Kansallinen kokoomus

Kansallinen kokoomus on taas saanut hallituspuolueen paikan. Voinemme siis päätellä, että Suomessa vallitsee porvarillinen aatemaailma. Väärin. Puolueen periaateohjelmaan kirjatut arvotkin kertovat entisen kykypuolueen rappiosta. Vapaus, vastuu ja demokratia kuuluisivat enemmänkin vassemmistolaisen ideologian taakse, kuin maineeltaan riistoporvarilliselle puolueelle.

NATOstakaan ei uskalleta puhua kuin pienin sanoin ja varoen yleisön reaktiota media-analyyseihin ja pr-tutkimuksiin. Olisihan se kauheaa, jos puolueen leikisti avoimesti kannattamat arvot vuotaisivat julkisuuteen. Papereilla asiat voivat näyttää hienoilta, mutta tekemisen meininki on aivan erilainen kuin 60-luvulla. Silloin uskottiin aatteeseen, vaikkei siihen oikein saanut uskoa. Kekkonen käski niin.

Vaalien jälkeisessä pelissäkin alkoi näkyä jo vahvoja viitteitä demarisoituvasta Kokoomuksesta. Omien vahvin osaaja sivuutettiin kylmästi avuttomien tanttojen tieltä. Koskista ei tämän teon jälkeen enää saatu leppymään edes suojapaikoilla. Eipä ihme, etteivät miehet viihdy. Johdossa on hikinen pojan viikari ja loput puolueen viisi johtajaa sisältävät neljä ilkeännäköistä tasa-arvo tanttaa. Koskinen on ainut pätevä.

Täytyy kyllä myöntää, että näistä nuorista vaikuttajaviikareista osaavimmat löytyvät Kokoomuksesta tai oikeastaan se ainut. Aleksi Randellin kaltaisissa ihmisissä voisi olla tulevaisuutta, mutta ikävä kyllä todellisuus löytyy enemmän Sirpa Asko-Seljavaarasta.

-Teemu Sikari