Uuden vuoden herrakujeet

Nauti nyt sitten uudesta vuodesta. Heti ensiaskelista saamme byrokraattisen paskan maun suuhumme. Ilotulitteet ovat melkein kiellettyjä jo kaikki, koska emme selvästikään osaa käyttää niitä. Muistatteko esimerkiksi aitojen iso kiinalaisten aiheuttamat henkilövahingot vuosittain, kun ne vielä olivat laillisia? En muista minäkään. Silti EU:n totaalikieltäjä-tantat saivat multiorgasmin, kun heidän uusi kieltolakinsa pantiin täytäntöön aikoinaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Elintarvikkeiden hinnat nousevat kohtuullisen helvetisti heti vuoden vaihteen jälkeen. Sokerijuurikkaan viljely kituu Suomessa, kuin yliajettu näätä Länsiväylällä. Suomi maksaa jäsenmaksua enemmän kuin tukiaisina ja etuisuuksina ikinä tulee takaisin. Voitot jakavat perustajamaat keskenään ja antavat sosiaalitantoille eu-parlamentissa vähän valtaa, jotta eivät talousasioihin rumia neniään tunkisi.

Joka jumalan hupiin verrattava asia kielletään tai sitä rajoitetaan siten, että Kimblekin tuottaa enemmän nautintoa sukulaisten kanssa pelattuna. Kimble on paska peli ja vihaan sukulaisiani. Autoilustakin on tullut jo niin iso synti, että täytyy maksaa lottovoiton verran synninpäästöstä. Viherpiipertäjät eivät ole ilmeisesti laskeneet, kuinka paljon sitä fotosynteesissä tarvittavaa hiilidioksidia tuotetaan turhaan, kun sahataan Finnairilla turhanpäiväisissä ympäristövaliokunnissa Brysselissä.

Onneksi kotomaassammekin osataan vielä säätää ihan omia lakeja. Pakotetaan ihmisiä töihin uhkasakoilla, rikotaan tasa-arvoa päivittäin varusmiespalveluksella ja rukataan tekijänoikeuslaki tekijänepäoikeuslaiksi. Sapettaa vähemmästäkin.

Kansanedustajilta puuttuu tyylitajun lisäksi laskutaitokin vasemmassa siivessä, joten he ovat pelkkä kulissi. Oikealla yritetään korjata demarien virheitä kuntien kustannuksella ja vihreät ovat pilvessä. Ruotsinkieliset yrittävät salaa vallata hallituksen ja Perussuomalaisissa on ikävä kyllä, vain Keskustalaisia kylähulluja. Pääministerimme alkaa yhä enenevässä määrin muistuttaa M. Koivistoa eli jotain tarttis tehrä, mut mittä ei vaa tunnu tapahtuva. Kansaa johtaa muumimamma.

Mitä me kansalaiset teimme niin väärin, että Kekkosen jälkeen tämä maa on ihan rappiolla? Kysyn vaan.

-Teemu Sikari

Pääkirjoitus

Miksi juuri Kouri-ryhmä?

Parisen vuotta sitten istuin Teemu Sikarinakin tunnetun henkilön kanssa kahvilla Kämpissä. Haukuimme erästä palkansaajajärjestöä ja etenkin sen paranoidia naistyöntekijää yksissä tuumin ja aidosti vittuuntuneina lattekuppien äärellä. Keventääkseni tunnelmaa ja vaihtaakseni puheenaihetta löin Sikarin eteen Espoolaisen kirjaston poistokorista löytyneen klassikon: "Pentti Kouri, Suomen omistaja ja elämäni muut roolit".

Muutamia viikkoja myöhemmin huomasin joutuneeni sähköpostilistalle nimeltä "Kouri-Ryhmä". Pian ymmärsin pikemminkin päässeeni listalle. Yhtäkkiä minulla oli tunnukset sähköpostilistan nimeä kantavaan blogiin. Tuon sähköpostilistan vuoksi olen käyttänyt tehokasta työaikaani blogin kirjoittamiseen enemmän kuin lahtelainen eläketurvakauppias Facebookissa seikkailuun!

nykypäivään tultaessa meillä on ainakin kaksi vakituista lukijaa. Jutuissamme on jonkin verran logiikan puutetta, mutta olemme sentään avoimen muukalaisvihamielisiä!

-Vastaava päätoimittaja, Kouri-ryhmä

Le Roi, la Loi, la Liberté

Kuninkaan, oikeuden ja vapauden puolesta. Noin kuuluu erään pienen maan kansallislaulun kertosäkeen osa. Pelkästään sävelellään tuo jylhä laulu nostaa karskimmankin uroksen ihokarvat legioonalaiskaartin terävien peitsien lailla yhtäaikaisesti pystyyn. Yhtäkkiä seuraa sekuntien mittainen tauko soitannassa ja kyynel vierähtää nopean huomaamattomasti historiaa tuntevien silmäkulmasta paidan kaulukseen. Soitto jatkuu ja mieliala kohenee, se on meidän Belgiamme.

Suomen kansallislaulua ei voi edes verrata. Luritellaan laaksoista, kukkuloista, meristä ja rannoista. Lähimmät kunnon laaksot ovat norjassa, ensimmäiset jylhät kukkulat voisi kuvitella löytävänsä Uralin vuoristosta, Itämeri on saastuneempi kuin nokialaisten juomavesi ja uimarantaa meillä on yhteensä noin kilometri.

Belgia oli mukana perustamassa Euroopan Unionia ja NATO:a, Suomi tuli jälkijunassa EU:iin ja 200 kansanedustajaa kusee yhtaikaisesti housuihinsa, jos NATO edes nimeltä mainitaan parlamenttitalossa. Belgian kuningas Leopold II vaati 1885 Afrikasta Kongoa henkilökohtaiseksi omaisuudekseen ja säilytti sen 23 vuotta, kunnes se siirtyi Belgian omistukseen. Luovutuksen syynä oli kymmenen miljoonaa kuollutta alkuasukasta. Suomi taas taisteli oikeussaleissa pitkään siitä, että saisi pitää piskuisen Ahvenanmaan kiukuttelemassa joka asiasta ja diilaamassa nuuskaa Suomeen. Autonomian luovuttamisella Ahvenanmaalle, Suomi sai välisataman risteilyaluksilleen, vaivoin. Unohtamattakaan huikeita verotuloja.

Britannialla on Australia, kokonainen maanosa, sekin lähinnä vankileirinä. Suomi ei saa edes Saimaan kanavaa kuntoon, kitkerästi valtiojohto nielee asian nykytilan, kuten nokialainen kulauksen teknistä. Meillä on porkkanapäinen vasemmistoradikaali kakunviskoja-muumimamma armeijan ylipäällikkönä. Belgialla on kuningas Albert II. Kuningas, eikä mikään kuusivuotinen ompeluseuran pr-virka. Belgiassa saksankielinen vähemmistö häpeää olemassaoloaan ja kieltään. Suomessa perustetaan puolueita, televisiokanavia ja kesäjuhlia kielivähemmistön kunniaksi.

Ystäväni vielä kehtasivat kysyä, miksi muutan maasta ja lähden Belgiaan loppuelämäkseni. Toivottavasti unohdan myös suomenkielen kaikkine illatiiveineen ja adessiiveineen, hyi vittu.

-Teemu Sikari

Kaikkien Kaikkonen

Typerä poliitikkomainen ja ilmeisen epäaito virnistys, kuten asiaan kuuluu. Ulkoa opeteltuja maneereita ja vakuuttavuuttaan ylikorostavia painotuksia puheissa ja teksteissä. Väkisin laadittuja mielipiteitä lähes jokaisesta asiasta, missä nyt vain nimellisesti mukana on. Kokoomuslaisilta omattu ylimielinen asenne äänestäjiin, epäuskottavaa "välittämistä" ja vasemmistolaisilta varastettu tapa radikaalein laukomisin mediaan tunkeminen.

Näihin lauseisiin kiteytyy suurin syy, miksei nuoria oikeasti päästetä merkittäviin poliittisiin/hallinnollisiin paikkoihin. Kokemattomuus ja uskomaton tapa korostaa sitä kaikkea typeryyttä. Tästä tulee väkisin mieleen Kaikkosen Antti, helsinkiläisten keskustanuorien märkä uni. Jokainen keskustanuori, joka Kaikkosta ihannoi, haluaisi salaa olla kokoomuslainen, mutta kasvatuksellisista syistä sitä ei edes uskalla sanoa ääneen.

Kaikkonen on laittanut uskomattoman määrän rahaa vaalikampanjoihinsa ja sai nyt rahoilleen vastineeksi paikan eduskunnassa ja lukemattomissa pullakahvi, -kerhoissa, -neuvostoissa ja -kokouksissa. Näissä hän saa tyydyttää tarpeensa tehdä itsestään vähintäänkin naurunalaisen. Viimeisimpänä saavutuksenaan voisi mainita erittäin ajattelemattomat lausunnot Ylen hallintoneuvostossa. Vai pitäisi maksukortti olla, että televisiota voi edes katsoa. Eihän se vaadi kuin noin 500 000 digiboksin vaihtamista korttia lukeviksi + lisäkulut korttien tuottamisesta, erillisestä valvonnasta ja byrokratiasta.

Mitenköhän Kaikkonen ratkaisee teknisesti sen ongelman, että kun haluaa Canal+:aa tai muuta maksu-tv:tä katsoa, niin laitetaanko kaksi korttia sisään, kun televisio ei toimi ilman Ylen-korttia. Voisi kuvitella, että kaikkiin maksukortteihin laitettaisiin sitten se tv-lupa-tieto, eihän se onneksi yksityisyyttään riko. Entä sitten sellaiset tv:t joissa on digiboksi sisällä, mutta ei maksukorttipaikkaa? Vaihtoon? Kaikkosen vaatimus, että ainakin maksukanavien pitäisi asiakastietonsa kertoa Ylelle, on myös tajuttoman naurettava. Mitäköhän siitäkin sanoo se hassu pykälä niissä sopimuksissa, missä puhutaan kolmannesta osapuolesta ja tietojen luovuttamisesta? Entä miten on henkilötietolain kannalta yleisesti? Vitun Kaikkonen, oletko oikeasti minua tyhmempi? No kyllä olet, ihan vitusti.

Ensi kerralla, kun kasvotusten tavataan, kerron sinulle omia mielipiteitäni. Voin varoittaa etukäteen, että kykenen myös typerimmät mielipiteeni perustelemaan, siten että voin niitä faktoilla tukea tarvittaessa. Tsekkaa mitä fakta tarkoittaa, vaikka wikipediasta. Tekee ihan hyvää sinullekin tietää tästä termistä nimeltään fakta. Minusta kuitenkin tuntuu, että keskustelu kanssasi jää yksipuoliseksi sinun haukkumiseksesi, koska et kykene mitään järkevää tuottamaan missään muodossa. Voisin tässä samalla haastaa sinut ottamaan seuraavat promo-kuvat ilman typerää virnettä. Eikö mainostoimisto muka sanonut mitään yltiöällöttävistä jenkkityylisistä kuvistasi? Vittu koko perhe- ja koira-Kaikkonen, yhtä suurta virnettä tai oikeastaan virhettä.

Vaikka kuinka unissasi yrität, niin vuoden 1956 vaalit eivät tule toistumaan haluamallasi "Kaikkonen, Kaikkonen, Kaikkonen, Kaikkonen, Kaikkonen..."-tavalla. Korkeintaan tuon listauksen kuulet poliittisella roviolla, tunnetusti kepulaiset ovat valmiita uhraamaan aina jonkun, sinä olet sen listan ykkönen.

-Teemu Sikari

Surkein suomalainen - Anneli Jäätteenmäki

Kouri-ryhmä julistaa täten surkeimmaksi suomalaiseksi Anneli Jäätteenmäen. Tuo etelä-pohjalainen kusipää sai suomalaisen politiikan sekaisin pelkällä vastenmielisellä olemuksellaan ja oudoilla kommenteillaan. Anneli Jäätteenmäki teki karhunpalveluksen kaikille päteville naisille, esimerkiksi Tarja Haloselle säälittävällä pääministerikaudellaan. Onneksi Jäätteenmäen pääministeriys oli lyhyt.

Jäätteenmäki nousi pääministeriksi Suomen taitavimpien kampanjastrategien ansiosta. Seoppo Sarlund ja Ilkka Herlin saisivat Espoosta kulttuurikaupungin, Kemistä houkuttelevan asuinpaikan ja paskasta konvehteja jos haluaisivat. Suomen viisain rikas Ilkka Herlin oli Jäätteenmäen kampanjassa mukana puhtaamman Itämeren vuoksi ja Sarlund hyvää hyvyyttään.

Anneli Jäätteenmäki sai aikoinaan nimen "Lakeuden kostajakorppikotka". Nykyään häntä voisi kutsua vaikkapa Brysselin lokin paskaksi. Sen verran surkeaa on ollut Anneli-tytön työskentely europarlamentissä.

Nykyään Jäätteenmäki isännöi verovaroilla glögitilaisuuksia kepun puoluetoimistolla dementoituneille vanhuksille. Paikalla on usein joitakin kepuun soluttautuneita demareita ja kokoomuslaisia. Glögitilaisuuksien kitkeränä lisämausteena kuullaan Paavo Lipposen vähättelyä ja epäloogisesti polveilevaa jorinaa europarlamentin "työskentelystä".

Anneli, Anneli, Anneli minkä teit vaalikampanjassa 2003! Olet kaikkien aikojen surkein suomalainen.

-Kouri-ryhmä

Valta keskittyy

Suomen sympaattisin talousrikollinen, Björn "Nalle" Wahlroos, on nousemassa metsäjätti UPM:n hallituksen ykkösmieheksi. Samoihin aikoihin Jorma Ollila on nostettu Euroopan toiseksi viisaimmaksi mieheksi pohtimaan EU:n tulevaisuutta.

Edellämainitut nimitykset ovat viimeinen vahvistus sille, että Suomi on saavuttanut demokratian huippunsa. Nyt alkaa paluu harvojen valtaan. Seuraavaksi näemme ministereinä työnantajajärjestöjen johtohenkilöitä ja ay-liike ajetaan viimein kadulle vallan kammareista. Tästä seuraa ay-liikkeen radikalisoitumisen lyhyen lamautumisen jälkeen ja jo parin vuoden kuluttua vietämme vappua autopommien iloista poksahtelua kuunnellen. Tervetuloa oligarkien Suomeen!

Haluan nyt antaa selkeän viestin Suomen työnantajille: tehkää ulkomaisella työvoimalla mitä haluatte, MUTTA, älkää vittuilko suomalaisille. Toistan älkää vittuilko suomalaisille. Näin vältämme ikävän konfliktin ja verilöylyn.

- Työväenluokan aristokraatti

Surkein suomalainen-äänestys

Kouri-ryhmä on päättänyt juhlistaa Suomen itsenäisyyden 90-vuotista taivalta lukijakilpailulla. Tarkoituksena on valita surkein suomalainen. Tekstin loppuosassa on lista kymmenestä surkeimmasta suomalaisesta pienen esittelyn kanssa. Myös muita henkilöitä voi ehdottaa, muistaen mehevät perustelut. Kouri-ryhmä julistaa surkeimman suomalaisen tittelin saajan itsenäisyyspäivänä. Lukijat voivat ehdottaa omia henkilöitään tämän tekstin kommentteihin. Paras ehdotus / perustelu palkitaan t-paidalla. Eikä ihan millä tahansa t-paidalla...

1. Mauno Koivisto. Suomen tasavallan presidentti 1982-1994. Pankkimiehenä uraa luonut Koivisto päätti antaa kaikille Inkerin suomalaisille muuttoluvan "entiseen kotimaahansa". Päätöksen seuraukset näkyvät pääkaupunkiseudun rikostilastoissa. Yleisesti tiedetään myös, että Koivisto oli suurimpia yksittäisiä syitä 90-luvun alun lamaan.

