sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Meri-Lapin myrskyn silmässä

Uutisissa kerrottiin Tornion räjähdysmäisestä kasvusta. Saamaton kaupunginjohtaja jo toppuutteli kasvuvauhtia, koska raju kasvuvauhti tarkoittaa lisää töitä kaupungin vt-johtajalle. Olihan Tornion muutos mentävä uutisesta innostuneena ja vannoutuneena kouri-ryhmäläisenä paikanpäälle katsomaan.

Olosuhteiden pakosta jouduin matkustamaan Kemin kautta ja viettämään tunnin tuossa neustoliittolaista lähiötä muistuttavassa "kaupungissa". Kemi oli kuin halvauksen saanut. Ihmisiä oli liikkeellä vähän ja entinen Citymarket oli pienennetty yhtä K-kirjainta vähemmäksi. Marketin edusta muistutti hiljaista Mustamäen toria venäläisine hanuristeineen ja suomalaisine juoppoineen. Kaupungin itsemurhaluvut ovat varmasti korkealla.

Onneksi pääsin pian jatkamaan linja-autolla kohti kaunista rajakaupunkia, Torniota. Bussi ajoi Karihaaran voimalaitoksen ohi ja mieleeni tulvi kuvia juuri lukemastani "Sapeli" Simosen muistelmakirjasta. Pankinjohtaja Aarre Simonenhan kovaotteisena demariministerinä kukisti Karihaaran erottelualtaalta alkaneen kommunistien masinoiman lakon ja kapinan. Juuri toiminta tämän kapinan aikana toi elämään jääneen lisänimen "Sapeli".

Tornioon saavuttaessa aurinko loi säteitään jokeen ja rakennustyömaita oli kaikkialla. Ensimmäiseksi kävelin Ruotsin puolelle ja näin neljä kirjainta, joille Tornion talouskasvu perustuu: IKEA. Haaparannan puolella tuntui kuin olisi kävellyt tukholmalaisessa hienostokorttelissa. Ruoka oli ruotsalaiseen tapaan pehmeitä makuja suosivaa ja hyvää. Ruotsissa maksoin ostokseni euroilla.

Palasin massiivisen rakennustyömaan läpi Suomen puolelle ja pohdin kulkiessani, ettei edes Ruotsin jäpäkyörä asenne eurooppalaisesssa rahapolitiikassa aseta esteitä rajakaupunkien turismille ja paikallisten kanssakäymiselle. Haaparannan ja Tornion muodostamalla talousalueella voi maksaa neljällä valuutalla.

Torniossa kiertelin jonkin aikaaa ja join iltapäiväkahvit todella hyvän palvelun paikassa. Alueen sanomalehti puntaroi Tornion suurimman työllistäjän, Outokummun jaloterästehtaan, selviytymistä toimihenkilöiden lakosta. IKEA hypetyksestä huolimatta torniolaiset saavat jo neljännessä polvessa toimeentulonsa "kummulta". Urho Kekkosen ansiosta Tornio sai 1970-luvulla terästehtaansa, joka pelasti kaupungin. Vahvasta työläisväestöpohjasta huolimatta Tornio on ollut aina poliittisesti keskustalainen kaupunki.

-Juntta Gran-

Ei kommentteja: