Joulu on ilon juhla kaupan keskusliikkeille, mainettaan puhdistaville yrityksille ja seurapiirikanoille. Joka joulu rikotaan kaupan myyntiennätyksiä ja seurapiirikanat saavat valkoviinin voimalla kiertää hyväntekeväisyystapahtumia, joita huonomaineiset yritykset ja liikemiehet järjestävät. Kaupan keskusliikkeiden sponsoroimilla joulukaduilla herätellään ostoshysteriaa jo lokakuulla samaisissa kanalaumoissa.

Joulumielen nimissä tehdyt hyväntekeväisyystempaukset lyövät korniudessaan jopa Bonon. Ylen keräämät jouluruokaliput ovat hauska muistutus pula-ajasta; ainakin niille jotka eivät pula-aikaa oikeasti ole kokeneet. MTV3:n "Joulumielelle" konsertti sai Vuoden arvostelukyvyttömin teko -palkinnon. Sairaiden lasten ja heidän omaisten epätoivolla esiteltiin erilaisia rahasummia yritysten nimien perässä. Lisäksi sponsorit Nalle Wahlroosista lähtien saivat olla äänessä. Tietysti B-luokan kotimaiset artistit raiskasivat sopivissa väleissä kauneimmat joululaulut.

Suomalaista yhteiskuntaa halutaan ajaa isossakin kuvassa hyväntekeväisyysjärjestöjen syliin. Yritysten omistajien ja johtajien kannalta hyväntekeväisyysjärjestöjen voimalla pyörivä yhteiskunta on huomattavasti houkuttelevampi kuin nykyinen, verrattaen korkeaan verotukseen nojaava yhteiskuntajärjestelmä. Yksityisillä lääkäriasemilla työsuhde-etunaan Viagrareseptinsä uusivat yritysjohtajat sijoittavat miljoonansa mielluummin veneisiin kuin suomalaisen duunarin ammattitaudeista johtuviin sairaalakuluihin.

Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta eiköhän leipäveitsi heilahda ja metsästysase laukea joulustressin kanssa yhtäaikaa monissa lapsiperheissä viimeistään Tapanin päivänä.

-Juntta Gran-

Suurin populisti

Kokoomus alkaa olla jälleen entisellään. Jo vähän aikaa näytti, että Kokoomus on oikea kykypuolue. Jyrki Katainen on hyvin prepattu valtiovarainministeriksi ja aina hymyilevä Alexander Stubb on jaksanut sinnikkäästi kiertää maailmaa yksityislentokoneella veronmaksajien piikkiin. Sauli Niinistökin on malttanut olla turpa kiinni, mikä onkin suojatyöpaikoissa viihtyvältä vakkasuomalaisjuristilta vähintääkin kohtuullista.

Kokoomuksen orastavan voittokulun katkaisi noin viikko sitten Henna Virkkunen. Opetusministerin salkusta luopuva Sari Sarkomaa sai seuraajakseen Kokoomuksen "vittumaisen ämmän". Edellä mainittua kunnianimitystä on Henna Virkkusta aiemmin saanut kantaa ainoastaa ex-kansanedustaja Paula Kokkonen.

Henna Virkkunen kävi onnistuneen mediasodan puoluetoveriaan, silloista ulkoministeriä, Ilkka Kanervaa vastaan ja sai jonkin verran palstatilaa roskalehdissä. Virkkunen on viestintäalan ammattilainen ja ollut mukana muunmuassa viestintätoimiston perustamisessa. Kansan kielessä viestintäalan ammattilaisia kutsutaan populisteiksi. Ala-arvoisen suomalaismedian ansiosta virallisen populistin viittaa kantaa maassamme Timo Soini.

Virkkunen on tähän asti ollut keinottelijoita suosiva kunnallispoliitikko ja rivikansanedustaja Jyväskylästä. Kukaan ei tiedä millä meriiteillä Virkkunen valittiin ministeriksi. Ehkäpä samasta syystä kuin Adolf Hitler nousi Kolmannen valtakunnan johtoon - populismilla.

-Juntta Gran-

Juoppo retku

61 vuotta olen odottanut tätä hetkeä. Valvonnan ja kontrollin symboli – ylijumala Supo Nivala on muilutettu rajan taa. Supo toimi urallaan monenlaisissa demonisissa tehtävissä, nappulansa hän kävi ansaitsemassa demareiden ikeessä ja Suojelupoliisissa. Suojelupoliisiin Supo siirtyi sen jälkeen, kun oli yrittänyt koko laitosta lopettaa sisäministeriö-aikoinaan. Perusdemarille tuttu tapa; jos et voi tuhota sitä, saastuta se sisältäpäin.

Aloitettuaan Suojelupoliisissa laittoi Supo Nivala Stasi-listat kassakaappiin ja kaverit teleurkintaan. Näiden toimenpiteiden jälkeen olikin aika oikaista jalat pöydälle ja nojautua muhkeaan nahkatuoliin yhä syvemmin.
”Mitä nyt sitten tekisi?”, kysyi Supo Nivala itseltään ja tarttui ajatuksissaan pöydälle unohtuneeseen Single Malt-pulloon.

Tälle tielle jäätiin ja aina skandaalin osuessa kohdalle, otti Nivala pullon kaulasta kiinni, tempaisi tukevat naamat ja kirjasi itsensä laitoksesta sairaslomalle. Alkoi maksa köhiä, perna pettää ja pumppu potkia. 2007 olikin aika siirtyä eläkepäiville nauttimaan työnsä hedelmistä. Työllä tarkoitan istumista ja hedelmillä väkeviä liköörejä.

Demarien valtakunnansalissa aivan Graniittilinnan vieressä, hiljaisuus laskeutuu virttyneiden kupariseinien sisäpuolelle. Muistoksi jää vain tahmea rengas kotona olevan tammisen työpöydän pinnalle ja tarina keltaisista silmämunista työaamuisin.

Nuku hyvin Nivala, huomenna ei ole enää krapula.

-Teemu Sikari

P.S. Tarina on fiktiota