Sininen laulu vaikenee

Suomalaista menneen ajan kulttuuria ja yhteiskuntaelämää peilataan laatumedioissa nykyisyyteen jatkuvalla syötöllä. Hyvin vähälle on kuitenkin jäänyt kahden viime vuosikymmenen ruodinta. Holtiton luotonanto 1980-luvulla, pankkikriisi, lama-aika, it-hypetys ja -kupla ovat käsittelemättä. Samoin suomalaisen kulttuurielämän syvenevä kriisi.

Olen piirtänyt mielessäni aikajanaa Suomen menestyksestä ja tarinasta 1940-luvulta 2010-luvulle. Viimeiset vuodet ovat luonnollisesti ennustetta.

Suomen kansa eheytyi toisessa maailmansodassa yhteisen vihollisen edessä. Kansallisvaltio säilytti itsenäisyyden kovalla hinnalla ja raskain ehdoin. Jälleenrakennuksesta ja sotakorvauksista kuitenkin selvittiin erinomaisesti. Suomi onnistui tekemään entisestä vihollisestaan tärkeän kauppakumppanin.

1960-luvulla alkoi Suomestakin rakentua pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Vasemmistolaisuudesta tuli nuorisokulttuuria ja se näkyi vahvasti kulttuurielämässäkin.
1970-luvulla Suomi alkoi muistuttaa diktatuuria keulakuvanaan UKK. Toisaalta UKK loi suomalaiseen yhteiskuntaan kauhun tasapainon. Saman joka vallitsi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä. Tasapainon ansiosta vältettiin kolmas maailmansota.

1980-luvun puoliväliin asti Suomessa elettiin niin sanotussa suljetussa taloudessa. Ulkomaiset pääomamarkkinat vapautettiin kertarysäyksellä 1986 ja se johti yksityisten ja yritysten raskaaseen velkaantumiseen ja kulutushuippuun. 80-luvun kulttuuri elämä oli melko pinnallista samoin kuin aikakin.

1990-luvulla Suomessa ja sen toimintaympäristössä tapahtui merkittäviä muutoksia. Neuvostoliitto kaatui ja samalla Suomi menetti tärkeimmän kauppakumppaninsa. Ylivelkaantuminen alkoi näkyä kansantaloudessa ja maa sai uuden porvarillisen hallituksen nostamaan Suomea lamasta. Hallitus teki kiistanalaisia päätöksiä talouspolitiikassa ja antoi pankeille miljardeja rahaa. Samalla kansa jonotti leipää. Yhdentyvä eurooppa loi Suomellekin liittymispaineita Euroopan Yhteisöön (EY sittemmin EU) vuosikymmenen puolessavälissä. Suomi haki jäsenyyttä EY:stä ja kansa puolsi asiaa. Suomi teki näin sodanjälkeisen historiansa merkittävimmän ratkaisun.

Lama alkoi helpottamaan kun työmarkkinajärjestöt tekivät tiivistä yhteistyötä ja hallitus oli historiallisen laajapohjainen. Valoa oli näkyvissä.

Vuonna 2000 Suomi saavutti huippunsa. Kulttuurivienti alkoi vetämään udella sykkeellä ja Jorma Ollila nostatti Dallasissa teknologiayhtiö Nokian kurssia - puhumalla. Itse ymmärsin isänmaani olevan huippukohdassaan samalla hetkellä kun talousuutiset viestittivät Nokian luonnottoman kovasta kurssista. Lama oli selätetty symbolisesti niillä uutiskuvilla joissa vaurastumaan päässyt kansa jonotti leivän sijaan Satama Inrteractiven osakkeita.

It-hypetyksestä seurasi it-kupla ja markkinoiden näkymätön käsi löi avokämmenellä suomalaista piensijoittajaa. Samoihin aikoihin islamilainen maailma muistutti olemassaolostaan keskellä länsimaisen talouselämän sydäntä.

Viime vuodet talouselämä on pystynyt harjoittamaan harvinaisen kovaa toimintaa. Yritykset pitävät käsissään vallan avaimia ja poliitikot tottelevat nöyrästi. Yrityselämää arvostelevat sysätään nopeasti politiikan sivuraiteelle. Globalisaatio takaa omistajien kasvottomuuden ja luo mahdollisuuksia otteiden koventamiseen entisestään.

Ammattiyhdistysliike käy viivytystaistelua olemassaolostaan. Seuraavina vuosina suomalaisten palkka- ja työehtoneuvottelut viedään työpaikkatasolle. Perusteena käytetään tuttuja käsitteitä globalisaatiosta yksilönvapauteen. Suomessa ei ole kovin vakavasti otettavaa oikeistoa eikä vasemmistoa. Ammattiyhdistysliikkeen kastraation jälkeen punainen laulu vaikenee. Suomi uhraa kansallisvaltion rippeet globalisaation alttarille aivan lähivuosina. Silloin kulttuurikin näivettyy ja viimein sininen laulu vaikenee.

-Juntta Gran-