Kotikentillä

Kuukauden kuluttua alkaa Suomenniemellä armoton taistelu siitä, keiden ehdoilla lähidemokratiaa toteutetaan seuraavat neljä vuotta. Pystyyn kuollut media heräilee kunnallisvaaleihin vasta viikkoa ennen h-hetkeä. Ehdokkaina on ainoastaan tylsiä lääkäreitä, syyttäjiä ja rehtoreita. Euro- ja eduskuntavaaleissa on sentään Viivi Avellanin kaltaisia kansakunnan suunnannäyttäjiä ja Antti Kaikkosen kaltaisia raskaan sarjan poliitikkoja.

Kuitenkin hermot testataan kovimmin kotikentillä. Niin urheilijoilla, kuin poliitikoillakin. Varsinais-Suomen vaalipiiristäkin pääsee eduskuntaan kuka tahansa liisahyssälä, mutta "kusisinta kunnallispolitiikkaa" harjoittavassa Turussa pärjäävät ainoastaan Ilkka Kanervan kaltaiset järkäleet.

Maailmanluokan huippupoliitikotkin muistavat aina oman kotikenttänsä. Ainakin ne jotka muistetaan hyvistä teoista. Saksojen yhdistäjä Helmut Kohl ei ole koskaan unohtanut olevansa pikkupoika Ludwigshafenista; Ranskan rajalta. Berliinin pormestarista mm. Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi noussut Willy Brandt palasi viimeisillä voimillaan kampanjoimaan DDR:n ensimmäisissä vapaissa vaaleissa Berliiniin. Maailman arvostetuimmalla poliitikolla olisi voinut olla muutakin tekemistä kuin huudella kohteliaisuuksia aivopestyille itä-berliiniläisille kaupungintalon parvekkeelta.

Joskus kotikentän suosiminen menee jopa ylilyönneiksi. Vladimir Putinin Pietari-sympatiat on viety jopa venäläisen mittapuun mukaan aika pitkälle. Tornion kaupunkia siviilityönään johtanut Hannes Manninen on kiittänyt Peräpohjolan äänestäjiä kansanedustajana ja ministerinä avokätisemmin kuin Kokoomuspuolue Perheyritysten liittoa. Mannisen lobbaama moottoritie välille Kemi-Tornio on Suomen korruptioammattilaistenkin keskuudessa legenda!

-Juntta Gran-