Jo on työmarkkinat!

Työmarkkina-asiat ovat mahdottoman epäseksikkäitä, mutta suomalaiselle normiväestölle merkityksellisempiä kuin räppi Amerikan neekereille. Suomalainen media raportoi tupoista työmarkkinajänniteistä, järjestäytyneisyyden laskutrendistä ja muista valtaväestön parissa ketä-vittua-kiinnostaa asioista urhoollisesti ja pitkäjänteisesti.

Suomalaiset katsovat uutisia erittäin tiiviisti ja ovat yllättävän hyvin ajassa kiinni. Silti tavallisia nuoria naisia sävähdyttää enemmän Cosmopolitan drinkin oikeaoppinen sekoittaminen kuin Toimihenkilöunionin 46 työehtosopimusta. Nuoria miehiäkin kiinnostaa enemmän viinavero kuin kiintiöpaikat terveydenhuoltoalalla.

Joukkoviestimet kuitenkin antavat työmarkkinakuvioille vahvan roolin. Media on Suomessa vastuullinen ja käy tietyllä tavalla sotaa tuulimyllyjä vastaan. Työmarkkinakuviot ovat aidon asiajulkisuuden viimeinen linnake. Poliitikot ovat myyneet jo hyvissä ajoin sielunsa hömppäjulkisuudelle.

Työmarkkina kuviot tulevat säilyttämään kuivan profiilinsa hamaan tulevaisuuteen. Kyseisellä kentällä toimivilla ihmisillä on Antti Rinteen kaltaisia poikkeuksia lukuun ottamatta minimaalinen määrä karismaa. Jo nuoret työmarkkina ”tiikerit” omaksuvat nopeasti käsitteet; tekninen puheenjohtaja, sopo, kopo, vertikaalinen järjestäytyminen, rotaatio, toimikunta, julkilausuma, agenda ja pääsihteeri.. Mikään edellä mainituista ei kuulu normaalin ja terveen parikymppisen sanavarastoon.

Työmarkkina järjestöt kouluttavat valtapalatseissaan ja hulppeissa huviloissaan uuden matkalaskukusettaja-poliitikkopolven joka pahimmassa tapauksessa tekee reunionin Suomen tasavallan hallituksessa.

Tiedotusvälineet taitavat olla jopa vastuullisempia kuin kukaan osaisi ajatella. Isänmaallinen Suomen media haluaa työmarkkina-asioiden sinnikkäällä tiedottamisella estää uusien heinäluomien, kanervien, liikasten ja väyrysten nousemisen kykyjään vastaamattomiin asemiin. Nöyrä kiitos siitä teille arvoisat päätoimittajat.

-Juntta Gran-