Katastusasema

Oletteko koskaan katsastusasemalla odotellessanne kiinnittäneet huomiota siellä pyöriviin miehiin? En tarkoita täriseviä vanhoja isoisiä, ketkä silmät sameina väittävät näkevänsä yhtä hyvin kuin 1930-luvulla. En myöskään tarkoita niitä aknen kyllästämiä nuoria, joiden prioriteeteissa ajokortti on pillua ylempänä, koska kortti takaa sen saamisen vuosiksi eteenpäin. Puhun katsastusmiehistä.

Katsastaja pukeutuu yleensä tyylikkäisiin, puhtaisiin ja uusiin työvaatteisiin. Väritys asusteilla on tietenkin katsastusaseman mukainen, pienemmillä firmoilla ei kuitenkaan aina näe yhtenevää työasustusta. Keskityme nyt kuitenkin isompien kaupunkien katsastusasemiin. Voisin nimittäin väittää, että Suomesta ei löydy katsastajaa arvostetumpaa ammattikuntaa. Kaiken hyvän lisäksi kyseinen ammatti on niin kielletty naisilta, että edes Vatikaani ei moiseen puhdistukseen kykenisi.

Olen nähnyt monenlaisia miehiä ja naisia. Kaikkia heitä yhdistää se piirre, että he nöyränä menevät katsastukseen, kun aika koittaa. Naiset istuvat katsastuksen ajan sisätiloissa juoden kahvia ja miettien valmiiksi teräviä piikkejä mihilleen, jos auto ei menekään viimekäden fiksauksineen läpi. Miehet menevät itse katsastuspisteelle ja juttelevat mukavia näille herroille. On suuri kunnia saada hyviä ajoneuvon huoltovinkkejä ylimmältä taholta. Lapsukaisen alustasta löydettäessä pahoja ruostevikoja, niin täytyy pyydellä anteeksi ja luvattava korjat viat välittömästi. Se kuuluu protokollaan.

Rikolliset, ketkä eivät autojaan katsastele, ovat ihmismassan pohjasakkaa, he ovat elämässään epäonnistuneet täysin. Kunnioitettu olkoon se merikarhu, joka talvikinoksen alta kaivaa ajoneuvonsa ja saa sen laakista läpi. He kertovat kavereilleen sitä tarinaa vuosia: "katastuksessa eivät mitään sanoneet, vaikka aurauskulmista ei ollut tietoakaan". Näille miehille paikka kulkee juuri nimellä "katastusasema", se kertoo huolettomasta tavasta suhtautua ylimpään auktoriteettiin. Ilman aseman hyväksyntää ei mennä töihin, eikä kitkuteta kumia paikallisen torin ympäri.

Katsastusmies ei työtään voi hävetä tai sen puolesta pelätä. Hänellä on valta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Hänen työnsä on osin toimistotyötä ja osin "oikeaa työtä", häntä voivat kaikki tasapuolisesti kadehtia. Lähetä sinäkin siis katastusmiehellesi joulukortti, vaikka keskellä kesää.

-Teemu Sikari