Uskomaton elämä

Olen useaan otteeseen pohtinut omaa suhdettani kirkkoon ja toisaalta myös kirkon suhdetta yhteiskuntaan. Myönnän olleeni tähän saakka vastoin omia periaatteitani, hieman tekopyhä. Olen nimittäin koko tähän astisen elämäni kuulunut Evakelisluterilaiseen seurakuntaan. Tämä ei ole omaa valintaani ollut missään vaiheessa, vaan aluksi liityin vanhempieni toimesta. He tuskin olivat parhaita tekemään tuota päätöstä, sillä isäni on ollut ateisti naimisiinmenostaan lähtien. Toisaalta, vahvistin kyllä itse uskoni konfirmaatiossa, päätökseen ei suinkaan vaikutanut useat kouralliset dollareita, joita rippijuhlieni ratoksi sain käyttööni. Eipä.

Tuntuukin siltä, että kirkossa ollaan nykyään sen järjestämien erilaisten seremonioiden ja oheistuotteiden vuoksi. Raamatun ohjenuorat on unohdettu jo aikaa sitten, kuten myös tosiasia, että raamattu on itseasiassa tilkkutäkki alkuperäisimmästä teoksesta, minkä ihminen tuntee. Aikoja sitten kirkolliskokous, joka koostui lähinnä ihmisistä, karsi raamatusta sen omiin ajatuksiin soveltumattomat asiat. Siksi ristiriitaisuuksia onkin enemmän kuin sosialidemokraattien puolueohjelmassa.

Toisaalta kirkon puolustaja voisi vedota uskonpuhdistukseen ja erilaisiin tulkintoihin. No mitäpä tuohon sanoisi? Lähtisin kuitenkin kyseenalaistamaan luterilaisen uskonnon pääperiaatteita. Martti Lutherin alkuperäisiin ajatuksiin kuului aneiden ja rahastuksen poistaminen, miten se näkyy nykyluterilaisuudessa? Kirkko ei muuta nykyään teekään, kuin kerää kolehtia, veroja ja avustuksia. Miksi kirkolla on erittäin elinvoimainen talousosasto ja samalla jumalanpalveluksia karsitaan ja väki vähenee? Kirkosta tulee vähän väliä uutisaihe ja aina negatiiviseen sävyyn, joskus tangoa laulavasta papista ja toisinaan henkilöstön eläkerahoilla uhkapelaamisesta.

Oma kirkollisveroprosenttini oli 1,55. Viimeksi kävin jumalanpalveluksissa suorittaessani aseellista palvelusta, se oli mukava rauhoittumishetki, kun muilla oli yksikössä välitön "nakkivaara". Sen jälkeen en kuitenkaan ole käyttänyt laitoksen palveluksia. Mitä seremonioihin ja juhlallisuuksiin tulee, niin aina voin liittyä takaisin toimituksen ajaksi. Hautapaikkakin on lailla minulle määrätty, joten siinä meni pyhän maan argumentti hurskastelijoilta. Maistraatti sitäpaitsi on yleensä paljon viihtyisämpi ja kätevämpi järjestää erilaisia tilaisuuksia. Varmasti vartissa.

Tämän pitkällisen ajatusleikin johdosta, erosin seurakunnastani 16.7. Tämä onnistui kätevästi maistraatin nettisivuilla sähköisellä lomakkeella. Nyt vain odotan kirjeitse vahvistusta ja olen vapaa ylimääräisistä veroista, isästä, pojasta ja tekopyhästä hengestä.

-Teemu Sikari