Suomen nuoriso

Paljosta on Suomen nuorisoa viime aikoina syytelty. Heitä syytetään kiinnostuksen puutteesta tärkeisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin, eikä heidän yleistietonsakaan yllä kuuleman mukaan vaaditulle tasolle. Nuorisoa tuntuu valtamedian mukaan kiinnostavan vain "mesettäminen" ja päihteiden väärinkäyttö. Rohkenen olla asiasta harvinaisen paljon eri mieltä.

Kävin eilen paikallisessa Kirjapörssissä tutkimassa tarjontaa. Vanhat ihmiset pläräilivät huonokuntoisia sienestyskirjoja ja eräs ikäloppu haaska esitteli ystävättärelleen Olut-kirjaa "hyvänä lahja-ideana Erkille". Taitaa Erkki pettyä pahasti, sillä kirjasta tuskin löytyy ylistysoodia Virosta tuodulle Lapin Kulta-tölkille. Erkki kuitenkiin peittää pettyneen ilmeensä tottuneesti mustan Karhu-lippalakkinsa taakse.

Liikkeessä oli muutamia nuoriakin, he ostivat opiskelujaan varten yhteiskunnallisia kirjoja ja heidän esimerkistään innostuneena ostin itsekin muutaman Suomen lähihistoriaa käsittelevän kirjan. Suurten ikäluokkien syytökset alkavat tuntua väkisinkin perusteettomilta. Nuorisomme sentään näki Heinäluoman läpi nopeammin, kuin tajusivat joulupukin olevan kansainvälinen peiteoperaatio. Vaaleissa olemme viime aikoina nähneet suuntauksen, missä vanhan koulukunnan "paskapoliitikkoja" syrjäytetään isolla kädellä. Hyvä niin.

Vanhempi väestö tuntuu olevan turhaan huolissaan uusista suuntauksista. On epäilemättä aivan tervettä, että poliittinen johto osaisi edes englantia. Nuorille poliitikoille ei tunnuta antavan edes saumaa päästä sisäpiirin kabinetteihin. Olisihan se vallan käsittämätön vääryys, jos tammiovien takana käsiteltäisiin muitakin asioita, kuin Seppo Sarlundin katsausta muikku-tilanteeseen. Älkää käsittäkö kuitenkaan väärin, Tornin ritarit nauttivat edelleen syvää kunnioitustani.

Mitä "mesettämiseen" ja epämääräiseen örvellykseen tulee, on nuorisomme tässäkin edelläkävijä. Ennen vanhaan ihmisiä tapettiin puukoilla ja viina oli oikeasti ainoa syy verilöylyihin. Nuorisomme on nykyään erittäin hyvin verkostoitunutta, puoliaan pitävää ja yhteiskunnasta kiinnostunutta. Todistin kyseisen seikan itselleni eilen kaupan kassalla. Yritin kyseenalaistaan vuokratyöläisen työsopimuksen, mutta tyttö tuntui tietävän lomaltapaluukorvauksista ja niiden määräysperusteista enemmän kuin itse uskallan edes märissä unissani toivoa.

Voivatko vanhukset ja suuret ikäluokat tosissaan väittää, että uuden sukupolven myötä asiat ovat älyttömästi huonommin? Voitteko edes kuvitella sanovanne ääneen, että tulevaisuutemme toivot ovat yksinäisiä tai masentuneita, itsemurhaprosenteista puhumattakaan. Suomessa paistaa vihdoin aurinko kovaa ja korkealta, ensimmäistä kertaa sitten Kekkosen aikojen. Oma ikäluokkanne oli muuten 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa valtakautensa huipulla. Silloin menikin niin saatanan hyvin ja vauhdilla. Tänä vuonna alkavat viimeisetkin velkaantuneet saada velkojaan anteeksi, kiitos Tuija Braxin.

-Teemu Sikari