Le Roi, la Loi, la Liberté

Kuninkaan, oikeuden ja vapauden puolesta. Noin kuuluu erään pienen maan kansallislaulun kertosäkeen osa. Pelkästään sävelellään tuo jylhä laulu nostaa karskimmankin uroksen ihokarvat legioonalaiskaartin terävien peitsien lailla yhtäaikaisesti pystyyn. Yhtäkkiä seuraa sekuntien mittainen tauko soitannassa ja kyynel vierähtää nopean huomaamattomasti historiaa tuntevien silmäkulmasta paidan kaulukseen. Soitto jatkuu ja mieliala kohenee, se on meidän Belgiamme.

Suomen kansallislaulua ei voi edes verrata. Luritellaan laaksoista, kukkuloista, meristä ja rannoista. Lähimmät kunnon laaksot ovat norjassa, ensimmäiset jylhät kukkulat voisi kuvitella löytävänsä Uralin vuoristosta, Itämeri on saastuneempi kuin nokialaisten juomavesi ja uimarantaa meillä on yhteensä noin kilometri.

Belgia oli mukana perustamassa Euroopan Unionia ja NATO:a, Suomi tuli jälkijunassa EU:iin ja 200 kansanedustajaa kusee yhtaikaisesti housuihinsa, jos NATO edes nimeltä mainitaan parlamenttitalossa. Belgian kuningas Leopold II vaati 1885 Afrikasta Kongoa henkilökohtaiseksi omaisuudekseen ja säilytti sen 23 vuotta, kunnes se siirtyi Belgian omistukseen. Luovutuksen syynä oli kymmenen miljoonaa kuollutta alkuasukasta. Suomi taas taisteli oikeussaleissa pitkään siitä, että saisi pitää piskuisen Ahvenanmaan kiukuttelemassa joka asiasta ja diilaamassa nuuskaa Suomeen. Autonomian luovuttamisella Ahvenanmaalle, Suomi sai välisataman risteilyaluksilleen, vaivoin. Unohtamattakaan huikeita verotuloja.

Britannialla on Australia, kokonainen maanosa, sekin lähinnä vankileirinä. Suomi ei saa edes Saimaan kanavaa kuntoon, kitkerästi valtiojohto nielee asian nykytilan, kuten nokialainen kulauksen teknistä. Meillä on porkkanapäinen vasemmistoradikaali kakunviskoja-muumimamma armeijan ylipäällikkönä. Belgialla on kuningas Albert II. Kuningas, eikä mikään kuusivuotinen ompeluseuran pr-virka. Belgiassa saksankielinen vähemmistö häpeää olemassaoloaan ja kieltään. Suomessa perustetaan puolueita, televisiokanavia ja kesäjuhlia kielivähemmistön kunniaksi.

Ystäväni vielä kehtasivat kysyä, miksi muutan maasta ja lähden Belgiaan loppuelämäkseni. Toivottavasti unohdan myös suomenkielen kaikkine illatiiveineen ja adessiiveineen, hyi vittu.

-Teemu Sikari