torstai 26. heinäkuuta 2007

Antonius

Tuulahduksen tuoma katku/
painostavan ilman hiestä ja työn liasta/
viileän veden raikastus hetkellistä/
saippuan kiilto valheellista.

Luonnonlapsen vapaus/
siluetti alfa-uroksen/
himon orjana/
tuoksujen alitajuisesti ohjaamana.

Ei/
se on väärin, luonnotonta/
rationaalinen hetki/
sitten yhteiskunnan katse/
sen silmissä alistajan rooli.

En voi vastustaa/
väsyneen näköistä raatajaa/
haavoittuvaisena ja alttiina aisteilleen/
unessani istun viereen, värisen/
ihana Antonius.

Nicce-56

Ei kommentteja: