Perintöä odotellessa

En pysty käsittämään sosiaalidemokraattien suurta halua olla ajamatta oman jäsenistönsä etua. Tällä siis tarkoitan heidän uskomatonta kielteisyyttä perintöveron kevennyksiä kohtaan. Pitkään he ovat mesonneet siitä miten rikkaiden pitääkin maksaa reilut perintöverot omaisuuden siirtymisestä seuraavalle sukupolvelle. Tai sitten he eivät itse halua jättää mitään omille jälkeläisilleen.

Vihdoin ääni on pikkuhiljaa alkanut hiljenemään. Ovatkohan myös itse alkaneet näkemään homman laajemmalti. Nimittäin ainakin oman käsitykseni mukaan suurin osa tuloista, jotka perintövero tuottaa valtion kassaan, tulee nykyään tavallisen duunarin (suurin osahan näistä on sosiaalidemokraattien äänestäjiä) taskuista. Tämän rahan he ovat hikoillen omalla työllään ansainneet ja siitä jo kerran verot maksaneet. Totta kai, toiveena on kerätyn omaisuuden verottaminen toiseen kertaan kuoleman jälkeen.

Älkää kuitenkaan käsittäkö otsikkoa väärin. En itse odottele perintöä vaan olen, hienoja sanoja käyttäen, ns. self-made man (enkä viittaa tällä Norah Vincentin kirjaan) eli ajattelin ansaita itse omaisuuteni. Tosin vanhempien mökki olisi mukava pelastaa omaan käyttöön. Olisihan se typerää, että joutuisin myymään mökin, jota olen jo pitkään saanut ilmaiseksi käyttää, pelkästään perintöveron maksamisen takia. Sen verotusarvokin on jo ehtinyt kasvaa huomattavasti alkuperäiseen ostohintaan nähden.

Tuntuu kuitenkin siltä, että pitkään vallankahvasta kiinni pitäneet sosiaalidemokraatit elävät vielä aikakautta jolloin maanviljelijät olivat suuria herroja, Suomessa oli vielä tehtaanomistajina yksittäisiä henkilöitä ja aateluus oli kova sana. Herätys! Suurin osa suomalaisista ansaitsee elantonsa ihan selkeällä palkkatyöllä tai ainakin jollain siihen verrattavalla tavalla.

Ja kyllä, ymmärrän että valtio tarvitsee verotuloja pyöriäkseen. Mutta mikä onkaan vittumaisempaa, kuin verottaa jo verotettua tuloa. Ainakin minä rakastan sitä ja luulen myös että sinäkin siitä pidät. Vaalivoitto sosiaalidemokraateille!

-Carl Carlson