Kaasunaamari

Eilen saavuin rankan työpäivän jälkeen kotiin. Postit olivat tavalliseen tapaansa levittäytyneet juuri siten oveni juurelle, että puolet niistä valuivat väkisinkin asunnon ulkopuolelle. Väsyneenä ja viimeisillä ylimääräisillä voimillani pitelin yhden olkapään varassa roikkuvaa selkäreppuani aisoissa, kokosin levinneitä mainoksia ergonomisesti surkeassa asennossa ja pidättelin paskahätääni.

Saatuani oven kiinni, paiskasin reppuni eteisen lattialle ja pudotin postit keittiön pöydälle. Riisuin vaatteeni sänkyni viereen odottamaan seuraavaa työpäivää, kävin suihkussa ja laitoin kahvin tippumaan. Nopeassa rutiinissani en edes ehtinyt huomaamaan orastavaa vitutustani, se tulisi joka tapauksessa olemaan historiaa. Ehdin käymään nopeasti lähikaupassa ostamassa jäätelöä kahvin painikkeeksi. Kassalla on yleensä hyvännäköinen nuori kesätyöntekijä, mutta kohtasinkin pienimmän ja pahimman berserkin aikoihin. Susiruma ja niin nuorena.

Päästyäni uudelleen kotiin astetta raikkaampana, kaadoin Moccamasterista kupillisen juuri oikeanlämpöistä ja -vahvuista kahvia Arabian perusmukiin. Avasin jäätelöpakkauksen ja istahdin pöydän ääreen. Aivan kuin jäätelössä ja kahvissa ei olisi ollut tarpeeksi keskittymistä, niin otin postikasan pöydältä tutustuakseni siihen lähemmin. Luen kahvin kanssa ainoastaan mainoksia ja toisinaan Tekniikan Maailmaa. Tekniikan Maailma ei kuulu peruslukemistooni, mutta toisinaan siinä on yksi tai kaksi mielenkiintoista artikkelia. Muuten ihan paska lehti.

Mainoksia postikasassa oli useita. Käteeni sattui kuitenkin tämän laajan tapahtumaketjun päätteeksi Hong Kongin huutava mainoslehtinen. Juhannustarjoukset vilisivät väsyneiden aivojeni ohi ja alitajuntaani jäi muhimaan vain yksi tiedon sirpale: siideri on Honkkarissa halpaa juhannukseen saakka. Silmäni ja ajatukseni pysähtyivät yhtäkkiä kuin taikaiskusta lehden sivulle, tarkoin valikoituun pisteeseen. Liikkeessä oli rajoitettu erä aitoja Suomen armeijan kaasunaamareita myynnissä pilkkahinnalla. Vaivaisella viidellä eurolla sai käytöstä poistuneen kaasunaamarin varusteineen ikiomaksi. Syöksyin uudestaan ulos ja lähdin kuumeisesti ajamaan kohti krääsän Mekkaa.

Tutunnäköinen suojelulaatikko paistoi kaupan käytävien välistä silmiini, kuin pohjoismaalainen kannibaalien padassa, synkän Afrikan unohdetulla alueella. Tottunein ja varmoin käsin löysin nopeasti paraskuntoisimman säilytyslaukun. Varmistin, että puhdistusaineet ja liinat olivat tallessa, tein nopean tarkistuksen aktiivihiilisuodattimelle ja kokeilin naamarin tiiveyden. Kotiin päästyäni testasin ja tutkin naamarin tarvikkeineen syvällä alikersantin huolellisuudella. Suodatin oli odotettua paljon paremmassa kunnossa, mutta en ajan hampaan vuoksi asettaisi sitä tositilanteeseen vapaaehtoisesti.

Mielessäni pyörii pitkin yötä ja päivää uusia käyttömahdollisuuksia naamarilleni. Varmaa on kuitenkin se, että vuoden tärkeimmässä tapahtumassa tulen käyttämään tätä kyseistä naamaria Raumalla. Ei, en puhu mistään vitun juhannuksesta. Ainoastaan valistunut ja harva todellinen mies tietää, minkä hotellin saunassa he tulevat kohtaamaan paljaan torsoni ja naamarilla peitetyn pääni. Homobileissä nähdään hyvät veljeskunnan jäsenet.

-Teemu Sikari