Pääkirjoitus

-Rosenholz-arkisto avoimen viestinnän rajaveto

Saksan demokraattisen tasavallan valtiollinen poliisi on viime aikoina ollut erityisen mielenkiinnon kohteena kotimaassamme. Suomalaista tavallista kansaa kiihottavat kilpaa maakuntalehdet, yhdessä keltaisen lehdistön kanssa. Naurettaviin mittoihin venynyt jupakka kulminoituu etenkin ns. Rosenholz-arkistoon. Rosenholz-arkisto on CIA:n vastavakoilutietoa Itä-Saksan tiedustelupalvelusta, mistä luovutettiin myöhemmin kopio Saksalaisille.

Suomalaisilla ei ole minkäännäköistä pääsyä tai mahdollisuutta päästä Rosenholz-arkistoon, sillä nyky-Saksa katsoo joillakin tiedoilla olevan vielä hyötyä heille. Toisaalta Suomeen on luovutettu ainakin osa kortistosta ns. Tiitisen-lista. Kortisto käsittää 18-20 suomalaisen henkilön nimeä, jotka saattoivat olla Stasin kanssa tekemisissä, tarkkailtuina tai yhteistyökumppaneina. Presidentti Koivisto antoi 1990 keväällä henkilökohtaisesti silloiselle Supon pääjohtajalle, Seppo Tiitiselle, luvan arkistoida tiedot.

Kouri-ryhmän mielestä pitäisi suomalaisten hengähtää ennen puuristien polttamista poliitikkojen tiluksilla. Supon syyllistäminen ja pakottaminen tietojen luovutukseen poliitikkojen puolelta on vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja suomalaisia lakeja. Paavo Lipposen eli itsensä arkkiyrmyn kolumni (Turun Sanomat 27. heinäkuuta 2007) näpäytti hallituksen arvostelijoita varsin hienosti. Pr-ministerit ovat pelästyneet hiljaisena uutiskautena syntynyttä kohua ja seuraavien vaalien vilkkuessa silmissään, he ovat alkaneet suunnitella valtaoikeuksiaan ylittäviä tekoja. Supon arkistoihin marssimista.

Kouri-ryhmän mielestä yhdelläkään ministerillä tai eduskunnan jäsenellä ei tule olla oikeutta tarkistaa Soojelupoliisin salaiseksi luokittelemia arkistoja tai vastavakoilutietoja. Suojelupoliisin toimintaa tarkkailevat monet eri tahot ja se nauttii sisäministeriön luottamusta. Ei siis ole mitään syytä epäillä, että valtiotamme uhkaisivat kylmän sodan aikaiset vaarat tahi muut haitalliset ainekset. Kouri-ryhmä katsookin, ettei arkiston tarkastusoikeutta tulisi laajentaa yhtään pidemmälle tiettyjen etujoukon edustajien katseltavaksi.

Laajemman etujoukon ongelma on siinä, että riski vuotoihin kasvaa huomattavasti aina inhimillisen aineksen lisääntyessä. Avoimen viestinnän politiikalla ei ole asiassa minkäänlaista roolia. Nyt ovat nimittäin kyseessä ihmisten perusoikeudet, tarkemmin sanottuna yksilövapaus. Kouri-ryhmän sisällä vallitsee usko, että Supo tietää mikä meille on parhaaksi ja heidän toimintansa alkaa välittömästi, jos aihetta epäilyksiin on. Esimerkkinä mainittakoon Smash ASEM-mellakka, missä yhteiskunnan järjestyksen ylläpito voitti median verenhimon ja sensaationälän.

Kouri-ryhmä painottaa, että syyttelyt ja vihjailut tulisi lopettaa yleisen rauhan vuoksi. Ei ole mitään järkeä horjuttaa luottamusta hallitukseen tai viranomaisiin vain sen vuoksi, että salaiseksi luokitellussa arkistossa on muutamia nimiä. Emme usko, että arkiston sisältämien erittäin suppeiden tietojen vuoksi voitaisiin edes asettaa ketään syytteeseen. Kansan tulee itse nähdä poliitikkojen lävitse ja arvioida, voivatko he luottaa valitsemiinsa edunvalvojiin vai eivät.

Tietosuojavaltuutettu ja eduskunnan valiokunnat kyllä pitävät huolen, ettei Supoon pesiydy haitallista ainesta tai sisäisiä rikoksia. Sitäpaitsi vuonna 2009 ovat ensimmäiset Supon aikaiset arkistot kaikkien nähtävillä 60 vuoden salaiseksi luokittelun kuluttua puhki. Suojelupoliisi aloitti nykyisessä muodossaan toimintansa 1949, sitä ennen vastavakoilumme suoritti etsivä keskuspoliisi ja sen jälkeen valtiollinen poliisi. Suurempaan kohuun tuskin on syytä, sillä silloin asiaan olisi ammattimaisten poliitikkojen huomattu puuttuvan nykyistä paljon voimakkaammin. Nuorempi poliitikkopolvi tarvinnee vielä muutamia satoja päiviä ministereinä ja kansanedustajina, kunnes oppivat valtiotieteen reaalimaailman.

Hallitus, eduskunta, sisäministeriö, suojelupoliisi, Nevala ja Knape nauttivat täydellistä Kouri-ryhmän luottamusta.

-Kouri-ryhmä