2. Kari Kairamo. Nokian entinen pääjohtaja sai nykyisen huippuyrityksen lähes peruuttamattomaan kriisiin. Hassasi Nokian rahat mitä oudoimmissa yrityskaupoissa ja huomattuaan virheensä tappoi itsensä. Kierrätti sanomalehtiä toimistohuoneensa tapetoinnissa.

3. Mikko Alatalo. Laulaja-kansanedustaja. Alatalo tunnetaan lähinnä huonosta imagostaan ja känkkäränkkä kappaleestaan. Ainoastaan tamperelaiset ymmärtävät miksi Alatalo on eduskunnassa eikä mielisairaalan suljetulla. Ääni Alatalolle on ääni kaikkia tamperelaisia vastaan.

4. Anneli Jäätteenmäki. Suomen ensimmäinen naispääministeri.

5. Mika Myllylä. Dopingista kärynnyt kilpahiihtäjä on onnistunut tekemään itsestään paljon enemmän kuin idiootin. "Testamenttini Suomen kansalle" on itsensä nöyryytys, millaiseen ei pysty kukaan muu kuin haapajärveläinen alkoholisti, Mika Myllylä.

6. Pirkko K. Koskinen. Kokoomuslainen nainen, joka hankki Matti Ahteelle potkut Veikkauksen pääjohtajan paikalta ja nöyryytti samalla tämän perheen julkisesti. Sukupuolensa vuoksi Koskinen on saanut liian näkyvän roolin suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi kovin ruma.

7. Päiviö Pyysalo. Pyysalo on mm. MTV3:n entinen viihdepäällikkö. Hänen ansiostaan suomalainen tv-viihde on ollut pitkälti tangomarkkinoita, samoja surkeita "viihdyttäjiä" ja Päiviö Pyysalon omia haastatteluja "viihteen" veteraaneista.

8. Erkki Liikanen. Suomen Pankin pääjohtaja, EU-komissaari, valtiovarainministeri... Liikasen meriittilistalla pääsisi kunniakansalaiseksi jos tehtäviä olisi hoitanut joku muu kuin Erkki Liikanen. Ehdoton meriitti on myös metrotunnelin narkkarilta varastettu olemus.

Äänestä jotakin edellämainituista ehdokkaista tai ehdota omaa aivan uutta ehdokasta perusteluineen. Muista, että perustelu ratkaisee lukijakilpailun.

-Kouri-ryhmä

Mannerheim

Mannerheimista on vihdoinkin tulossa elokuva. Ohjaajavalinta , Renny Harlin, toiminee tulevassa suurproduktiossa. Epäilys kalvasi mielen kuullessani Markus Selinin tuottavan kansallisesta pyhimyksestä kertovan draamateoksen. Toivottavasti Selin ei myy alkutekstien mainoksia Koffille tai muille yrityksille. Nyt on kuitenkin kyseessä pohjoismaisen elokuvahistorian tärkein produktio eikä mikään Pahat pojat.

Renny Harlin antanee Mannerheim-elokuvaan raikkaita ulkopuolisia näkemyksiä asuttuaan vuosikymmeniä Amerikoissa. Suomessa koko ikänsä asunut ohjaaja voisi nähdä marsalkkamme liian suppeasti. Suomen ensimmäisenä valtionhoitajana, presidenttinä ja sotapäällikkönä toiminut Mannerheim oli nykyajan mittakaavassakin kansainvälinen kosmopoliitti ja taitava diplomaatti.

Luulen, että tuleva elokuva on Harlinilta kunnianosoitus kotimaalleen. Suomi ei ole koskaan valtiona osoittanut Harlinille minkäänlaista tunnustusta, mikä sopii suomalaiseen mentaliteettiin vallan mainiosti. Itse en pidä yhdestäkään Harlinin elokuvasta, mutta tiedän herran tehneen paljon hyvää Suomen tunnettuudelle.

Suomalaisessa viihde- ja kulttuurielämässä ei ole tapana palkita yleisön suosikkeja, etenkään jos taiteilija on onnistunut rikastumaan työllään. Arto Paasilinna, Antti Jokinen, ja Renny Harlin eivät tule koskaan saamaan tunnustusta valtion johdolta.

Kauan sitten Suomen kansa oli paljon viisaampi kuin nykyään. Kaskenpolttajatorpparit, työläiset ja huutolaisten jälkeläiset ymmärsivät porvareiden rinnalla olla kuuliaisia ja lojaaleja ruotsinkieliselle aatelismiehelle, Mannerheimille, talvisodassa ja jatkosodassa. Hyvinhän siinä lopulta kävi.

Olisikohan Mannerheimista koskaan tullut kansallissankaria nykyoloissa? Tuskin. Heti sotien jälkeen nykysuomalaiset olisivat janonneet iltapäivälehdistä juttuja Sveitsissä majailevasta kotimaan hylkääjästä, jolla oli kaiken lisäksi komea asunto Kaivopuistossa! Nykyajan toimittajat olisivat varmasti löytäneet paljon arveluttavaa tssarin armeijassa uransa aloittaneesta nuoresta Mannerheimista. Vähintäänkin vakoojan leima olisi lyöty otsaan.

-Juntta Gran-

Samasta työstä sama palkka

Liittokierros alkaa vihdoin olla suurilta osin ohi. Yhteiskuntamme tarvitseekin tästä toipumiseen vähintään ne kaksi ja puoli vuotta. Neljännes kunnista joutuu nostamaan verojaan ja luoja ties mitä elinkeinoelämän seinien sisällä puhutaan. Kuinka pitkälle me työntekijät voimme vaatia lisää liksaa tehottomasta työstämme? Kuinka kauan yritykset jaksavat Suomen meininkiä? Moniko monikansallinen firma enää pitää Suomea otollisena maana minkäänlaiseen liiketoimintaan? Ylen johdosta lähtien työaika menee Facebookissa ja juoruilussa. Jumalauta.

Tehyläisten korotukset olivat jäävuoren loskainen huippu. Kaikki arvot myytiin muutaman euron eteen. Kuntatyönantajan tarjoama korotus olisi vuoden lopussa kaikkine kertamaksuineen ollut noin 15 euroa nykyistä korotusta pienempi vuosien 2008-2009 aikana. Kyseistä palkankorotusta saa kuitenkin nauttia vain Tehyn jäsen. Samasta työstä sama palkka vai? Uskomatonta, naurettavaa, demarimaista ja yksi syy lisää muuttaa vittuun tästä maasta. Tälläisia pahuuden tekoja voi keksiä vain ja ainoastaan läski, katkeroitunut, oikeasta työstä vieraantunut ay-paska, siis demari henkeen ja vereen.

Arvostin hoitajien työtä yli kaiken. Olen joutunut olemaan nuoresta iästäni huolimatta heidän armoillaan kokonaiset kuusi vuorokautta. Onneksi minua hoitivat sellaiset ihmiset, ketkä tiesivät mitä heidän uravalintansa toisi tullessaan. Rankkaa ja keskipalkkaista vuorotyötä. Henkien pelastamista, haukkujen ja kiitosten vastaanottamista. Kutsumustyötä. En laske enää hoitajia oman arvostukseni piiriin. Syyttäkää siitä Tehyä, joka masinoi teidätkin osaltanne tuhoamaan arvostetun suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan.

Julkisen keskustelun taso on ollut luokattoman hirveää, johtuen asioihin perehtymättömästä ja nopeasyklisestä idioottimedia-sukupolvesta. Kaikki pitää saada nopeasti ilmoille, olettamuksista tulee uutisia ja kärjistämällä paisutellaan asioita ohi oikean sisällön. Esimerkkinä kokoomusjohdon runttaaminen ja syyllistäminen kaikesta. En heistä itse kovinkaan paljon pidä, mutta haluan pitää omat argumenttini faktapohjaisina. Todisteita maagisen 500€:n varsinaisesta lupaamisesta ei ole. Puoluesihteeri korkeintaan puhui ohi suunsa, sekin oikaistiin nopeasti. Katainen on kaikesta huolimatta kyvykkäimpiä valtiovarainministereitä pitkiin aikoihin, tutkimuksien mukaan Euroopan toisiksi paras. Googleta vaikka.

Vanhasen testosteroninen nyrkki liiskasi Annika Lapintien mielestä hoitajat. Jättäisi Lapintiekin huutelut viisaammille ja keskittyisi kansakoulun matematiikan kirjoihin. Lapintie murskasi omat mielikuvani fiksuista vasemmistolaisista, kun ennen luonnehdin heidät hunningolle joutuneiksi humanisteiksi, jopa ajattelijoiksi. Nykyisin pidän heitä vain rehellisesti idiootteina. Toki Martti Korhosellakin on osansa tähän luokittelun muutokseen. Vanhasen päänavaus oli erittäin tarpeellinen, hallitus ei hyväksy ihan mitä tahansa keneltä tahansa, emme edelleenkään neuvottele terroristien kanssa.

Demarit voisivat jo pikkuhiljaa hyväksyä olevansa oppositiossa. He voisivat myös miettiä seuraavaa; hallituksen kaudesta ei ole kulunut edes kokonaista vuotta, kun naisvaltaisten alojen palkat on nostettu "kohdilleen" ja opintotukeen on tullut merkitseviä muutoksia. Asiat, joita demarit runnoten tuhosivat huolettomasti 12 vuotta, on nyt korjattu. Tämänkään näytelmän ei tarvitsisi olla näinkään traaginen, jos demarit olisivat tehneet oman osansa aikanaan.

Hoitajien keskipalkka oli muuten 2487€/kk, minusta se on ihan tarpeeksi verraten kolmen ja puolen vuoden korkeakoulutukseen. Työ ei ole vaativaa, se on vain vittumaista ja ajoin rankkaa. Siis ihan samanlaista, kuin meidän muidenkin työ. Elämä on valintoja täynnä ja niistä pitää loppukädessä kantaa itse vastuu. Tällä tahdon sanoa, että häivyn maasta verorahoineni niin nopeasti kuin vain kykenen. Olen aivan vitun täynnä tätä nykyistä Suomen meininkiä.

-Teemu Sikari

Pääkirjoitus

-Ulkomaalaispolitiikkaa kovennettava

Ruotsi on ottanut vuosikymmeniä ulkomaalaisia maahansa. Näennäisesti kaikki on hyvin, mutta lähiöissä kytee aikapommi. Ulkomaalaiset ovat ahdistuneita vieraassa kulttuurissa, eivätkä ole oikeasti sisäistäneet ruotsalaista arvomaailmaa. On ajan kysymys, milloin Ruotsissa nähdään vakavia ulkomaalaismellakoita. Ruotsissa ongelmaan on pikkuhiljaa onneksi tartuttu.

Suomeen monet asiat tulevat Ruotsista pienellä viiveellä. Näin myös ulkomaalaisongelmassa. Onkin korkea aika tarttua ulkomaalaiskysymyksiin uudella särmällä.

Kouri-ryhmän mielestä Suomen ulkomaalaispolitiikan johtotähdeksi tulee ottaa työvoiman saatavuus. Australiassa maahan otetaan määräajaksi nuoria, ympäri maailmaa suoritettaviin töihin. Määräaikaiset maahanmuuttajat määrätään tietyksi ajaksi, esimerkiksi puoleksi vuodeksi yhteen kaupunkiin. Australian malli sopisi erinomaisesti myös Suomeen. Suomi ei tietenkään ole maana yhtä houkutteleva, kuin Australia, mutta Suomi on esimerkiksi makedonialaisille unelmien täyttymys.

Pakolaiskiintiötä on ehdottomasti laskettava ja somalien kotiuttaminen olisi viimein käynnistettävä. Valtio voisi lähettää kaikille ongelma-maahanmuuttajaryhmille, kuten somaleille, kirjeen ja tarjota paluuta etnisille juurilleen. Vaikkapa muutaman tuhannen euron muutosturvan kannustamana. Hyviksi koettuja etnisiä ryhmiä, kuten intialaisia, tulisi houkutella Suomeen erillisillä projekteilla. Rikoksen tehneet ulkomaalaiset tulisi saada nykyistä helpommin ulos maasta.

-Kouri-ryhmä

Suomen Turku

Suomen Turku nimitetään tänään virallisesti vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Turussa on hyvä kulttuuria harrastaa, on Turun linnaa ja tuomiokirkkoa. Vuonna 2006 silloinen kulttuuriministeri Tanja Saarela päätti, että Turku olisi ehdokkaista paras. Muita olivatkin Tampere, Oulu, Jyväskylä, Lahti ja Mänttä. Käytännössä vuoden 2006 päätös Suomen ehdokkaasta sinetöi kulttuuripääkaupungin, vaikka Euroopan neuvosto siitä byrokraattisesti päättää.

Entäs Suomen vaihtoehdot? Tampere olisi muuten hyvä, mutta heidän kulttuurinsa rajoittuu mustamakkaraan ja vallan hilpeään tapaan puhua. Ouluakin olisi voitu muuten harkita, mutta kulttuuri on ikävä kyllä muutakin kuin kierros Potnapekalla ympäri "kaupunkia". Jyväskylän pudotti pelistä liian vahva humanistinen ja työväenhenkinen kulttuuriperintö, hampunkatkuinen jopa. Lahdesta taas tulee keskiverto Keijolle mieleen Nykänen, siitä tulee mieleen Mervi, se taas johtaa Tapolaan ja se siitä. Mänttä, ihan oikeasti, mitä vittua?

Tämän tunnustuksen ansiosta voidaankin hienosti muistella, kuinka kristinusko tuli Suomeen Turun läheltä. Voidaan muistella Turun tärkeyttä niin hansa-kaupunkina, kuin entisenä pääkaupunkinakin. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että Nousiaisten kunnalle kuuluu kaikki tunnustus ja arvostus, mitä Turku nyt nauttii. Sinne se piispa Henrikin ruumis haudattiin ja kirkko rakennettiin, siellä se sarkofagi vieläkin lepää. Turun varastaessa piispanistuimen Nousiaisten väeltä, se sai silloisena aikana kansallisen yhteisön arvostuksen ja kauppayhteydet aukesivat.

Turku aloittaa kulttuuripääkaupungiksi nimittämisen juhlinnan 20.11.2007 klo 18:00 teatterisillalla, Turku palaa-juhlat. Aion olla yleisön joukossa huutamassa kitarisani rikki:"Toivottavasti". Turussa on pelkkää maantieteellistä kulttuuriperintöä, typerä mongertava murre, sisäsiittoinen väestö ja kaikenlaista kehitystä jarruttava kaupungin hallitus. Rautatie- ja linja-autoasema näyttävät funkkis-tyylistään huolimatta Kekkosen vittumaiselta kostolta. Tuo nyt sitten vieraita sinne.

Nousiaisten lakkautettu rautatieasema on idyllinen paikka, linja-autoasemaa siellä ei ole, mutta sinne pääsee helposti kasitietä pitkin. Siellä on ihan omanlaisensa meininki, ketä siitäkin päättää, että kulttuuripääkaupungin on oltava kaupunki? Miksi Tampere edes oli ehdolla, kun sitä ei EU luokittele edes kaupungiksi hajanaisuuden vuoksi. Perustan oman hankkeeni. Nousiainen 2011 Euroopan kulttuuripääkunta. Tue hanketta kommentoimalla tätä tekstiä ja pommittamalla meppejä.

-Teemu Sikari

Puola - Euroopan Forssa

Puola on hieno maa. Sieltä ei kunnianhimoa ja yritteliäisyyttä puutu. Puola on aina muistanut olla uhmakas muita valtioita kohtaan ja on aina valmiina kärhämään, jos joku vain haastaa. Natoon ystävämme Puola liittyi jo 1999, siellä he olisivat omiensa seurassa. Ja paskat.

Nato-maista Puola vetää juuri ja juuri sotilaallisesti vertoja ainoastaan yhdelle ja sekin on piskuinen Slovenia. Virostakin löytyy enemmän mahtia ja munaa, kuin Puolasta. Viro sentään vittuili patsaskiistassakin niin pahasti venäläisille, että itseäkin hirvitti. Kerrataan siis tähän väliin Puolan sotilaallista historiaa, hyvin laveasti tietenkin.

