Vuosituhannen viimeisellä laiturilla

Matkaan saattaa valtava määrä tumman sävyjä. Sävyt joutuu kohtaamaan vielä kerran ennen laituria. Sävyt eivät katoa minnekään. Ne ovat kuin uskolliset adjutantit viimeisellä laiturilla.

Vuorollaan ne käyvät edessä eikä niitä pääse pakoon silmiä sulkemallakaan.

Patsaat kaatuvat idässä ja lähellä yritykset. Asioita selvitellään demokratian näyttämöillä ja uhreja saadaan.

Lähellä saadaan pelastukseksi luottamus maailmalta. Sävyt vaalenevat hetkeksi.

Lähellä iäisyyteen ajaa lojaali puoliso. Vallan huipulla, kirstun päällä, seuraa entistäkin yksinäisempää.

Myöhemmin lännessä keltainen lehdistö vuodattaa sinistä verta tunnelissa. Vai oliko veri enää sinistä? Olkoon Sydänten kuningatar. Sen keksivät murhaajat.