Mannerheim

Mannerheimista on vihdoinkin tulossa elokuva. Ohjaajavalinta , Renny Harlin, toiminee tulevassa suurproduktiossa. Epäilys kalvasi mielen kuullessani Markus Selinin tuottavan kansallisesta pyhimyksestä kertovan draamateoksen. Toivottavasti Selin ei myy alkutekstien mainoksia Koffille tai muille yrityksille. Nyt on kuitenkin kyseessä pohjoismaisen elokuvahistorian tärkein produktio eikä mikään Pahat pojat.

Renny Harlin antanee Mannerheim-elokuvaan raikkaita ulkopuolisia näkemyksiä asuttuaan vuosikymmeniä Amerikoissa. Suomessa koko ikänsä asunut ohjaaja voisi nähdä marsalkkamme liian suppeasti. Suomen ensimmäisenä valtionhoitajana, presidenttinä ja sotapäällikkönä toiminut Mannerheim oli nykyajan mittakaavassakin kansainvälinen kosmopoliitti ja taitava diplomaatti.

Luulen, että tuleva elokuva on Harlinilta kunnianosoitus kotimaalleen. Suomi ei ole koskaan valtiona osoittanut Harlinille minkäänlaista tunnustusta, mikä sopii suomalaiseen mentaliteettiin vallan mainiosti. Itse en pidä yhdestäkään Harlinin elokuvasta, mutta tiedän herran tehneen paljon hyvää Suomen tunnettuudelle.

Suomalaisessa viihde- ja kulttuurielämässä ei ole tapana palkita yleisön suosikkeja, etenkään jos taiteilija on onnistunut rikastumaan työllään. Arto Paasilinna, Antti Jokinen, ja Renny Harlin eivät tule koskaan saamaan tunnustusta valtion johdolta.

Kauan sitten Suomen kansa oli paljon viisaampi kuin nykyään. Kaskenpolttajatorpparit, työläiset ja huutolaisten jälkeläiset ymmärsivät porvareiden rinnalla olla kuuliaisia ja lojaaleja ruotsinkieliselle aatelismiehelle, Mannerheimille, talvisodassa ja jatkosodassa. Hyvinhän siinä lopulta kävi.

Olisikohan Mannerheimista koskaan tullut kansallissankaria nykyoloissa? Tuskin. Heti sotien jälkeen nykysuomalaiset olisivat janonneet iltapäivälehdistä juttuja Sveitsissä majailevasta kotimaan hylkääjästä, jolla oli kaiken lisäksi komea asunto Kaivopuistossa! Nykyajan toimittajat olisivat varmasti löytäneet paljon arveluttavaa tssarin armeijassa uransa aloittaneesta nuoresta Mannerheimista. Vähintäänkin vakoojan leima olisi lyöty otsaan.

-Juntta Gran-