Puolan sota(1600-1629) käytiin Ruotsin ja Puolan välillä. Ruotsi oli tuolloin pienoisessa taantumusvaiheessa valtansa kannalta, mutta aina nyt voi uutta taktiikkaa Puolaan koittaa. Sotaa käytiin lähes kolmekymmentä vuotta ja neljään otteeseen. Lopulta hakkapeliittojen vyöryessä kohti Varsovaa, saivat puolalaiset saksalaisten avulla heitä pidäteltyä. Sovittiin aselepo ja Ruotsi sai Preussin satamien tullitulot, noin kolmannes silloisesta Ruotsin budjetista.

Suuressa Pohjan sodassa(1700-1721) Puolan valtakunnan armeija oli mukana vuosina 1701-1703. Ei tarvitse arvata kahta kertaa, kuinka tälläkin kertaa kävi. August II Väkevä eli Puolan silloinen kuningas, pakeni verilöylymäisen nujerruksen jälkeen Liettuaan ja Kaarle XII valitutti Stanisław Leszczyńskin Puolan kuninkaaksi 1704. Nämä olivat kuitenkin niitä aikoja, jolloin televisiota ei ihan joka kodissa katseltu. Pokemonejakin saivatkin joululahjaksi ainoastaan todella kiltit ja kuninkaiden lapset.

Nykyaikaisempana nöyryytyksenä voimme muistella vaikka Toiseen maailmansotaan johtanutta niin kutsuttua viimeistä niittiä. Saksan rikottua jo lähes kaikkia mahdollisia Versaillesin rauhansopimuksen ehtoja, he rikkoivat vihoviimeistä - hyökkäämistä Puolaan. Britannian ja patonkipelkureiden eli Ranskan annettua turvatakuut Puolalle, oli heidän pakko julistaa sota Saksaa vastaan. Saksalla ei kuitenkaan kauaa nokka tuhissut Puolassa, sillä tämä aluevaltaus oli ohi 27 päivässä. Paljon nopeammin, kuin Jäätteenmäen hallitus, hahaha. Ranskaa ja Britanniaa ei oikeasti kiinnostanut Puolan kohtalo, siksi Ranskan ja Saksan rajoilla käytyä sotaa kutsuttiinkin yleisesti valesodaksi.

Kaikkein tuoreimpana sotilaallisena nöyryytyksenä, pidän kuitenkin eilistä uutista kamppailusta Naton sotilaskomitean johtajuudesta. Vastakkain olivat Italia ja Puola. Yllätys, että vanhanajan pahan akselissa mukana ollut valtio voitti yökastelija-Puolan. Toisaalta, tähän saakka kyseisessä Naton korkeimmassa virassa on ollut kanadalainen. Silti, jos Natoa johtaisi puolalainen, niin veikkaan, että seuraava kylmä sota ei jättäisi ketään kylmäksi. Italialaista pitää sentään jo vähän varoa, sitäpaitsi, he jos ketkä ymmärtävät oliiviöljyn, mafian ja viinien päälle.

-Teemu Sikari

Yksikätinen rosvo

Suomalainen media sai taas yksikätiseltä rosvolta jättipotin. Jättipotti tulee aina väistämättä, kun koneeseen tunkee kolikoita aikansa. Tällä kertaa uhreja oli kahdeksan, luultavasti pian yhdeksän, riippuen selviääkö surmaaja saamistaan vammoista. Jokelan koulun tämänpäiväiset tapahtumat olivat seuraus suomalaisen yhteiskunnan amerikkalaistumisesta.

Pilleri poskeen ja taas hymyilyttää. Suomalainen, kuten Amerikkalainenkin nuori kokee kovaa painostusta niin yhteiskunnan, kuin omien yhteisöidensäkin puolelta. Mielialalääkityksen ovat läpikäyneet täälläkin yhä useammat nuoret. Joka neljäs suomalainen syö niitä ja suurin osa käyttäjistä on alle 30-vuotiaita.

Yhteiskunta kasvattaa nuoria olemaan julkkiksia ja median tosi-TV-ohjelmat näyttävät kuinka "taviksetkin" niin helposti toteuttavat amerikkalaista unelmaa. Samaan aikaan säädetään uusia lakeja ja kieltoja, viedään vapaus erilaisin tavoin ja valvontaa lisätään. Kuinka näin siis voi vielä käydä? Seuraavaksi voin kai odottaa konservatiivi-vanhuksilta uusia valvontakeinoja ja rajoituksia. Youtubet ja internetit kielletään, kotiintuloajoista ja ulkonaliikkumiskiellosta käydään valtiotasollakin kovaa keskustelua.

Lääkefirmat painavat pillereitä pian neljässä vuorossa, jotta kiireisten vanhempien lapset saadaan vaivattomasti kuntoon. Kenellekään ei tule mieleen aika ajoin kysyä vierustoveriltaan, kollegaltaan tai lapseltaan, kuinka hänellä menee? Lääkefirmojen ratkaisu on niin helppo, ettei ajatella, että yhteinen ruokailuhetki edes kerran päivässä, säästäisi nekin rahat. En usko, että evoluutio muuttaa 10-20 vuodessa nuoria niin, että heistä on valtaosa masentuneita ja tarvitsee välttämättä psykiatrista hoitoa ja lääkitystä.

Valtiovaltaa ei edes kiinnostanut puuttua koko asiaan. Valtion molemmat ylimmät johtajat pahoittelivat tapahtumaa uhrien omaisille ja maksimissaan käynnistivät pian käytävän typerän ja turhan keskustelun syistä ja seurauksista. En luota siihen, että oikeita johtopäätöksiä tehdään tälläkään kertaa, ei niitä tehty Amerikassakaan. Koulujen oville tuotiin vain metallinpaljastimet ja aseistetut vartijat. Media paheksui tapahtumaa upeasti, nostivat syyttävän sormen blogeja ja youtubeja vastaan. Näistä medioista videot ja kirjoitukset poistettiin välittömästi, kun asiaan ehdittiin reagoida. Liian myöhään, sillä Ylen kanavilla ja muissa medioissa kyseisen sankarin tuotoksia näytetään tauotta.

Surmaajan viestiä viedään väkisin ihmisten tietoisuuteen, kunhan katsojia ja lukijoita vain riittää. Toisaalta, olisihan se tekopyhää medialta olla toimimatta juuri niin, saattaa nimittäin joku muukin saada ideoita päähänsä ja tuottaa useita työtunteja näille nuorille journalismin neroille. Yksikätiseen rosvoon on tungettu taas kolikko poikineen.

-Teemu Sikari

Tottele

Älä puhu puhelimeen ajaessasi autoa, älä roiku edellä ajavan puskurissa kiinni, maksa tv-lupamaksusi, älä matkusta pummilla julkisissa, älä kiroile, toimi sääntöjen mukaan, älä polta parvekkeella, älä polta kotonasi, lopeta tupakointi, osta vain reilun kaupan tuotteita, äänestä, älä ole känniääliö, maksa verosi, älä tue harmaata taloutta äläkä missään nimessä kailota kännykkään julkisissa kulkuvälineissä.

Ahdistaako? Maailmamme on normeja ja etenkin kieltoja täynnä. Vanhempi ikäpolvi on vihdoin saavuttanut valtansa lakipisteen. Ne samat parrat, ketkä nuorina kloppeina ottivat vallan 80-luvulla, ovat nyt vanhuksia. Heitä kiinnostavat vain hiljaiset ja rauhalliset eläkepäivät, tietenkin muita häiriten ja riehuen. Pitäähän kaduilla järjestys olla. Heidän hermoilleen käy, kun yhteiskunta kehittyy, tulevat mobiilipelit ja käsittämättömät digiboksit. Onhan se helvetin vaikeaa iskeä scart-johto toisesta vehkeestä toiseen ja sohlata vielä antenni- ja virtajohto oikeille paikoilleen. Asennukseenkin menevät sietämättömät 5 minuttia ja kokonaiset kaksi napin painallusta.

Kangasalla rakennettiin ryppynahkaisten ikäloppujen vaatimuksesta jonkinlainen vanhustentalo aivan torin laidalle. Nyt rakennuksen edessä olevalta kadulta on kielletty liikennöinti klo 22-06, siis "normaalien" ihmisten nukkumaanmenoaikana. Tämäkin kovan ryppynahka-lobbauksen ansiosta. Oikeastaan odotan innolla hoitajien toteuttavan villeimmät uhkauksensa, voisimme kätevästi päästä eroon muutamasta ongelmatapauksesta, ketkä jostain käsittämättömästä syystä saavat vielä äänestää ja päteä. Minusta äänestäminen tulisi kieltää kaikilta yli 65-vuotiailta, heistä kyllä pidetään huolta, sillä omaisuutensa äänestää paremmin kuin yksikään seurakunta- tai eduskuntavaalin jätetty numerolappu.

Uudistaisimme samalla hallintoelimiä ja saisimme uuden 80-luvun kukoistamaan, mutta me emme ryssisi läheskään niin pahasti kuin demarit 90-luvun alkuun mennessä. Uusia maunokoivistoja meissä ei ole ja tarjahalosetkin jäivät 70-luvulle kermakakkuaktivismeineen. Meidän joukoistamme löytyy taitavia finanssineroja ja monipuolisia ajattelijoita. Ei yhtään sota-aikoihin jumiutunutta vanhaa jäärää, kenen suurin prioriteetti elämässä on kiinteä uloste.

Tästä tekstistä voi olla montaa mieltä, mutta eikö olisi jo nuoremman sukupolven aika ottaa ohjakset käsiinsä? Ammattiliittojen keskusjärjestötkin voisivat Akavaa lukuunottamatta uudistaa pikkuhiljaa johtajiaan. Hävytöntä miten pitkään he ovat saaneet olla paikoillaan, nauttien järjestäin yli 100 000€:n palkkaa ja katselevat ikkunasta ulos itkien, tänä vuonna ei tullut TuPoa ja palstamillimetrejä. Pitäisköhän järjestää liittokokous etukäteen, pääsis ees vähän pätemään...

-Teemu Sikari

Arvonimet

Suomalaiset tykkäävät suunnattomasti arvonimistä. Meillä ei ole sivistyksemme kivijalkana kuningashuonetta, joten joudumme tyytymään typeriin tasavaltalaisiin titteleihin. Itsenäisyyspäivä lähestyy ja arvonimiä jaetaan taas kaiken maailman säätäjille. Seuraavassa muutama esitys uusiksi arvonimen saajiksi.

Vuorineuvos on arvonimi, jonka saa suomalaisessa yrityselämässä jos on saanut yritykselleen kartellisakot Euroopassa, kuten Antti Herlin tai miljardien alaskirjaukset Yhdysvalloissa, kuten Jukka Härmälä. Vuorineuvos tulee alunperin kaivosteollisuudesta ja olisikin aivan luonnollista että arvonimen saisi Sampon pääjohtaja Björn Wahlroos. Samoin kuin kaivostuotteet myös Wahlroos on aika syvältä.

Valtioneuvos vastaa politiikassa vuorineuvosta. Harri Holkeri on valtioneuvos, koska edisti rauhaa Pohjois-Irlannissa. Ehdotan valtioneuvoksen arvonimeä vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäelle, joka on edistänyt Blakanin alueen rauhaa Suomi-Serbia jalkapallo-ottelussa.

Ministerin arvonimi on arvostetuin arvonimi koko Suomessa. Aatos Erkko on saanut sen pitkästä uurastuksestaan päätoimittajana ja mediakonsernin suuromistajana. Christoffer Taxell sai ministerin arvonimen kunniakkaasta poliittisesta urastaan ja sittemmin toiminnastaan suuryritysten johdossa. Ministerin arvonimeen siis vaaditaan monipuolista osaamista. Näin ollen arvonimi tulee myöntää tänä vuonna Absolute lehden perustajalle ja melkein Helsingin kaupunginvaltuutetulle Jussi Ahteelle.

-Juntta Gran-

Helsingin musiikkitalo

Kiasman aiheuttamasta järkytyksestä en vielä toivu viikkoihin. Olotilaani ei kuitenkaan auta yhtään se, että Helsingin keskustaan halutaan väkisin rakentaa musiikkitalo. Niin, musiikkitalo. Asunnoista on pulaa, kunnilla on talousvaikeuksia ja sairaanhoitajatkin alkavat kyllästyä pelkkiin lupauksiin ja myötätunnon eleisiin.

Tästä kaikesta nousee syyttävä sormeni väkisinkin yhteen ilmansuuntaan, demariin. Musiikkitalon aloittivat demarit, makasiinit polttivat demarit ja Yleisradiota johtavat hyvät demari-veljet. Seuraa suora lainaus Senaatti-kiinteistöjen ensimmäisestä tiedotteesta koskien musiikkitaloa 17.12.2004:

"Tiloista puolet tulee Sibelius-Akatemian käyttöön. Musiikkitalon kustannusarvio on noin 94 miljoonaa euroa. Valtion (Sibelius-Akatemia) osuus rakennuskustannuksista on 45,1 milj. euroa, Helsingin kaupungin (Helsingin kaupunginorkesteri) 24,3 milj. euroa ja Yleisradio Oy:n (Radion sinfoniaorkesteri) 24,6 milj. euroa."

Seuraava lainaus 2.11.2007:

"SRV Viitoset Oy:n jättämä tarjous oli 124 milj. euroa ja ylitti selkeästi Musiikkitalon budjettiraamin. Saadun tarjouksen tavoitehinnan mukaan Musiikkitalon kustannustasoksi tulisi 178 milj. euroa."

Kaikesta tästä pääsevät nauttimaan seuraavat tahot: Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri. Aika kallista huvia rajatulle käyttäjäryhmälle. Miksei tätä pytinkiä voida laittaa jonoon ja rakennuttaa työllistävän vaikutuksen myötätuulessa taloudellisessa laskusuhdanteessa, kun rakentaminen olisi halvempaa. Miksei voida rakentaa mieluummin asuntoja jättimäiselle tontille? Miksei voida tehdä yleensäkin korkeampia asuntoja, vaikka Helsingin siluetti menisikin pilalle? Miksi, miksi ja miksi?

Turhaan kai huolehdin, ehkä Ahteen perhe tuohtuu tästä viivästyksestä niin pahasti, että he muuttavat Ruåtsiin nauttimaan kårkeakulttuurista. Suomessa kun ei osata suhtautua riittävällä vakavuudella ko. kohderyhmän tarpeisiin. Ahteen perheen mukana menisivät luonnollisesti Suomen kaikki baletomaanit ja oopperan suurkuluttajat. Kysyntä loppuisi väistämättä musiikkitaloltakin. 180 miljoonaa euroa lyhentämättömänä hoitajien Norjanmatka-rahastoon tai valtion loppumattomaan velan korkojen lyhennyksiin.

-Teemu Sikari

P.S. Tiedotteet kokonaisuudessaan: http://www.musiikkitalo.fi/nxl/684767/tiedotteet.fi.html

George Soros

Quantum fund-rahaston perustaja ja Englannin pankin kaataja. Quantum fund perustettiin 1969 ja siihen tehty sijoitus kasvoi vuosisadan loppuun mennessä nelituhatkertaiseksi. Englannin pankin George kaatoi myymällä 10 miljardin dollarin arvosta puntia, arvioiden niiden arvon heikkenevän. Päivä tunnetaan piireissä paremmin "mustana keskiviikkona", pikku saarivaltiomme potee vieläkin euroallergiaa tapauksen vuoksi.

Minä haluaisin olla George. Lukuunottamatta juutalaisuutta ja hänen vanhaa typerää nimeään, en myöskään hyväksy hänen typerää tapaansa harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Lähinnä siihen asemaan haluaisin, missä kykenisin tempauksillani horjuttamaan suurienkin valtioiden taloutta. Harjoittelisin tietenkin Luxemburgilla ja etenisin siitä vaikka Vatikaaniin. Loppujen lopuksi tuhojani korjailtaisiin aina Italiassa saakka.

Ranska olisi kuitenkin arkkiviholliseni, ne patongin purijat eivät ansaitse talousmahtia tai edes EU-jäsenyyttä. Opettelisivat puhumaan, kuten normaalit ihmiset ja saisivat maansa hipit ja aktivistit kuriin. Sotilasvaltionakaan Ranska ei koskaan ole ollut uskottava, pätevät vain jollain homolla legioonallaan, hohhoijaa... Ranskasta emme ole saaneet mitään hyvää, se ei tuota muuta kuin Viiniä ja patonkia, eiköhän se onnistu Afrikan orjiltakin.

Jaksaisikohan George vielä viimeisinä päivinään kaivaa kaapistaan taloudenromahduttamissalkkunsa ja lähteä ikään kuin tutorikseni tälle seikkailulle. Olisi mukava oppia aidolta umpikierolta juutalaiselta, miten suurvaltio laitetaan polvilleen old school-tyyliin.

-Teemu Sikari

Ihmeellisillä tasoilla

Maailman talous on vuonna 2007 samassa tilanteessa kuin AIDS 1980-luvun puolivälissä. Amerikkalaisen talouden huono immuniteetti on tarttunut niin sanottujen roskaluottojen myötä ympäri maailmaa. Aidsin leviämistä voidaan hillitä lääketieteen avulla, koska tahtotila on yhteinen: sairaus on nujerrettava maailmasta. Maailmantaloudessa intressit ovat paljon monimutkaisempoia kuin lääketieeteessä.

Kun amerikan valkoinen roskaväki ja mustat häädetään asunnoistaan ja suomalainen metsäteollisuus kärsii heikosta dollarista, euroalueelta tulevat shoppailijat ostavat innokaasti Ralph Laurentia Manhattanilla. Kun Eurooppaan tulee kolmen vuoden kuluttua talouslama ja massatyöttömyys nujertaa Saksan vanavedessä koko Euroopan köyhyyteen, Helsinki on "Very nice" floridalaisten ja new yorkilaisten mielestä.

Pörssiyhtiöiden johtajat ovat nykypäivän päävihollisia koko ihmiskunnalle. Maailman talous on petoeläin joka raatelee demokratian vereslihalle, globaalisti. Yritysjohtajat ovat luoneet ilmaston lämpenemisen ja sitä seuranneesta huolesta kannattavan päästöoikeuspörssin. Yhdysvalloissa pörssiyhtiöt kaappasivat vallan verettömästi jo 1990-luvulla. Euroopassa tämä on tapahtunut asteittain koko 2000-luvun.

Yhdysvalloista lähtenyt asuntoluottokriisi juontaa juurensa pörssiyhtiöiden tarpeisiin. Kun suuryritykset miettivät aikoinaan uusia viranomaisia ja kuluttajia mahdollisimman paljon hämääviä rahoitusinstrumenttejä, aivomyrsky oli varmasti valtava. Tuhot ovat ainakin verrattavissa hirmumysky Katrinaan.

Maailman menossa ei ole enää päätä eikä häntää. Korkeintaan muutama johdannaishybridikorko. Kiinalaiset voivat ostaa amerikkalaiset yritykset ja amerikkalaiset mummot omistavat Nokian. Suomalainen johtaa multikansallista öljy-yhtiötä ja Wall Streetillä yritetään kaapata suomalaista korpimaisemaa UPM:n paketissa.

-Juntta Gran-

Kepun Billy Joel

Vuonna 1998 Mauri Pekkarinen on rutinoitunut oppositiopoliitikko. Häntä arvostetaan yli puoluerajojen asioihin perehtymisestä ja erinomaisista debatointi kyvyistään. Politiikan toimittajat odottavat eduskunnan istuntoa jännittyneinä ja innostuneina. Kohta saadaan raamit päivän ykkösuutiselle. Saliin saapuu myös hallituspuolueiden taitavin väittelijä, Ben Zyscowics. Puhemies Riitta Uosukainen on arvokkaana, mutta ei pysty täysin hillitsemään innostuneisuuttaan koska hän, liioittelematta, rakastaa kahden edellä mainitun poliittisen terrierin yhteenottoja eduskunnassa. Äidinkielenopettajana Uosukainen arvostaa parlamentaarista puhetapaa yli kaiken. Jännitys on huipussaan kun Mauri Pekkarinen aloittaa: Arvoisa puhemies...".

Samaan aikaan Japanissa Elton John on juuri huudattanut lavalle ystävänsä Billy Joelin. Yleisö villiintyy täysin kun Joel puhaltaa huuliharpullaan "Piano Man" kappaleen alkutahdit. Eri puolilla maailmaa kaksi saman ikäistä ja kokoista miestä viihdyttää täysin eritavalla ja toisistaan tietämättä yleisöään. Miehiä yhdistää vain karisma ja ammattitaito.

Eduskunnassa viimeisetkin kansan- ja lehdistön edustajat ryntäävät saliin istunnon jo alettua. yhtä innokkaina varautuneisuuteen opetetut tokiolaiset laulavat mukana puolenyön jälkeen "Uptown girliä".

Mauri Pekkarinen muistetaan ahkerana opposition johtohahmona vaikka uraan mahtuu huomattava määrä muitakin hienosti hoidettuja työurakoita. Billy Joel tunnetaan lähinnä "We didn`t start the fire" kappaleestaan, vaikka ura on ollut harvinaisen monipuolinen.

Mauri Pekkarinen osaa mukautua erilaisiin tehtäviin politiikassa. Oppositiossa hän on ollut vahva mies 1987-1991 ja 1995-2003. Näiden vuosien välissä ja jälkeen hän on toiminut niin sanottuna superministerinä. Pekkarinen saavutti oppositiojohtajana jännittyneen tunnelman heti hallitusvastuun jälkeen vuonna 1995. Vakuuttava oli myös paljasjalkainen New Yorkilainen Billy Joel kappaleessaan "River of dreams", joka sijoittuu Yhdysvaltojen syvään ja kuuman kosteaan etelään.

Lopuksi vilpittömät kiitokseni Billy Joelille ja Mauri Pekkariselle. Monen kirjoitukseni inspiraatio on tullut Mauri Pekkarisen poliittisesta toiminnasta. Vielä useampi kirjoitus on saatettu loppuun Billy Joelin loistavan musiikin soidessa.

-Juntta Gran-

Meri-Lapin myrskyn silmässä

Uutisissa kerrottiin Tornion räjähdysmäisestä kasvusta. Saamaton kaupunginjohtaja jo toppuutteli kasvuvauhtia, koska raju kasvuvauhti tarkoittaa lisää töitä kaupungin vt-johtajalle. Olihan Tornion muutos mentävä uutisesta innostuneena ja vannoutuneena kouri-ryhmäläisenä paikanpäälle katsomaan.

Olosuhteiden pakosta jouduin matkustamaan Kemin kautta ja viettämään tunnin tuossa neustoliittolaista lähiötä muistuttavassa "kaupungissa". Kemi oli kuin halvauksen saanut. Ihmisiä oli liikkeellä vähän ja entinen Citymarket oli pienennetty yhtä K-kirjainta vähemmäksi. Marketin edusta muistutti hiljaista Mustamäen toria venäläisine hanuristeineen ja suomalaisine juoppoineen. Kaupungin itsemurhaluvut ovat varmasti korkealla.

Onneksi pääsin pian jatkamaan linja-autolla kohti kaunista rajakaupunkia, Torniota. Bussi ajoi Karihaaran voimalaitoksen ohi ja mieleeni tulvi kuvia juuri lukemastani "Sapeli" Simosen muistelmakirjasta. Pankinjohtaja Aarre Simonenhan kovaotteisena demariministerinä kukisti Karihaaran erottelualtaalta alkaneen kommunistien masinoiman lakon ja kapinan. Juuri toiminta tämän kapinan aikana toi elämään jääneen lisänimen "Sapeli".

Tornioon saavuttaessa aurinko loi säteitään jokeen ja rakennustyömaita oli kaikkialla. Ensimmäiseksi kävelin Ruotsin puolelle ja näin neljä kirjainta, joille Tornion talouskasvu perustuu: IKEA. Haaparannan puolella tuntui kuin olisi kävellyt tukholmalaisessa hienostokorttelissa. Ruoka oli ruotsalaiseen tapaan pehmeitä makuja suosivaa ja hyvää. Ruotsissa maksoin ostokseni euroilla.

Palasin massiivisen rakennustyömaan läpi Suomen puolelle ja pohdin kulkiessani, ettei edes Ruotsin jäpäkyörä asenne eurooppalaisesssa rahapolitiikassa aseta esteitä rajakaupunkien turismille ja paikallisten kanssakäymiselle. Haaparannan ja Tornion muodostamalla talousalueella voi maksaa neljällä valuutalla.

Torniossa kiertelin jonkin aikaaa ja join iltapäiväkahvit todella hyvän palvelun paikassa. Alueen sanomalehti puntaroi Tornion suurimman työllistäjän, Outokummun jaloterästehtaan, selviytymistä toimihenkilöiden lakosta. IKEA hypetyksestä huolimatta torniolaiset saavat jo neljännessä polvessa toimeentulonsa "kummulta". Urho Kekkosen ansiosta Tornio sai 1970-luvulla terästehtaansa, joka pelasti kaupungin. Vahvasta työläisväestöpohjasta huolimatta Tornio on ollut aina poliittisesti keskustalainen kaupunki.

-Juntta Gran-

Nykytaide

Kiasma valmistui vuonna 1998. Avajaisviikonloppuna oli hurjan monta kävijää, jopa 30 000. Ensimmäisen miljoonan kävijän raja menikin nopeasti rikki, jo vuonna 2001. Seuraavaa eli kahden miljoonan kävijän rajaa odoteltiin viisi vuotta. Kävijämäärät ovat siis suorastaan rappioituneet.

Lasketaanpa. Yltiöpositiivisesti voisi aloittaa parhaasta mahdollisesta tuloksesta. Avajaisviikonlopun 30 000 kävijää 52 kertaa vuodessa tekee 1 560 000 kävijää vuodessa. Oletetaan laskemisen helppouden vuoksi, että kävijämäärät tässä laskelmassa yltävät koko viikolle. Entäs tilanne vuosina 2001-2006, miljoona uutta kävijää viiden vuoden sisään, 200 000 kävijää vuodessa. Maalaisjärjellä se on 3846 kävijää viikossa, 769 päivässä.

Kiasma maksoi aikoinaan yhteiskunnalle 200 000 000 markkaa, yli 33 miljoonaa euroa. 3,3 miljoonaa euroa lisää ruikuttaville kuntatyöntekijöille vuodessa hulppean kymmenen vuoden ajan. 3,3 miljoonaa jaettuna 475 000 kunta-alan työntekijälle on jo 7€ lisää liksaa vuodessa. Siis ihan kaikille kunta-alan työntekijöille ja kymmenen vuoden ajan. Miettikää paljonko se olisi Tehyn 124 000 jäsenen kesken... Edes jotakin.

Kävin tänään Kiasmassa. Näyttelyt olivat aivan paskoja. Kuka tahansa idiootti osaa tehdä savotan, iskeä puiden ympärille pari käytettyä autonrengasta ja väittää sitä moderniksi avunhuudoksi maiseman rikkoontuneisuudesta. Voi luoja. Olin aidon järkyttynyt nykytaiteen tilasta. Myönnettäköön Kiasmaan päässeiden taiteilijoiden hyväksi, että oli joukkoon eksynyt muutama oikeasti osaava Kankaanpäässä oppirahansa maksanut taiteilija. En kuitenkaan pidä lottokupongin kehystämistä taiteena, saati sitten isojen kankaiden töhrimistä. Yksikään teos ei pysäyttänyt tai laittanut miettimään teosta syvemmin.

Nykytaide on Kiasman näyttelyyn perustuen rappiolla. Brassailevat nuoret ja tuuheapartaiset kylähullut lähinnä vain yrittävät kikkailla erilaisilla tekniikoilla. Säälittävää. Itsekin toteutin Kiasmassa omaa teostani käyntini aikana, huutelin jokaisessa huoneessa suoran ja rehellisen arvioni teoksista: "Paskaa!", "Savotta ei ole taidetta!", "Vau, pyöreä kangas, vau!", sitten perässäni alkoikin olla jo liian monta opasta. Teokseni nimeksi voisi laittaa vaikka "Totuus" ja voisin toteuttaa sen ihan jokaisena päivänä kävijöiden iloksi. Onneksi menin sisään vapaalipulla ja tuhlasin kallista aikaani vain puolisen tuntia. Vähänkin enemmän olisi ollut liian armeliasta suomalaiselle nykytaiteelle.

Missä oli se kuuluisa suomalainen muotoilu? Eipä näkynyt Iittalaa ja ruisleipiä esillä. Siinä on kateellisille hyvää ja myyvää taidetta, perkele.

-Teemu Sikari

Tekopyhä ristiretki

Juntta pitää Salvador Dalin tauluista, mielipiteistäänkin näkee, että realismi ei kuulu kaverin sanavarastoon. Tarkistamalla lähteesi ja lopettamalla "mutu"-tiedon levittämisen, näkisit sinäkin roikkuvien kellojen takaa oikeaakin sanomaa. Kokoomus ei koskaan luvannut 500€ lisää hoitajille. Kyseessä oli konditionaalimuoto, pitäISI antaa, JOS olISI, demarit kuitenkin vetivät kassan tyhjäksi ja valtion velka lyheni koroillaan. Kokoomuksen puoluesihteerin kömmähdyksiin en halua puuttua, sen verran hävettää itseänikin hänen korkealaatuinen typeryytensä eli siinä olit Juntta oikeassa.

Se mitä hoitajien palkkoihin muuten tulee, ei voida Kokoomusta millään muotoa edes leikillään syyttää. Heidän palkkakuoppaansa on jo vaaleissakin todetut kolme syytä: demarit, demarit ja demarit. 12 vuotta hallituksessa suhdanteiden hoidellessa työttömyyttä ja punasten veljien valvoessa mediaa. Mitään ei tehty, koska ei tarvinnut. On turhaa syyttää puolueellista mediaa Kokoomuksen menestyksestä, mietipä muutaman kerran, minkä väriset langat ohjaavat marionetteja niin Sanomatalossa kuin Isossa pajassa.

Aamulehti on luku sinänsä, mutta se ei kosketa sivistynyttä Suomea, ainoastaan Tamperetta ja sen lähialueita. Hoitajien pitäisi tyytyä 15-16% palkankorotuksiin. Äärettömän fiksu hoitaja voisi myös ymmärtää, että järjestäytyisi uudestaan uuteen liittoon ja unohtaisi ikuiset Tehyn tehottomat työtaistelutoimet. Moraalittomampaa porukkaa saa hakea. Sitäpaitsi palkkaa saa 1,2% enemmän liittymällä tasa-arvoiseen ns. Loimaan kassaan. Yleissitovuus takaa edut ja idiotteja Tehyyn löytyy jatkossakin juuri se tarvittava määrä.

Mielestäni voisi aina alentaa vähäsen hoitajien palkkoja, kun he töppäilevät. Julkisuudessa kun näitä tapauksia alkaa näkyä ja kuulua. Insuliinisurmat ja Superilaisten kiusaamiset. Isot pahat Tehyläiset alkavat omiaankin vainoamaan, upeaa esimiesaseman väärinkäyttöä, sanoisinko peräti naisille ominaiseksi. Palkkauksen voisi laittaa telemarkkinointialoilta tuttuun tulosjärjestelmään, kun saa päivässä sata vanhusta käytettyä kusella ja vaihdettua vaipat, pääsee toiseen palkkaluokkaan. Itse käyn yksityisellä, koska haluan nopeaa, asiantuntevaa ja iloista huolenpitoa. En happamia, kiukkuisia, elämäänsä kyllästyneitä ja rumia kotkia.

