Tehokkuuden hurskas kurjuus

Kiireinen elämäntyyli ja jatkuva stressi painavat nykysuomalaista. Aina ei jää aikaa kodin ja perheen hoitamiselle ja ruokailuistakin tingitään helposti. Miten käy, kun elintarvikealalla aletaan tehostaa toimintoja ja suurimmat säästöt kohdistetaan henkilökunnan palkkoihin. Onko terveysruoalla sijaa yhteiskuntamme kehityksessä? Pitäisikö jälkikasvu sitouttaa väkisin omiin arvoihimme?

Olen niitä ihmisiä, ketkä asettavat terveytensä likoon nautintojen edessä. Pidän rasvaisesta ruoasta ja arvostan leikkaamattomia raaka-aineita. En siis nauti rasvattomista tuotteista, enkä yleensäkään mistään väkisin terveysvaikutteiseksi valmistetusta. Voitte varmaan kuvitella verenpaineeni, kun näin Jacky-makupala mainoksen viimeksi. Olivat lisänneet siihen Möllerin kalanmaksaöljyä.

Mitä ideaa on kiusata tietämättömiä lapsiraukkojamme? On oma asiasi, jos vedät terveyskaupan placebo-lääkkeitä impotenssiisi ja tehostaaksesi toksiinien vasta-aineita. Älä kuitenkaan totuta jälkikasvuasi jenkeistä opittuun malliin, missä pillerit ovat elinehto. Ajatelkaa nyt. Kalanmaksaöljyn lisääminen Jackyyn on vähän sama asia, kun katsoisi lasta silmästä silmään ja polttaisi hänen upouuden Batman-lelunsa. Muksuilla on pitkä muisti ja he tietävät missä sinä asut.

Tehostaminen ja terveysintoilu näkyy aivan liikaa muuallakin. Käyn toisinaan herkuttelemassa pikaruokaloissa. En tunne minkäänlaista omantunnontuskaa, enkä todellakaan syö salaatteja tai kevytaterioita. Tiedän hyvin, ettei tämä ole terveellistä ravintoa, se on maistuvaa ravintoa. Kuitenkin, katseltuani viimeksi tarjontaa, huomasin jotain sairasta. Lastenateriaan saa nyt ranskalaisten tilalle porkkanoita ja hampurilaisenkin kykeni korvaamaan jollain terveysmössöillä. Lisäksi aterian kylkeen saa jotain vitun maitohappobakteerijuomaa.

Maitohappobakteerijuoma!?! Nam maiskis, sanoo isä ja arpeuttaa lapsensa henkisen kehityksen ikiajoiksi. Jos näen yhdenkin vanhemman ostavan lapselleen aterian, ottaen siihen porkkanat, niin aivan varmasti flippaan. Mora heilahtaa... Jos pikaruokalaan kerran mennään, niin ei ruveta hamppuviljelijöiksi tiskillä, se on tekopyhää ja anteeksiantamatonta.

Toinen asia, minkä olen huomannut pikaruokaloissa, on palvelun synkkyys ja motivoimattomuus. Myyjät ovat tekopirteitä ritsoja, ketkä työskentelevät nälkäpalkalla ja vihaavat elämäänsä. "Olisi kannattanut hakeutua lukion jälkeen opiskelemaan", mummo sanoo ja varmistaa pääsynsä vanhainkotiin, jos jälkikasvulta kysytään. Olen muutamia kertoja nimittäin tilannut aterioiden mukana pehmis-annoksen. Otan aina turkinpippuripehmiksen, olen koukussa niihin. Joka ainoa kerta petyn pahasti, muutama säälittävä murunen turkinpippuria ja ylikylmää jäätelöä. Tarkkailin muutaman kerran valmistusta ja huomasin, että myyjä määrittelee rakeiden määrän. Aina yritän olla ystävällinen ja arvostaa heidän työtään, mutta ikinä en saa vaivastani ekstramuruja.

Ketäköhän voisin tästä taas syyttää? Ketä näiden ihmisten asiaa on viime vuosikymmenet ajanut niin huonosti, ettei motivaatio riitä edes palkkatyössä. Olisikohan jälleen kerran syyttävä sormeni osoittamassa heidän etujensa suurinta ajajaa kohti. Sosialidemokraatteja. En voi käsittää, miten demarit onnistuvat siinä. Sortavat suurinta kannattajaryhmäänsä ja tekevät älyttömiä päätöksiä. Silti ovat hallituksessa. Nyt on ideologisten päätösten aika, äänestäkää siis hyvät ihmiset turkinpippuripehmisten puolesta, kiitos.

-Mighty Whitey est. 2003