Zob

Sarkozy voitti vaalit Ranskassa ja Eurooppa jatkaa yhtenäistymistään. Ihan näin nopeasti ajateltuna ja lueteltuna, ainakin seuraavissa Euroopan maissa on vahva konservatiivi-pohja: Suomi, Ruotsi, Viro, Saksa ja Ranska. Unohtamattakaan sisäsiittoisuuden vaaroista varoittelevia brittiystäviämme, ketkä ovat ajamassa työväenluokkaa pois hallinnosta. Kompis, de går bra nu.

Mitä me sitten yleensä hyödymme hiukan kovemmista arvoista? Ensinnäkin rikollisuuden sietäminen ja hyssyttely loppuu alkuunsa. Sarkozykin on tunnettu kovista otteistaan alamaailmaa kohtaan ja onneksi hänellä on vahva 20 vuoden kokemus politiikasta. Hänellä on kyky tehdä muutoksia nykyrikollisten käsittelyyn. Toisekseen voimme olla varmoja siitä, että saman aatepohjan omaavat kansat tulevat taatusti poliittisesti ja kaupallisesti paremmin toimeen keskenään. Vai kävivätkö saksalaiset kovaakin kauppaa toisessa maailmansodassa juutalaisten kanssa? Vaikka kulta vaihtoikin omistajaa ja lämmityskulut laskivat jatkuvasti per henkilö.

Se historiasta, tarkastellaanpa nykytilannetta kotomaassamme Suomessa. Kutsuttiinko ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojaa kovinkin usein jenkkeihin ulkopoliittisiin keskusteluihin? Kanervan ei tarvinnut kuin ottaa päämisteriä ärjympi linja venäläisiä kohtaan taannoisessa patsaskiistassa, kun Condoleezza jo vierailulle kutsui. Välimme Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin ovat lämpimämmät kuin koskaan ennen. Ties vaikka myisimme rancheille vielä paperikoneita ja ostaisimme ruotsalaisilta valmennusoppia kiekkoiluun.

Venäjää vituttaa kympillä, kun tietävät NATOn tulevan pian pohjoisrajalle. Nykyään se tuntuu olevan vain ajan kysymys. Toisaalta tätä kehitystä vähän pakitti taannoinen patsaskiista. Yksikään NATO-maa ei ollutkaan valmis uhraamaan kauppasuhteitaan Venäjän kanssa piskuisen viropoik Raulin vuoksi. NATOa ei tuotu keskusteluissa esille, uhottiin venäjälle vain jollain EU:n viljakiintiösäännöksillä ja muulla yhtä radikaalilla. Syytetään tästä vaikka demareita.

Tiesittekö muuten, että sana "zob" on ranskaa ja tarkoittaa pippeliä. Siitä pitäisi tehdä kansainvälinen termi koko Euroopan demokraattiselle- ja työväenpolitiikalle, alkuun laitettaisiin maan omalla kielellä verbi: "ime" ja loppuun sana: "zob", suotavaa olisi tietysti taivuttaa "zob" maan kielelle luontevalla tavalla. Esimerkiksi suomalaisittain: "ime zobbia, vitun demari", englanniksi: "suck my zob, fucking democrat" ja lopuksi vaikka ranskaksi: "parlez vous sacre bleu voulez vous cu se avec moi zob, sanches panches". Ja maailma pelastuu.

-Teemu Sikari