Vai punamultaa vielä. Tekstiviesteilläkin voi tehdä ulkopolitiikkaa, mutta veropetokseen tarvitaan jo Keskustalaiset kengät. Puhumattakaan Heinäluoman vaalilupauksista, syö häränlihaa ja väittää tulleensa toimeen työttömyyspäivärahalla. Näin meillä ay-liikkeessä.

-Teemu Sikari


P.S. Valtion velan korkoa on maksettu 1990-2005 yli 58 miljardia euroa. Se on sitä parlamentarismia.

Etelärannassa menin kaffelle

Muistelen aina kaiholla niitä lukuisia kesäpäiviä, joita vietin Tukholmassa. Länsinaapurimme pelkkä kaupunkikulttuuri ja rauhallinen tehokkuus saavat oman maamme umpimielisen ja katkeroituneen kulttuurin kalpenemaan. Parhaiten tämä näkyy orastavassa kahvilakulttuurissa.

Osa saattaa jo ruudun takana ihmetellä, että mistä ihmeen kahvilakulttuurista nyt puhutaan. Niinpä, Suomessa sellaista ei vielä ole ja Tukholmassa on jo vuosikymmeniä voinut hiljentyä Cappucinon ääreen lukemaan kirjoja, joita ei edes ymmärrä. Saatetaan sieltä ruudun takaa älähtää, että onhan suomalaisilla Wayne's coffee, Robert's coffee ja S-ryhmän riemuvoitto Coffee house.

Niin. Onko se kahvilakulttuuria, että kiireessä jonotetaan teollisesti valmistettua leivonnaista tai välipalaleipää orjamaisesti ikään kuin liukuhihnana? Onko se kahvilakulttuuria, että saa maksaa kahvikupista enemmän kuin riistofirman virvoitusjuomapullosta, tietäen samalla, että sisältö kupissa on juuri sitä saatanan samaa Juhla mokkaa? Kahvilakulttuuria on se, että painelet kadulta yhteen useista kahviloista, joissa on oikeasti väljät tilat ja kiireetön olo. Sellaista ei Suomesta hevin löydä. Ruotsissa on joka kadulla ja pyörätiellä.

Eilen olin ystäväni kanssa henkisellä metsästysreissulla, etsimme Helsingin keskustasta seuraavat kriteerit täyttävää kahvipaikkaa: ei täynnä ihmisiä, välitön tunnelma, seesteinen ja esteettisesti silmää miellyttävä. Tunnin etsiskelyn jälkeen ajattelimme mennä kaikesta huolimatta Ortodoksista kirkkoa vastapäätä sijaitsevaan Cafe Engeliin, mikä pettymys. Paikka on rupsahtanut kuin Aleksis Kiven kerronta ja täynnä suomalaisia juntteja verhoutuneina lähes aitoihin Burberry kaulahuiveihinsa. Todettuamme yhteen ääneen: "Voi ei!", käyskentelimme kohti Etelärantaa.

Yleensä kauppatorin kauppahallista löytyy pieni kulmaus, missä voi mustaan vihkoon kirjoitella ajatuksiaan rauhassa, mutta tunnelman pilasivat automaattiset ovet. Omituinen melske ja pauke käy, kun noista ovista kulkee. Siinä meni koko kauppakäytävän tunnelma, kiitos Kone Oyj. Onneksi kauppahallin kulmalla oli Eteläranta 10, siellä kaappihomot luonteemme saisivat kaipaamansa rauhan, toivottavasti. Astuimme sisään ja ryntäsimme heti ylös Meriterassille, toivoen sieltä saavamme kupilliset mustaa kultaa. Huomasimme kuitenkin olevamme väärässä paikassa asusteinemme ja painelimme muutamia kerroksia alaspäin suoraan Cafe Etelärantaan.

Lounasaika oli juuri päättynyt kiireettömän tehokkuuden keskellä, mutta pyysimme erittäin palveluhenkiseltä tädiltä mahdollisuutta saada kahvia. Hän selitti meille juuri sulkeneensa päivän tilinpidon, mutta tarjosi meille kuitenkin pannusta ilmaiset tutustumiskahvit. Ikinä en ole parempaa ilmaista kahvia juonut. Olen kuitenkin tuon alan huipputekijöitä entisenä ay-aktiivina. Istuessani etelärannan historiallisimmassa osoitteessa ja tuijotellessani rikkoutumatonta ja tyyntä maisemaa, melkein haistoin meren valtavan energian. Ajatuksissani olin jälleen Tukholman tunnelmissa, ikiromanttisella kesäkävelyllä.

-Teemu Sikari

Ikävä hallituskumppani

Kokoomus oli suuressa hurmiossa sijoituttuaan toiseksi eduskuntavaaleissa. Ilmeisesti edes Kokoomus itse ei uskonut lapsellisella vaalikampanjalla pääsevänsä pääministeripuolueen asemaan.

Keskusta voitti vaalit ja sai vetovastuun hallitusneuvotteluissa. Demareiden ihmisistä välittävä politiikka on lähempänä keskustalaista arvomaailmaa, kuin ylimielinen kokoomuslainen pikkuporvarillisuus. Mutta Demarit hävisivät epäkarismaattisen puheenjohtajansa ja puolueellisen median vuoksi vaalit. Keskusta oli kuin pakotettu hyväksymään surkea Kokoomuspuolue hallituskumppanikseen.

Kokoomus on mielestään onnistunut ulkopolitiikassa, koska Ilkka Kanerva on saanut lähettää tekstiviestin Valkoisesta talosta. Vakavasti puhuen, Kokoomus on heikentänyt ulkopoliittista uskottavuuttamme typerillä Venäjä-lausunnoillaan ja asettamalla tasavallan presidentin ikäviin tilanteisiin. Muistutus Kokoomukselle; pääministeri on ulkopolitiikan tärkein toimija.

Kokoomuksen vaalivoitto on herättänyt syystä keskustelua. Media sivuutti korrektisti Kokoomuksen puoluesihteerien töppäilyt, kirjoittaen niistä huolestuttavan vähän. SAK:n Demarien vetoavuksi koettu mainos jouduttiin median paineessa hyllyttämään. Kokoomuksen puoluesihteereillä oli kuvioissa parittamista, hovioikeuden langettavia tuomioita ja perheväkivaltaa. SAK:n mainos oli hauska kevennys vaalien alla. Tulevaan terveydenhuollon työtaisteluun syyllisiä ovat Jaana-Laitinen Pesola (kok.), Markku Jalonen (kok.) ja Jyrki Katainen (kok.).

Vetoan nyt teihin arvoisat Demarit; etsikää kunnollinen puheenjohtaja hyvissä ajoin, ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Huhtikuussa 2011 lyövät kättä työmies ja maamies. Isänmaa saa ikävän välivaiheen jälkeen taas kunnollisen punamultahallituksen!

Pieni varoitus Kokoomuksen suuntaan: loka lentää päällenne kunnallisvaaleissa. On aika kostaa hallituksessa terkemänne pahat teot.

-Juntta Gran-

Keskustan johtajat

Media yrittää järjestelmällisesti luoda väärää kuvaa Keskustapuolueen johtamisesta. Puoluesihteeri Jarmo Korhosen sanomiset kärjistetään, jotta Puheenjohtaja Matti Vanhanen saataisiin näyttämään saamattomalta.

Puoluesihteeri on suomalaisessa politiikassa tärkeä toimija, joka valitaan puoluekokouksessa vaalilla. Puoluesihteeri pyörittää puoluekoneistoa ja vastaa puolueen käytännön johtamisesta. Puoluesihteeri myös ylläpitää tarpeen mukaan arvokeskustelua. Keskustapuolueessa puoluesihteerin tehtävä on poikkeuksellisen tärkeä, sillä puolueessa piireillä ja paikallisjärjesdtöillä on enemmän vaikutusvaltaa, kuin muissa puolueissa.

Puolueen puheenjohtajan ensisijainen tehtävä on ainakin suurimmissa puolueissa pyrkiä mahdollisimman korkealle tasolle kansallisessa politiikassa. Toisin sanoen pääministeriksi. Tässä tehtävässä Matti Vanhanen on onnistunut jo kaksi kertaa.

Pääministerin virkaa on usein verrattu yrityksen toimitusjohtajan tehtäviin, mikä varmasti pitääkin hyvin paikkansa. Puoluesihteerin virkaa voidaan verrata myös toimitusjohtajan tehtävään, tosin puolueen sisällä.

Pääministerin työ on aikaa vievää ja onkin aivan luonnollista, että pääministeripuolueessa puoluesihteerin asema vahvistuu. Näin kävi myös aikanaan demareille, kun Paavo Lipponen oli pääministeri ja Eero Heinäluoma puoluesihteeri.

Keskustan puoluesihteeri ja puheenjohtaja ovat vahvoja johtajia molemmat ja heille tärkeintä on puolueen menestys ja suomalaisen yhteiskunnan hyvä kehitys. Media on yrittänyt saada Matti Vanhasta tekemään "kurinpalautusta" puoluesihteerille, jotta kaunainen media saisi puolueen näyttämään naurettavalta. Onneksi molemmat Keskustan voimahahmot ovat viisaita miehiä, eivätkä ole median vietävissä.

Voimakastahtoiset ihmiset Keskustapuolueen eri toimielimissä ovat vaikuttaneet merkittävästi puolueen hyvään menestykseen.

-Juntta Gran-

Toimihenkilökapina

Ennätyspitkä tulopoliittinen kokonaisratkaisu on päättynyt ja ammattiliitot joutuvat itsekseen hoitamaan asiansa työnantajien kanssa. Lakkovaroituksia annetaan jo kyllästymiseen asti. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n hallituksessa lietsottiin "toimihenkilökapinaa" jo kaksi vuotta sitten. Nyt se näyttää olevan edessä. Lakkokenraalina kaikkien toimihenkilöiden puolesta tullaan näkemään Antti Rinne.

Valkokaulustyöntekijöiden työtaisatelut häviävät mediaseksikkyydessä työläisten lakoille. Toisaalta toimihenkilöt voivat halutessaan pysäyttää esimerkiksi tavaraliikenteen.

Ammattiliittojen johtajat ovat suomalaisessa yhteiskuntahierarkiassa korkealla ja se näkyy myös heidän palkoissaan. Monien ammattiliittojen johtajat tienaavat enemmään kuin huippupoliitikot. Ay-pamput tosin ovat huomattavasti ashkerampia kuin monet poliitikot. Nyt on toimihenkilöliittojen johtajilla näytön paikka jäsenistölleen.

Jos Antti Rinne onnistuu toimihenkilökapinassa, hänet kruunataan STTK:n puheenjohtajaksi. Jos toimihenkilökapinalle käy huonosti Antti Rinne pystyy siinäkin tapauksessa kokoamaan itsensä ja säilyttämään ainakin nykyiset työtehtävänsä ja 12 000 euron palkkansa.

Tämä on toimihenkilöiden viimeinen taisto.

-Juntta Gran-

Pullasorsan pullakerhot

Viime torstaina seuraillessani jälleen eduskunnan täysistuntoa ja suullista kyselytuntia, tuli väistämättä ahdistunut olotila. Suomella ei tunnu olevan minkäänlaista mahdollisuutta kehittyä kansakuntana, niin kauan kuin on olemassa yksikin demari. Etenkään Heinäluoman Eero ei millään tunnu käsittävän omaa asemaansa yhteiskunnassa, omassa puolueessaan tai eduskunnassa.

Kyselytunti oli monessa mielessä naurettava ja täysin turha. Siellä käsiteltiin mm. dementoituneitten kuntoutusta, kopteritilausten myöhästymistä, Myanmarin tilannetta, yliopistokeskuksia ja varusmiesten kansalaisoikeuksia. Viimeisestä esitti kysymyksen ikioma pullasorsamme, Eero Heinäluoma. Muut asiat olivat lähinnä toteamiskysymyksiä, siis ajantuhlausta. Varusmiesten oikeudet kuitenkin herättivät syvemmän mielenkiintoni reservin aliupseerina. Kuvittelin, että olisi kyse suuremmastakin asiasta. Eipä ollut.

Eero halusi vain väkisin perustaa varusmiehille lailla turvatun pullakerhon. Ne, jotka eivät armeijaa ole käyneet, eivät tiedä Varusmiesliiton toiminnan olevan lähinnä palveluksesta pakoilua. En usko Eeron itsensä ikinä käyneen todellista armeijaa, hänkin on niitä läskiperseitä, joiden käsiin ei kukaan henkeänsä laita. Se, että Kainuun prikaatissa oli kielletty varusmiehiä osallistumasta ko. pullakerhon toimintaan, oli siihen varmasti täysin järkeenkäypä syy. Itse ainakin koen, että maamme puolustamiseen liittyvä koulutus on vailla mitään poikkeuksia tärkeämpää, kuin munkkikahvien ääressä varusmiesten liikuntamahdollisuuksien pohtiminen.

Eeron pitäisi mennä näitten varusmieskoulutusta ja -palvelusta koskevien asioidensa kanssa veteraanien kollegion eteen, ennen kuin riehuu typeränä näivettyvässä parlamentissamme. Eerolle voisi myös joku kertoa, että kansalaisoikeudet ovat ihan hyvällä mallilla, lukuunottamatta sitä faktaa, että ainoa meitä kansalaisia rajoittava tekijä on eduskunta kaikkine lakeineen. Loppuun voisi vielä mainita, että dementikoiden asioista ei kannata huolehtia, eivät ne kuitenkaan muista edes äänestää...

-Teemu Sikari

Protestanttien johtaja

Kristinusko voidaan karkeasti jakaa protestantteihin ja katolisiin. Me luterilaiset kuulumme käytännössä protestantteihin, samalla tavalla kuin Fennoskandinavia luetaan länsimaailmaan kuuluvaksi. Ortodoksit ovat isossa kuvassa katolisia ja anglikaaninen kirkko kuin Einari kristinuskon suuressa Big Brother talossa.

Katolista kirkkoa johtaa Paavi esikuntineen Vatikaanista. Paavi on multikansallisen konsernin pääjohtaja, mutta samalla valtionpäämies ja kirkollinen yksinvaltias. Paavin suoria alisia ovat kardinaalit, jotka myös valitsevat Paavin. Kardinaalin virka liitetään tiettyjen arkkipiispojen viran yhteyteen, mutta katolisessa kirkossa on myös "tavallisia" arkkipiispoja.

Protestanteilla ei ole virallisesti nimettyä yksinvaltiasta. Korkein kirkollinen arvo protestanteilla on arkkipiispa. Tätä arvonimeä Suomessa kantaa huonolla menestyksellä Jukka Paarma.

Epävirallisesti meitä protestantteja johtaa Yhdysvaltain istuva presidentti. Tällä hetkellä George W. Bush. Bush on valtakaudellaan korostanut protestanttisia arvoja puheissaan, mutta ennen kaikkea teoissaan. Bushia on helppo arvostella, mutta toisin kuin nykyisellä paavilla; George W. Bushilla ei ole natsimenneisyyttä.


-Juntta Gran-

Pizzassani on Parman kinkkua

Vähän aikaa sitten myin sieluni. Tarkka aika oli viime torstaina ja noin kuuden maissa. Nimeni oli kirjoitettu muutamia kertoja kyseiselle paperille ja keskellä poltti uhkaavan oloisesti myös nimikirjoitukseni. Vastapuoli hymyili voitonriemuaan peittelemättä ja repi tottunein ottein paperista omat kappaleensa. Minullekin ojennettiin paperista kopion kopio, olisin odottanut moraalini ja eettisen perustani röyhkeästä valtauksesta jotakin paljon hienompaa. Kenties jotain kehystettävää?

Kävellessäni ulos tuosta korkeasta talosta, mistä tarinani tulee myöhemmin alkamaan, aloin ymmärtää tekoani paremmin. Tästä voisi tulla hauskaa, saisin uusia ystäviäkin kenties. Voisin vihdoin ohittaa lukuisia jonoja erilaisissa virastoissa kehä kolmosen ulkopuolella. Mielessäni oli kuitenkin vain yksi ja ainut todellinen tavoite. Se veisi aikaa, resursseja, hikeä, verta ja kovaa työtä. Työtä, jolla ei pahemmin olisi tarkoitusta.

