Gran-
Venäjän kanssa homma sujuu muutenkin mutkattomasti näinä päivinä. Kotkan satamat säilyttävät venäläisten veneitä pientä korvausta vastaan talvien yli. Venäjän viranomaiset seisottavat vastavuoroisesti suomalaisia rekkoja Vaalimaalla ilmaiseksi!
Suomen eteläpulella sijaitsee pohjolan oma Meksiko. Viro tuottaa Suomelle seksipalveluita asiallisilla kustannuksilla ja tarjoaa alemmille yhteiskuntaluokille viinanhakumatkoja hienoilla laivoilla omille aluevesilleen. Viro pitää myös Suomen rajaturvallisuusammattilaiset vireinä ja tarjoaa halpatyövoimaa paskaduuneihin.
Norjan kanssa Suomella on yhteistä rajaa niukasti, eikä norjalaisia aina mielläkään naapurikansaksi. Norja on epäonnistunut koulutuspolitiikassa, terveydenhuollossa, kuningasperheen kunnian säilyttämisessä, ulkopolitiikassa ja aluepolitiikassa. Norjan aluevesillä kuitenkin makaa öljyä joten maata ei kannata kritisoida.
Länsinaapuri Ruotsi on Suomelle rakas vihollinen jääkiekossa. Onhan Suomi kerran voittanut Ruotsin jääkiekon MM-finaalissa ruotsalaisen valmentajan johdolla. Luoteinen suomi ja koillinen Ruotsi elävät symbioosissa, mutta muuten Suomi on melkein itsenäistynyt Ruotsista 199 vuoden aikana. Valtaosa Suomen kulttuurin, urheilun, talouselämän ja politiikan avainhenkilöistä ovat ruotsinkielisiä. Vastaavasti merkittävä osa Ruotsin sosiaalihuollon ja Systembolagetin asiakkaista puhuu kotikielenään suomea. Esimerkillistä naapurusten vuorovaikutusta!
Naapurisovusta kannattaa vaikka vähän maksaakin, mutta ei sentään sotakorvauksia tai puutulleja. Suomalaiset kuitenkin maksavat mitä pyydetään. Olemmehan saatanan tyhmä kansa.
-Juntta Gran-
