Nykytaide

Kiasma valmistui vuonna 1998. Avajaisviikonloppuna oli hurjan monta kävijää, jopa 30 000. Ensimmäisen miljoonan kävijän raja menikin nopeasti rikki, jo vuonna 2001. Seuraavaa eli kahden miljoonan kävijän rajaa odoteltiin viisi vuotta. Kävijämäärät ovat siis suorastaan rappioituneet.

Lasketaanpa. Yltiöpositiivisesti voisi aloittaa parhaasta mahdollisesta tuloksesta. Avajaisviikonlopun 30 000 kävijää 52 kertaa vuodessa tekee 1 560 000 kävijää vuodessa. Oletetaan laskemisen helppouden vuoksi, että kävijämäärät tässä laskelmassa yltävät koko viikolle. Entäs tilanne vuosina 2001-2006, miljoona uutta kävijää viiden vuoden sisään, 200 000 kävijää vuodessa. Maalaisjärjellä se on 3846 kävijää viikossa, 769 päivässä.

Kiasma maksoi aikoinaan yhteiskunnalle 200 000 000 markkaa, yli 33 miljoonaa euroa. 3,3 miljoonaa euroa lisää ruikuttaville kuntatyöntekijöille vuodessa hulppean kymmenen vuoden ajan. 3,3 miljoonaa jaettuna 475 000 kunta-alan työntekijälle on jo 7€ lisää liksaa vuodessa. Siis ihan kaikille kunta-alan työntekijöille ja kymmenen vuoden ajan. Miettikää paljonko se olisi Tehyn 124 000 jäsenen kesken... Edes jotakin.

Kävin tänään Kiasmassa. Näyttelyt olivat aivan paskoja. Kuka tahansa idiootti osaa tehdä savotan, iskeä puiden ympärille pari käytettyä autonrengasta ja väittää sitä moderniksi avunhuudoksi maiseman rikkoontuneisuudesta. Voi luoja. Olin aidon järkyttynyt nykytaiteen tilasta. Myönnettäköön Kiasmaan päässeiden taiteilijoiden hyväksi, että oli joukkoon eksynyt muutama oikeasti osaava Kankaanpäässä oppirahansa maksanut taiteilija. En kuitenkaan pidä lottokupongin kehystämistä taiteena, saati sitten isojen kankaiden töhrimistä. Yksikään teos ei pysäyttänyt tai laittanut miettimään teosta syvemmin.

Nykytaide on Kiasman näyttelyyn perustuen rappiolla. Brassailevat nuoret ja tuuheapartaiset kylähullut lähinnä vain yrittävät kikkailla erilaisilla tekniikoilla. Säälittävää. Itsekin toteutin Kiasmassa omaa teostani käyntini aikana, huutelin jokaisessa huoneessa suoran ja rehellisen arvioni teoksista: "Paskaa!", "Savotta ei ole taidetta!", "Vau, pyöreä kangas, vau!", sitten perässäni alkoikin olla jo liian monta opasta. Teokseni nimeksi voisi laittaa vaikka "Totuus" ja voisin toteuttaa sen ihan jokaisena päivänä kävijöiden iloksi. Onneksi menin sisään vapaalipulla ja tuhlasin kallista aikaani vain puolisen tuntia. Vähänkin enemmän olisi ollut liian armeliasta suomalaiselle nykytaiteelle.

Missä oli se kuuluisa suomalainen muotoilu? Eipä näkynyt Iittalaa ja ruisleipiä esillä. Siinä on kateellisille hyvää ja myyvää taidetta, perkele.

-Teemu Sikari