Ottamani askel oli ensimmäinen ja vähäisin matkalla Tornin ritariksi. Kotimaan ruokatuotteet ovat avuttomasti hallussani, ulkomaisiin herkkuihin en edes uskalla kajota, peläten tekeväni niille vääryyttä. Kuohuviiniä en kuitenkaan koskaan ole kutsunut samppakaljaksi, enkä täten ole myöskään nostanut toimeentulotukea. On kuitenkin kuljettava loputonta polkua aina vain ylöspäin kulinaariseen maailmaan, hairahduksia tuskin hyvällä katsotaan. Tänään söin esimerkiksi pizzan, jossa oli Parman kinkkua. Tästä ei ihan rosvopaistilla selvitäkään.

Loppuun haluan lausua kohtaloni siivittämän lauseen: "Hyvä ruoka nälättäkin. Janotta juomakin jalo."

-Teemu Sikari

Ruotsin asia on meidän

Suomen ja Ruotsin erityissuhde on ajautumassa peruuttamatrtomaan kriisiin. Kaukaisilta tuntuvat ne ajat kun Urho Kekkonen myönsi Marcus Wallenbergille vuorineuvoksen arvon. Ei tunnu läheiseltä myöskään "Finlands sak är vår" -iskulauseet talvisodan ajoilta. Jos Suomeen hyökättäisiin nyt, yleisin reaktio Ruotsissa olisi "Häkämies, veljesi hakkasi heikompaa sukupuolta, maasi taitaa saada turpaan vahvemmalta osapuolelta".

Suurlähettiläänä Suomea edustaa länsinaapurissa Alec Aalto. Hän on pätevöitynyt lähinnä turhanpäiväisissä tiedotushommissa. Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee raskaansarjan kauppapoliittisen osaajan Tukholmaan etujamme valvomaan.

On todella outoa, että suurlähetystössä on kaksi lähetystöneuvosta lässyttämässä globalisaatiosta ja YK:sta Suomen naapurimaassa. Lisäksi palkkalistoilla on lehdistöneuvos ja kulttuurineuvos!. Talouspolitiikasta vastaa yksi lähetystösihteeri!

Ulkoministeri Ilkka Kanerva. Anna potkut kaikille Tukholman suurlähetystön työntekijöille ja laita ammattilaiset asialle. Ruotsin asia on meidän - nyt ja tulevaisuudessa.

-Juntta Gran-

Stasi-Tiusanen

Pentti Tiusanen on mielenkiintoinen henkilö. Hän on kirurgian erikoislääkäri ja selkäänpuukottava Stasi-vakooja. Nykyisin hän hääräilee omiaan eduskunnassa Vasemmistoliiton kansanedustajana. Stasi-aikoina hänen sanoillaan oli ehkä joillekin tahoille jotakin merkitystä, mutta toisin on nyt. Tiusanen on puolueessaankin unohdettu jääräpää-mappiin.

Kymmenvuotinen ympäristövaloikunnan puheenjohtajuus on jäänyt viime vuonna takse ja mies on siirretty eläkkeelle varapuheenjohtajan toimettomaan tehtävään. Rehellisyyden nimissä koko lautakunta on toimettomuuden perikuva, yksi pullakahvi-kerho lisää kansanedustajien ajankuluksi. Ei sitten kerrota tästä hipeille, menettävät vielä yöunensa.

Tennilän suhteen Tiusasella tuntuu olevan enemmänkin tunteita pelissä. Ehkä Stasi-Tiusanen on antanut Esko-Juhanista myönteisen mainelausunnon erinäisille tahoille, aika velikulta. Suomen kansalta on aikamoinen luottamuksen osoitus, päästää opiskelutovereitaan Stasille arvioinut vakooja noinkin vaikutusvaltaiseen asemaan. Onneksi Stasi-Tiusanen on Vasemmistoliitossa, eikä missään vaikutusvaltaisessa puolueessa, eipähän saa mitään hyödyllistä tietoa käsiinsä. Stasi-Tiusanen on muutenkin jätetty vaikuttamisen ulkopuolelle, kun tarkastelee hänen omien nettisivujensa "teot"-luetteloa.

Sisälukutaidolla Suomen kansalainen huomaa helpotuksekseen, ettei vahinkoa ole päässyt tapahtumaan. Stasi-Tiusaselle jääkin aikaa puuhastella omia pikku askarteluprojektejaan työhuoneessaan ja tarttua pikkuasioihin henkilökohtaisesti. 12 vuotta kansanedustajana ja mies pitää saavutuksenaan jotain epäkäytännöllisen rataosuuden toimintaa, hohhoijaa. mitenköhän monta henkeä olisi kirurgian erikoislääkäri tuona aikana pelastanut? Mitenköhän monta kirurgian erikoislääkäriä taas on tarvittu kiskomaan Stasi-Tiusasen puukkoja pois selistä?

-Teemu Sikari

Mitä Vittua Show

Suomen Pankki on taas hakemassa johtokunnan jäsentä. Matti Louekoski vetäytyy eläkepäiville, mikä ei Suomen Pankin johtokunnan jäsenten tapauksessa tarkoita minkäänlaista elämän muutosta.

Suomen Pankin johtokunnan jäsenet ansaitsevat kuukaudessa 18 000 - 20 000 euroa. Mitään vastuuta heille ei ole kyetty osoittamaan vuoden 2002 jälkeen ja virka-autot päivystävät 24/7. Mukavalta kuulostava virka, mutta viran ansaitakseen on osoitettava kykyä töpeksiä kymmenien miljardien edestä yrityselämässä tai politiikassa. Siispä julkistetuista johtajaehdokkaista Arja Alho on ennakkosuosikin asemassa.

Nimityskierroksen ruodinta alkaa huomenna iltapäivälehdissä. Seuraavat otsikot ja sitaatit tulevat aivan varmasti eteemme. Haukotuttaa jo valmiiksi: "Joku heistä" (12 pärstäkuvaa) , "Saako Arja Alho viimein hyvityksen", "Timo Tyrväinen tunnetaan myös Taljanka yhtyeestä", "Osastopäälliköillä vahvin asiaosaaminen", "Koituiko globalisaatioraportti Vesa Vihriälän kohtaloksi".

Sivuraiteelle joutuneet poliitikot ottavat kilvan kantaa johtajaehdokkaiden puolesta ja vastaan. Mitä enemmän politiikan sivuraiteella, sitä nopeampi kommentointi. Ensimmäiuset kommentit tulevat toisin sanoen Kari Rajamäeltä ja Kimmo Sasilta.

Nimityksistä saadaan lopulta aikaiseksi poliittinen hyökyaalto, jonka tuoksinnassa NATO ja muut vaikeat asiat huuhtoutuvat pankkivaltuuston johtajanimitys esityksien alle. Lopulta Tarja Halonen keksii jonkun katkeroituneen virkamiehen brysselistä, jonka nimeä kukaan ei ole kuullut ja poliitikot alkavat keskittyä huonosti ansaittuun pitkään joululomaansa.

-Juntta Gran-

Sininen laulu vaikenee

Suomalaista menneen ajan kulttuuria ja yhteiskuntaelämää peilataan laatumedioissa nykyisyyteen jatkuvalla syötöllä. Hyvin vähälle on kuitenkin jäänyt kahden viime vuosikymmenen ruodinta. Holtiton luotonanto 1980-luvulla, pankkikriisi, lama-aika, it-hypetys ja -kupla ovat käsittelemättä. Samoin suomalaisen kulttuurielämän syvenevä kriisi.

Olen piirtänyt mielessäni aikajanaa Suomen menestyksestä ja tarinasta 1940-luvulta 2010-luvulle. Viimeiset vuodet ovat luonnollisesti ennustetta.

Suomen kansa eheytyi toisessa maailmansodassa yhteisen vihollisen edessä. Kansallisvaltio säilytti itsenäisyyden kovalla hinnalla ja raskain ehdoin. Jälleenrakennuksesta ja sotakorvauksista kuitenkin selvittiin erinomaisesti. Suomi onnistui tekemään entisestä vihollisestaan tärkeän kauppakumppanin.

1960-luvulla alkoi Suomestakin rakentua pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Vasemmistolaisuudesta tuli nuorisokulttuuria ja se näkyi vahvasti kulttuurielämässäkin.
1970-luvulla Suomi alkoi muistuttaa diktatuuria keulakuvanaan UKK. Toisaalta UKK loi suomalaiseen yhteiskuntaan kauhun tasapainon. Saman joka vallitsi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä. Tasapainon ansiosta vältettiin kolmas maailmansota.

1980-luvun puoliväliin asti Suomessa elettiin niin sanotussa suljetussa taloudessa. Ulkomaiset pääomamarkkinat vapautettiin kertarysäyksellä 1986 ja se johti yksityisten ja yritysten raskaaseen velkaantumiseen ja kulutushuippuun. 80-luvun kulttuuri elämä oli melko pinnallista samoin kuin aikakin.

1990-luvulla Suomessa ja sen toimintaympäristössä tapahtui merkittäviä muutoksia. Neuvostoliitto kaatui ja samalla Suomi menetti tärkeimmän kauppakumppaninsa. Ylivelkaantuminen alkoi näkyä kansantaloudessa ja maa sai uuden porvarillisen hallituksen nostamaan Suomea lamasta. Hallitus teki kiistanalaisia päätöksiä talouspolitiikassa ja antoi pankeille miljardeja rahaa. Samalla kansa jonotti leipää. Yhdentyvä eurooppa loi Suomellekin liittymispaineita Euroopan Yhteisöön (EY sittemmin EU) vuosikymmenen puolessavälissä. Suomi haki jäsenyyttä EY:stä ja kansa puolsi asiaa. Suomi teki näin sodanjälkeisen historiansa merkittävimmän ratkaisun.

Lama alkoi helpottamaan kun työmarkkinajärjestöt tekivät tiivistä yhteistyötä ja hallitus oli historiallisen laajapohjainen. Valoa oli näkyvissä.

Vuonna 2000 Suomi saavutti huippunsa. Kulttuurivienti alkoi vetämään udella sykkeellä ja Jorma Ollila nostatti Dallasissa teknologiayhtiö Nokian kurssia - puhumalla. Itse ymmärsin isänmaani olevan huippukohdassaan samalla hetkellä kun talousuutiset viestittivät Nokian luonnottoman kovasta kurssista. Lama oli selätetty symbolisesti niillä uutiskuvilla joissa vaurastumaan päässyt kansa jonotti leivän sijaan Satama Inrteractiven osakkeita.

It-hypetyksestä seurasi it-kupla ja markkinoiden näkymätön käsi löi avokämmenellä suomalaista piensijoittajaa. Samoihin aikoihin islamilainen maailma muistutti olemassaolostaan keskellä länsimaisen talouselämän sydäntä.

Viime vuodet talouselämä on pystynyt harjoittamaan harvinaisen kovaa toimintaa. Yritykset pitävät käsissään vallan avaimia ja poliitikot tottelevat nöyrästi. Yrityselämää arvostelevat sysätään nopeasti politiikan sivuraiteelle. Globalisaatio takaa omistajien kasvottomuuden ja luo mahdollisuuksia otteiden koventamiseen entisestään.

Ammattiyhdistysliike käy viivytystaistelua olemassaolostaan. Seuraavina vuosina suomalaisten palkka- ja työehtoneuvottelut viedään työpaikkatasolle. Perusteena käytetään tuttuja käsitteitä globalisaatiosta yksilönvapauteen. Suomessa ei ole kovin vakavasti otettavaa oikeistoa eikä vasemmistoa. Ammattiyhdistysliikkeen kastraation jälkeen punainen laulu vaikenee. Suomi uhraa kansallisvaltion rippeet globalisaation alttarille aivan lähivuosina. Silloin kulttuurikin näivettyy ja viimein sininen laulu vaikenee.

-Juntta Gran-

Keskisuomalainen Oyj

Keskisuomalainen Oyj hakee mahtavilla ilmoituksilla konsernille toimitusjohtajaa. Yritys vaikuttaa lukujen perusteella hyvin hoidetullta, mutta kuitenkin johtajaa joudutaan hakemalla hakemaan. Mikä mättää?

Keskisuomalainen Oyj on pörssiyhtiö joka julkaisee ala-arvoisia lehtiä Suomen syrjäisemmissä osissa. Nykyisen konsernijohtajan antama pörssitiedote koskien osakkeiden muuntamista oli päivätty 15.0.2007. Aika modernipäivämäärä perinteiselle mediayhtiölle. Surkuhupaisaksi asian tekee se, että kyseinen pörssitiedote oli korjaustiedote aiemmasta pörssitiedotteessa. Ei kovin toimivaa konserniviestintää viestintäkonsernilta.

Keskisuomalaisen nimikkolehti tunnetaan huonon journalismin lisäksi surkeasta päätoimiottajastaan. Kyseinen päätoimittaja pohtii mieluummin pääministerin naissotkuja kuin alueensa kehittämistä.

Mistä johtuu että hyvältä vaikuttavaan pörssiyhtiön ja sen julkaisemien lehtien johtoon ei löydy kunnollisia tekijöitä?

-Juntta Gran-

Vapaaherran elämää

Arvoisa Sauli Niinistö. Sinä olit kohtalainen ministeri lama-ajan jälkeisessä hallituksessa. Olet omien sanojesi mukaan myös hyvä heittämään keihästä ja naisten iskemisessä olet veteraanisarjassa heti Ike Kanervan ja Dannyn jäkeen pronssimitalisijalla. Shakkitaitojasi sinulla on tapana vähätellä samoin kuin rahan merkitystä itsellesi.

Johtajana olet huhupuheiden perusteella aivan paska. Investointipankin "varapääjohtajana" teit vaalikampanjaa työajalla ja istuit Jaguaarin takapenkillä. Kukaan ammattiyhdistysaktiivikaan ei onnistuisi saamaan tuollaisia etuuksia kuin Sinulla, Sauli, oli edellisessä työpaikassasi.

Sauli, miksi Sinä olet niin pitkävihainen? Olet ollut puheenjohtajana koti, uskonto ja isänmaa puolueessa. Raamatun mukaan anteeksianto on hyve. Olet myös kiusannut pikku Jyrkiä, vaikka annoit hänelle tukesi taannoisessa Kokoomuksen puheenjohtajapelissä. Moni porvari oli huolissaan Jyrki-pojan jaksamisesta ministerikiireiden keskellä. Voisit opastaa Kokoomuksen puheenjohtajaa ja valtiovarainministeriä isällisesti, esimerkiksi siinä että on parempi olla lupaamatta jos ei kykene lupauksia pitämään. Voisit myös kertoa että kun ei tee mitään merkityksellistä, kuten sinä et koskaann tehnyt ministerinä, ei tee myöskään virheitä.

Voisitko Sauli harkita vapaaherran elämää? Ketään ei oikeasti kiinnosta Sinun näkemyksesi Kiinan dollarivarannosta, eduskunnan matkustussäännöistä, kukkamieltymyksistäsi, tai rullaluistelusta. Yrityselämässä osataan siirtyä ajoissa sivuun. Voisit tuoda tämän hyveen politiikkaankin.

-Juntta Gran-

Roskajournalismia

Älykkö-imagon itsemurha on 7-päivää lehden tilaaminen. Seiskaa, Hymyä, Katsoa ja Ohoa pidetään tyhmän kansanosan, eli valtaväestön, keskuudessa roskajournalismina.

Typeryksiä edustavat massaidiootit eivät tietenkään ole lukeneet suomalaisia talouslehtiä. Olen usein lukenut Seiskasta miten joku julkisuuden henkilö on uhkaillut humalassa kapakkajonossa kanssaihmisiään. Ei kovin merkittäviä uutisia , mutta merkittävämpiä kuin Kauppalehden tänään julkaisema tieto pohjois-suomalaisen pienyrittäjän 99:n euron erääntyneestä laskusta. Vastaavia uutisia oli Kauppalehdessä huomattavasti enemmän kuin juoruja Seiskan Kääk!-palstalla.

Moni valtaväestön mielestä roskajournalismia harjoittava lehti on selvittänyt monimutkaisia veropetosvyyhtejä siinä missä talouslehdet raportoivat kaksi aukeamaa vuorineuvoksen ja entisen urheiluselostajan tapaamisesta. Seiska-lehdessä ei ylittyisi uutiskynnys, vaikka soittaisin vihjepuhelimeen ja kertoisin Jukka Härmälän ja "Höyry" Häyrisen jutelleen monta tuntia Kööpenhaminan lentokentällä vuonna 1983. En varnmasti saisi vihjepalkkiota, manipuloitua kuvaa kyseisistä herroista ja mainintaa tyyliin: "...StoraEnson sijoittajasuhteita seuraavat supisevat".

Ruotsissa talouslehdet ovat tasokkaita ja juorulehdet melkoista hömppää. Tämä olisi toivottava asetelma Suomeenkin. Ruotsalainen Dagens Industri selvitti vuonna 2004 Skandia vakuutusyhtiön epäselvyydet, mikä aiheutti asuuren määrän henkilövaihdoksia ja poliittisia lisäselvityksiä. Kauppalehti kertoi jokin aika sitten tärkkelyssiepparin vaikutuksista Karkkilan teollisuustontteihin.

-Juntta Gran-

Asianajajat

Suomalaiset asianajajat ovat ryhmä pelottavia hulluja.

Tällä hetkellä valtio maksaa veronmaksajien rahoilla kohtuutonta palkkiota miehelle joka puolustaa pokerinaamalla esimerkiksi poliisimurhaajia. Omassa kotikasvatuksessani poliisimurhaajat olivat arvoasteikolla melko alhaalla.

Poliisimurhaajien edusmiehen vastapuolella pelaa kyseisessä oikeudenkäynnissä ensisijaisesti talousrikollisten puolesta selittelijöinä tutuksi tullut herraporukka.

Pelkistettynä suomalaisten asianajajien työnkuva on seuraava: puolustaa raiskaajia, murhaajia, valtiota ja muita epämiellyttäviksi koettuja tahoja. Samalla he pilaavat monen tavallisen suomalaisen elämän. Ei kovin kunniallinen ammatti.

Asianajajien moraalikäsitykset vaikuttavat vähintäänkin moderneilta. Kuitenkin ammattikunta on hyvin konservatiivinen ja tasa-arvokysymyksissä luterilainen kirkkokin menee edelle. Asianajajaliiton sivuilla voi hakea asianajan hakukriteerillä "sukupuoli". Onkohan asianajaja naisen euro edes 30 senttiä?

-Juntta Gran-

Entinen valtiomies

Paavo Lipponen on saanut neuvonantajapestin Pohjolan Voimasta. Muistaakseni entinen pääministeri ja puhemies piti työntää eurooppalaiselle huipputasolle ydinvoimaloita lobbaamaan. Ei pohjois-suomalaisia risupolttolaitoksia ohjeistamaan.

Jos Lipponen ei olisi muodollisestikaan vasemmistolainen hänen loppusijoituspaikkansa olisi ollut Elinkeinoelämän Valtuuskunta (EVA). Nyt entinen valtiomies tekee pätkätöitä siellä täällä suuria kohuja aiheuttaen.

Media selostaa mielellään yksityiskohtia Paavo Lipposen pienestä työtilasta ja suureellisesta tavasta matkustaa. Samalla tarmolla viestimet "paljastavat" arkaluontoisia DDR-suhteita ja antavat kaiken maailman narsisteille kohtuuttomat määrät palstatilaa ja uutisminuutteja. Yllättäen ikivanhoihin vakoilukeskusteluihinkin on saatu Paavo Lipposen nimi sotkettua.

Suomalainen media, politiikka, tuomioistuimet ja liike-elämä kaipaavat kipeästi sukupolvenvaihdosta.

Media ei esimerkiksi suostu käsittelemään nyt 20-30-vuotiaita syvästi koskettanutta lamaa. Media ei kommentoi kovinkaan mielellään globalisaatiota, koska yritysjohtajat voisivat suuttua ja viestintäjohtajien vakanssit päätyisivät muille kuin mielisteleville toimittajille.

Politiikasta pitäisi siivota Kekkosen ajan opetuslapset eläkkeelle ja tuomioistuimille tekisi hyvää jos välillä kokeiltaisiin riippumasttomia tuomareita korkeissa oikeusasteissa. Liike-elämässä ei tekisi yhtään pahaa pieni moraalin palautus. Olisi hyvä muistaa, että raha tuo mukanaan yhteiskunnallista vastuuta.

Paavo Lipponenkin jää roikkumaan uudistusmielisten kiusaksi vielä pitkäksi aikaa. Kiitti vitusti kaunainen media!

-Juntta Gran-

Kännissä olet ääliö

Kaupunkien kaduilla ja internetissä on alkanut voimakas kampanja. Muun muassa bussipysäkeillä on kuvia nuorista aikuisista "noloissa" tilanteissa. Kampanja on kohdistettu yli 18-vuotiaisiin nuoriin. Taustalla on panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry. Eipä siis ihme, että kampanja on epäonnistunut jo alkuunsa. Vaikka ei panimoteollisuus oikein voi epäonnistua, joko tulee hyvä maine yhteiskunnan hyväntekijänä tai sitten kampanja ei vaikuta nuoriin ja panimoteollisuus saa rahaa.

Tuskinpa voidaan noin tärkeän asiakasryhmän "valistuksessa" olla kovin tosissaan, viimeistään Sedun läsnäolo taustajoukoissa herättää epäilykset. Mainokset katujen varsilla ja bussipysäkeillä yrittävät provosoivin kuvin saada ihmisiä kampanjan nettisivuille. Itse siellä käytyäni, löysin erittäin amatöörimäistä propagandaa. Niin ala-arvoista, ettei edes huumoriarvoa ollut.

Sivuilla puututtiin lähinnä humalatilassa suoritettuihin ystävien pahoinpitelyihin, järjettömään tavaroiden tuohoamiseen, känniraiskauksiin ja rattijuoppouteen. Mikäköhän on noissa rikoksissa se oikea suorittava ryhmä nuorten sijaan? Keski-ikäiset hoitavat tappelun, järjetön tavaroiden tuhoaminen menee myös heidän piikkiinsä. Rehellisyyden nimissä tietenkin alaikäisillä on pieni siivu tilastoissa näille. Raiskauksista vastaa Suomessa lähinnä maahanmuuttaja-siipi, ennakkoluulo tai ei, tsekatkaa tilastot. Loppuhuipennuksena vielä tuo rattijuopumus, jälleen kerran keski-ikäinen konkurssin läpikäynyt perusjuntti voittaa niskalenkin aikuisista nuorista.

Miksi vastuu väärinkäytöistä ja rikoksista muuten sysätään aina alkoholin ja nuorien piikkiin? Vanhemmathan eivät esimerkillään ole mihinkään vaikuttaneet. Alkoholi on itseasiassa yhteiskunnalle hyvä ystävä. Kännissä tuskin kykenee saamaan suurempaa vahinkoa aikaan, parempi se niin on, kuin selvinpäin alkaa agressioitaan purkaa. Petri Gerdtkin sen meille näytti, tuskin koskaan oli elämässään ryypännyt. Monta kuoli. Onhan noita rattijuopumuksista aiheutuneita kuolemia ja muuta. Kuljettaja yleensä ansaitsee Darwinin-lakien mukaan kuolla, muut uhrit voidaan laittaa vaikka väestön karsinnan piikkiin. Riittää ruoka paremmin meille muille ja säästyy rahaa noihin Sedumaisiin kampanjoihin.

-Teemu Sikari

S-pankki

Aika jännä juttu tuo S-pankki. Järjestely sinänsä vaikuttaa yksinkertaiselta toimenpiteeltä ja luulisi, ettei siitä sen suurempia vaikeuksia koidu. Näin meille asiakasomistajille on ainakin toistuvasti vakuuteltu. Taustalla kuitenkin kytee mitä ihmeellisimpiä pieniä asioita, jotka pahimmillaan tulevat rapauttamaan ainutlaatuisen idean käytännön toteutuksen pitkäksi aikaa.

Ajatelkaapa vaikka S-ryhmän kaupoissa tai toimipisteissä työskenteleviä ihmisiä. He ja heidän työnantajansa noudattavat parhaillaan kaupan alan työehtosopimuksia. Entäs sitten, kun pankkitoiminta alkaa. Suomen lakien mukaan, kuka tahansa ei voi pyörittää pankkitoimintaa ja ihan kuka tahansa ei näitä asioita voi tiskin takaa hoitaa. Tähän saakka S-tiliä on voitu hoitaa kaupan työntekijöiden toimesta, koska se ei ole varsinaista pankkitoimintaa.

S-pankki on kuitenkin selkeästi pankkitoimintaa ja silloin on oltava pankkitoimihenkilö tiskin takana. Tällöin hän kuuluisi STTK:laisten sopimusten piiriin, mikä taas ei varmasti käy järkevälle kauppiaalle. Pelkästään palkat ovat näissä sopimuksissa paljon paremmat, muista eduista puhumattakaan. Pahimmillaan tähän jupakkaan voi sotkeutua niin Palvelualojen ammattiliitto, ammattiliitto Suora, STTK, SAK, Finanssialan keskusliitto, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen kaupan liitto. Taistelua voidaan käydä valtakunnallisella ja paikallisella tasolla.

Alustavasti työnantajapuoli ja S-ryhmä ovat sitä mieltä, että ilman muuta työntekijät S-pankin puolella noudattavat kaupan alan työehtosopimusta. Työntekijät vähääkään älyä omaavina, tulevat vaatimaan itselleen STTK:laista sopimusta. Periaatteessa kaikki tämä sekaannus saattaa johtaa siihen, ettei S-pankissa asiointi onnistu lainkaan kassoilla, vaan ns. info-pisteisiin laitetaan tarpeeksi "pätevät" henkilöt. Näin suomalainen ammattiliitto on tuhonnut erittäin hyvän idean ja tulevaisuuden valttikortin neuvotteluissa, ennenkuin mitään muutoksia on käytännön tasolla edes tapahtunut.

Eilen siirsin S-etukorttini erittäin näkyvälle paikalle kukkarossani, ihan vain protestiksi ay-pampuille.

-Teemu Sikari

Ari ei hevillä voita

Mitä minä sanoin. Ari Koivusesta on kuoriutunut uskomaton kusipää. Hiukan mainetta ja mammonaa, niin jätkän toilailuista ja egopullisteluista saa päivittäin lukea vähintään toisesta iltapäivälehdestä. Ellen J. sentään ymmärsi homoksi haukkua, tai no, sama kun sanoisi veden olevan märkää.

Ari myi ekalla levyllään julkaisuviikolla 37 000 kappaletta. Anna Abreu myi aamupäivässä 25 000 levyä. Arin levyä meni 20 000 julkaisuviikolla kaupoista kuluttajille. Annan levyä meni se 25 000 heti aamupäivällä. Anna hoiti Helsingin Stockmannilla nimmarikeikan urhoollisesti ja säteillen kunnialla loppuun. Hevi-Ari kai treenailee käsien tapaisia jäätyneitä pulkannarujaan. Joskus se vielä nostaa oman painonsa, hulppeat 35kg.

Teinipissiksillä on nyt näytönpaikka edessä. Mobiilimesettämiseen ja tv-chattaukseen kulutetut vanhempien rahat tulisi piratismin sijaan suunnata levykauppaan. Annan fanit ovat sen verran valveutuneita ja fiksuja, että tukevat tätä valovoimaista tähteä mieluusti aidon levyn oston verran. Arin levy on kuumaa kamaa ainoastaan DC++:ssa ja youtubessa.

Taidan muuten lyödä näin julkisesti vetoa siitä, että aiemmin huutelemani totuus tulee pitämään paikkaansa. Anna Abreu tulee debyytillään myymään ainakin 1000 kappaletta enemmän kuin Hivi-Ari. Hivi-Ari ei ole kirjoitusvirhe. Viittaan sillä Ellen Jokikunnaksen homo-huuteluun. Ari olisi hevin sijaan hivi, koska kaikkihan me tiedetään mikä tauti tulee, kun peppuja pökkii.

-Teemu Sikari

Närtåg till Nådendal

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin, aina vuoteen 1812. Turku oli juuri menettänyt asemansa pääkaupunkina ja sen lunasti Helsinki toisiksi suurimpana käsityöläiskaupunkina. Teollinen vallankumous ei vielä saavuttaisi Turkua kunnolla 80-vuoteen. 1827 Turku paloi viimeistä kertaa kaupunginlaajuisesti, jolloin viimeisetkin hallinnolliset rippeet siirrettiin Helsinkiin. Turku oli muutenkin menettänyt muutamia vuosia sitten Suomen suurimman kaupungin tittelinsä.

Jäljelle jäivät hyvät yhteydet länsimaailmaan ja erittäin värikäs historia. Muun muassa kristinusko oli rantautunut Turun lähialueilta Suomeen jo 1100-luvulla, tuoden uudenlaista, sivistynyttä kulttuuria kotikonnuillemme. Kuitenkin Helsingin valinta pääkaupungiksi oli helppo. Toisiksi suurin ja lähellä emämaa Venäjää. Turun viimeisellä suurella palolla oli myös osuutta siirron nopeaan käytännön toteutukseen. Minkälainen olisikaan Suomi tänäpäivänä, jos pääkaupungiksemme olisi jäänyt kaikesta huolimatta Turku?

Suhteemme Ruotsiin ja ruotsin kieleen olisivat eittämättä erilaiset, Länsi-Suomi alueena olisi kehittyneempi ja eloisa. Satakuntaa pidettäisiin varteenotettavana maakuntana ja Juhantalo ei koskaan olisi päässyt eduskuntaan. Eduskunta sijaitsisi Samppalinnanmäellä tai Vartiovuorella, upealla paikalla kirkasvetisen Aurajoen tuntumassa. Julkinen liikenne olisi toimivaa ja monipuolista, tietenkin vain Turussa. Raitiovaunua ei koskaan olisi poistettu ja lähijuniakin kulkisi. Korkeintaan helvetin ruma "funkkistyylinen" rautatieasema-rakennus olisi jätetty tekemättä ja tilalla olisi varteenotettavampi vaihtoehto. Baletomaanejakin Turusta löytyisi ainakin yksi, kun toinen kuolisi 2000-luvulla Picassojensa keskelle baari-illan päätteeksi.

Lähiliikenteen toimivuuden nimissä Turussa olisi myös metrotunneleita. Itäpuolella Kaarinalaiset kiroaisivat aluekaappauksia, joita Jan Vapaavuori ja Keijo Ketonen hallituksessa tehtailisivat. Kaarinaankin tulisi metrotunneli, kuten Raisioon juuri oltiin päätöksillä juntattu. Naantalin etelärajalle olikin jo tunneleita pitkin päästy iahn alkuajoista lähtien. Lähijunalla pääsi sitten lähemmäs muumimaailmaa ja muita huvipuistoja. Toisaalta Turussa olisi paljon enemmän eri kansallisuuksia ja Sedullakin olisi paljon enemmän geeliä päässä, siis kusta. Muna pystyssä kuitenkin mietin, mitä Hesburger nykyään voisi olla.

-Teemu Sikari

Pääkirjoitus

-Suomikin tarvitsee parlamentin ylähuoneen

Eduskunta juhli näyttävästi 100-vuotista taivaltaan ja osoitti samalla rappionsa syvyyden. Nyt olisikin mainio hetki muuttaa nykytilanteessa toimimatonta parlamentaarista järjestelmää perusteellisesti.

Kouri-ryhmän pitkä seminaarien ja työryhmien sarja päätyi useita näkökulmia punnittuaan ja poliittisia järjestelmiä vertailtuaan ehdotukseen parlamentin ylähuoneen perustamiseksi Suomeenkin. Ehdotus on Suomen oloissa poikkeuksellisen radikaali, mutta kehotamme kansalaisia kuitenkin pohtimaan tätä ajatusta perinpohjaisesti. Viime aikoina poliittinen keskustelu on ryöminyt naurettavan ja säälittävän välimaastossa. Tämäkin kielii suurien muutosten tarpeesta.

Kouri-ryhmä edustaa korruption suhteen erilaisia näkemyksiä, mutta kaikki jäsenet tuomitsevat jyrkästi TELA:n, Sitran ja Suomen Pankin kaltaiset piilokorruptiopesäkkeet. Esa Swanljung, Esko Aho ja Erkki Liikanen olisivat huomattavasti enemmän edukseen parlamentin ylähuoneessa kuin nykyisissä säälityöpaikoissaan.

Edellä mainittujen herrojen lisäksi Kouri-ryhmä ehdottaa parlamentin ylähuoneen jäseniksi ainakin Harri Holkeria, Paavo Lipposta, Jorma Ollilaa, Suvi-Anne Siimestä, Seppo Sarlundia, Riitta Uosukaista, Per-Erik Lundhia, Seppo Junttilaa, Heikki Haavistoa, Osmo Soininvaaraa, Pertti Mäki-Hakolaa ja Aatos Erkkoa. Puheenjohtajaksi ehdotamme Christoffer Taxellia.

Kouri-ryhmä haluaa tarjota kaikille merkittäville valtiomiehille, huippujohtajille ja asiantuntijoille arvokkaan lopun yhteiskunnallisessa elämässä. Tämä voidaan toteuttaa parhaiten perustamalla parlamentin ylähuone Suomeen.

-Kouri-ryhmä

Super-rengit

Jari Sarasvuo toi televisiohaastattelussa jokin aika sitten esille suomalaisen yrittämisen puutteeita. Sarasvuo myönsi suomalaisten olevan hyviä johtajia, mutta huonoja yrittäjiä. Suomalaiset johtajat tunnetaan maailmalla hyvin ja heitä arvostetaan korkeaslle. Yrittäjiä ei juurikaan noteerata Suomen ja lähialueiden ulkopuolella.

Nokia on tunnetuin ja menestynein suomalaisten johtama yritys. Suomalaiskansalliseen tapaan omistus on töpeksitty ulkomaille jo kauan sitten, mutta johtajistossa istuu vahva suomalaisedustus. Vielä vuosituhannen vaihteessa Nokian super-rengit eli johtokunta oli lähes kokonaan härmän jätkää. Yksi super-piikakin huseerasi Nokian verkkopuolella, mutta ryssittyään uransa tärkeimmän sopimuksen Sari tyttö siirtyi johtamaan maakuntaoopperaa Savonlinnaan.

Jorma Ollila väistyi Nokiasta sulaa laiskuuttaan 56-vuotiaana. Mutta hyvä renki tämä maatalon poika oli kansainvälisillekin sijoittajille. Jopa niin hyvä, että Ollila jäi Nokian viimeiseksi pääjohtajaksi.

Jorma ollilan kruununprinssikin on suomalainen, mutta miten käy seuraavalla nimitys kierroksella? Markkinoille lipsahtanut tieto Alexander Stubbin nimittämisestä Veli Sundbäckin seuraajaksi kertoo kovasta luottamuksesta suomalaisiin. On kuitenkin hyvä huomata johtokunnan ja hallituksen vahva kansainvälistyminen Nokiassa.

Suomessa on Nokian johtajien lisäksi pitkä lista muitakin super-renkejä. Stora-Enson eläköitynyt vuorineuvos Jukka Härmälä säilytti hankalissakin omistajatilanteissa ja konflikteissa kaikkien luottamuksen. Härmälä tosin suututti suomalaisen virkamies kunnan näyttämällä heille ovea kaikkien yritysten hallintoelimistä.

Tasa-arvo

Yleensä tasa-arvosta puhuttaessa kyseessä ovat väistämättä palkka-asiat. Millä alalla tienaa parhaiten ja kuka saa parempaa palkkaa kuin joku muu. Väitetään, että nainen tienää vähemmän, 80 senttiä miehen eurosta. Tätä totuutta onkin toitotettu jo 90-luvulta asti. Vertauskuvaan eivät naispalkkaerät ole vaikuttaneet. Sosiaalitantat kun tulevat niin paljon jäljessä kehityksessä, että heidän kielikuviensakin päivittäminen kestää yli vuosikymmenen. Ehkä tämäkin osittain selittää valheellista ja populisoitua palkkakuilua.

En usko, että pätevin henkilö voisi tienata vähemmän Suomen työmarkkinoilla. Yleissitovat työ- ja virkaehtosopimukset pitävät ainakin valtaosissa työpaikoista palkat taulukoiden mukaisina. Aion tähän väliin sanoa ääneen tabun, mistä ei Suomessa saa puhua tiettyyn sävyyn. Naiset saavat vähemmän palkkaa omilla aloillaan siksi, etteivät osaa vaatia itsenäisesti kohtuullista palkkaa. Tämän lisäksi heidän urakehityksestään otetaan vähintään vuosi pois yhdenkin raskauden takia. Raskaus ei nimittäin kasvata työkokemusta tai yhtiön tulosta, päinvastoin.

Raskaus on mielestäni hienoa asia, saadaan lisää entistä kyvykkäämpiä veronmaksajia tähän porvarilliseen maahan. Mielestäni lapsista huolehtiminen on kunniallinen ja hieno tehtävä, tätä väheksyvät lähinnä yksinäiset ja hedelmättömät sosiaalitantat. Lapsista huolehtimista verrataan jonkinlaiseen välttämättömään pahaan ja annetaan ymmärtää, että lapsi tappaa täydellisesti naisen elämän. Vitut sanoi Vatanen.

Tasa-arvon nimissä haluan tuoda ilmi, että naiset ovat itse pitäneet kiinni oikeudestaan tai velvollisuudestaan hoitaa lasta. Huoltajuuskiistat ratkaistaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina äidin hyväksi, elatusmaksut siis lankeavat aina miehelle. Otetaanko tämä huomioon tasa-arvopolitiikassa tai vuositulo-vertailuissa?

Isän oikeus lapseen erotilanteessa on olla viikonloppuisukki ja rahalähde. Äiti kerää lapsilisät ja elatusavut, omilleen hän pääsee kyllä. Mies ei voi edes anoa helpotusta lapsilisien maksamiseen, jos hän joutuu viikonlopun laatuajan vuoksi matkaamaan halki Suomen omalla kustannuksellaan. Viikot töissä ja viikonloput lasten kanssa. Miksi ihmeessä lapsi tuntisi itsensä riesaksi? Vaikka lapsi itse ilmaisisi halunsa asua isän luona, ei kiistatilanteessa isä silti ole vahvoilla. Tasa-arvoa? Tuskinpa monikaan kiukkuinen eronnut nainen koskaan suostuu lapsiaan biologiselle isälleen viemään. Tämä olettamus perustuu ihan yhtä hyviin johtopäätöksiin, kuin suurin osa demarien tuottamista tasa-arvotaulukoista, joissa indikoidaan miesten euron suhdetta naisten tuloihin.

Miten sitten perustellaan se, että maanpuolustusvelvollisuus on vain miehillä? Tasa-arvoisessa maailmassa myös nainen tarttuu aseeseen, eikä jää "pitämään kotirintamaa kunnossa". Mitä kunnossapidettävää siellä edes on? Laitetaan muksut valtiolliseen hoitoon, jolloin kotiin jäävien määrä minimoidaan. Kaikki aseisiin, näin ne puolustussodat sodittaisiin vapaassa ja tasa-arvoisessa maassa. Vähän täytyisi kuitenkin sirpaleliivejä modifioida, että isotkin tissit mahtuu. Erikoiskohtelua taas naisille, puhumattakaan pikkuhousu-lisästä päivärahoissa.

Joskus tulee sellainen olo, että tasa-arvoa vaaditaan ihan väärällä puolella. Se, että naiset eivät osaa vaatia kunnollista palkkaa tekemästään työstä ,ei voi olla miesten vika. Tottakai yritysjohtaja maksaa alaisilleen pienimmän mahdollisen mukaan, niin sitä menestytään ja kyetään kustantamaan investoinnit. Sitäpaitsi Suomesta löytyy yli 450 alaa, joilla nainen tienaa paremmin. Suurin osa julkisissa laitoksissa, mies- että naisvaltaisilla aloilla.

-Teemu Sikari

Se ei olekaan niin

Tälle foorumille on nyt saapunut selkeästi aiempaa enemmän satunnaisia ja ulkopuolisija kävijöitä. Tahdon painottaa, että tekstit ovat alunperin tarkoitettu tietyn käyttäjäryhmän saataville, mutta tekniikka ei ole vielä niin hallussa, että foorumimme voitaisiin sulkea ulkopuolisilta täydellisesti. Joistakin teksteistä onkin tullut huomatuksia palautteen muodossa ja kyseessä olevat kirjoitukset on poistettu välittömästi. Sillä emme kykene seisomaan fiktiivisten asioiden takana.

Kirjoituksilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa, mutta toisinaan asiayhteyden tai pari voi tulkita ajankohtaisilla asioihin. Ajankohtaisuudella on tarkoitus luoda fiktiivisistä jutuista ainoastaan hieman mielenkiintoisempia. Fakta ja fiktio menevät toisinaan kirjoittamisen huumassa sekaisin ja sananvapauden raja saattaa venahtaa. Joskus raja on ylitetty asiattomasti ja siitä olemme kovin pahoillamme.

Summittainen tarkkailu paljastaa, että sivuston kävijämäärä on verraten erittäin rajallinen. Samoista ip-osoitteista käydään useita kertoja päivässä ja toisinaan joukkoon on eksynyt muutama Google-hakukoneen uhri. Sille emme mahda mitään, tietääksemme. Ulkopuolisella satunnaiskävijällä ei ole mahdollisuutta nähdä tekstien läpi ja väärinkäsitys on valmis.

Ulkopuolisille vinkiksi, että tarkoituksenamme on kirjoittaa niin provosoivasti, että teksti herättäisi lukijan ajattelemaan omia asenteitaan. Toivottavasti humaanimpaan ja moraalisempaan suuntaan. Kuitenkin tästä lähtien omasta kirjoittamisestani jää systemaattisesti pois kaikenlainen asiayhteyksillä kikkaileminen ja pointtien kiteyttäminen henkilöihin. Aiempia kirjoituksia olemme mielihyvin valmiita muokkaamaan, jos ulkopuolinen katsoo rajan ylityksen tapahtuneen.

Kyllä, tämä on julkinen anteeksipyyntö kaikille teille, ketkä koette olevanne loukattuja tai väärinymmärrettyjä. Meihin saa yhteyden palautekentän kautta, jotta rajoista voidaan neuvotella myös kansan kesken.

Pääkirjoitus

-Rosenholz-arkisto avoimen viestinnän rajaveto

Saksan demokraattisen tasavallan valtiollinen poliisi on viime aikoina ollut erityisen mielenkiinnon kohteena kotimaassamme. Suomalaista tavallista kansaa kiihottavat kilpaa maakuntalehdet, yhdessä keltaisen lehdistön kanssa. Naurettaviin mittoihin venynyt jupakka kulminoituu etenkin ns. Rosenholz-arkistoon. Rosenholz-arkisto on CIA:n vastavakoilutietoa Itä-Saksan tiedustelupalvelusta, mistä luovutettiin myöhemmin kopio Saksalaisille.

Suomalaisilla ei ole minkäännäköistä pääsyä tai mahdollisuutta päästä Rosenholz-arkistoon, sillä nyky-Saksa katsoo joillakin tiedoilla olevan vielä hyötyä heille. Toisaalta Suomeen on luovutettu ainakin osa kortistosta ns. Tiitisen-lista. Kortisto käsittää 18-20 suomalaisen henkilön nimeä, jotka saattoivat olla Stasin kanssa tekemisissä, tarkkailtuina tai yhteistyökumppaneina. Presidentti Koivisto antoi 1990 keväällä henkilökohtaisesti silloiselle Supon pääjohtajalle, Seppo Tiitiselle, luvan arkistoida tiedot.

Kouri-ryhmän mielestä pitäisi suomalaisten hengähtää ennen puuristien polttamista poliitikkojen tiluksilla. Supon syyllistäminen ja pakottaminen tietojen luovutukseen poliitikkojen puolelta on vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja suomalaisia lakeja. Paavo Lipposen eli itsensä arkkiyrmyn kolumni (Turun Sanomat 27. heinäkuuta 2007) näpäytti hallituksen arvostelijoita varsin hienosti. Pr-ministerit ovat pelästyneet hiljaisena uutiskautena syntynyttä kohua ja seuraavien vaalien vilkkuessa silmissään, he ovat alkaneet suunnitella valtaoikeuksiaan ylittäviä tekoja. Supon arkistoihin marssimista.

Kouri-ryhmän mielestä yhdelläkään ministerillä tai eduskunnan jäsenellä ei tule olla oikeutta tarkistaa Soojelupoliisin salaiseksi luokittelemia arkistoja tai vastavakoilutietoja. Suojelupoliisin toimintaa tarkkailevat monet eri tahot ja se nauttii sisäministeriön luottamusta. Ei siis ole mitään syytä epäillä, että valtiotamme uhkaisivat kylmän sodan aikaiset vaarat tahi muut haitalliset ainekset. Kouri-ryhmä katsookin, ettei arkiston tarkastusoikeutta tulisi laajentaa yhtään pidemmälle tiettyjen etujoukon edustajien katseltavaksi.

Laajemman etujoukon ongelma on siinä, että riski vuotoihin kasvaa huomattavasti aina inhimillisen aineksen lisääntyessä. Avoimen viestinnän politiikalla ei ole asiassa minkäänlaista roolia. Nyt ovat nimittäin kyseessä ihmisten perusoikeudet, tarkemmin sanottuna yksilövapaus. Kouri-ryhmän sisällä vallitsee usko, että Supo tietää mikä meille on parhaaksi ja heidän toimintansa alkaa välittömästi, jos aihetta epäilyksiin on. Esimerkkinä mainittakoon Smash ASEM-mellakka, missä yhteiskunnan järjestyksen ylläpito voitti median verenhimon ja sensaationälän.

Kouri-ryhmä painottaa, että syyttelyt ja vihjailut tulisi lopettaa yleisen rauhan vuoksi. Ei ole mitään järkeä horjuttaa luottamusta hallitukseen tai viranomaisiin vain sen vuoksi, että salaiseksi luokitellussa arkistossa on muutamia nimiä. Emme usko, että arkiston sisältämien erittäin suppeiden tietojen vuoksi voitaisiin edes asettaa ketään syytteeseen. Kansan tulee itse nähdä poliitikkojen lävitse ja arvioida, voivatko he luottaa valitsemiinsa edunvalvojiin vai eivät.

Tietosuojavaltuutettu ja eduskunnan valiokunnat kyllä pitävät huolen, ettei Supoon pesiydy haitallista ainesta tai sisäisiä rikoksia. Sitäpaitsi vuonna 2009 ovat ensimmäiset Supon aikaiset arkistot kaikkien nähtävillä 60 vuoden salaiseksi luokittelun kuluttua puhki. Suojelupoliisi aloitti nykyisessä muodossaan toimintansa 1949, sitä ennen vastavakoilumme suoritti etsivä keskuspoliisi ja sen jälkeen valtiollinen poliisi. Suurempaan kohuun tuskin on syytä, sillä silloin asiaan olisi ammattimaisten poliitikkojen huomattu puuttuvan nykyistä paljon voimakkaammin. Nuorempi poliitikkopolvi tarvinnee vielä muutamia satoja päiviä ministereinä ja kansanedustajina, kunnes oppivat valtiotieteen reaalimaailman.

Hallitus, eduskunta, sisäministeriö, suojelupoliisi, Nevala ja Knape nauttivat täydellistä Kouri-ryhmän luottamusta.

-Kouri-ryhmä