Sonera-kirja

Uskaltaakohan netissäkään enää mitään kirjoittaa, kun vapaata sanaa vainotaan oikein urakalla. Kirottu olet, jos nettihumalassasi uskaltaudut kirjoittamaan stasi-listoista, Kurosen perkeleestä tai Soneran julkisyhteisöltä kavaltamista rahoista. Inkvisitio uhkaa oikeuslaitoksen muodossa ja demarien verestä.

Annan täyden tukeni tänään iltapäivällä tuomittavalle Timo-Pekka Silénille. Oli hän sitten minkälaisessa työsuhteessa tahansa Soneralla tai seisoi sopimuksissa mitä tahansa, niin kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus vapaaseen mielipiteeseen. Tämän tulisi nimenomaan koskea valtionyhtiöitä, joiden budjeteissa olisi paljonkin tarkasteltavaa ja varsinkin kun mielipiteet pohjautuvat tässä tapauksessa totuuteen.

Veronmaksajana ihan pienessä määrin ärsytti, että rakas telekommunikaatio-yrityksemme hassasi saksalaiseen ilmaan miljardeja, mutta ei viitsinyt sitten tehdä ilmallaan mitään. Saksalaiset bemariperseet hengittelivät miljardien arvosta suomalaisten maksamaa ilmaa, toivottavasti kelpasi. Maksoi ihan muutaman lähihoitajan palkankorotuksen verran, näin demarihallinto.

Kurosen jutussa poliisit tonkivat ip-osoitteiden omistajia, Rusi-jutussa valtio pimittää edelleen stasi-listat ja veikkaan, että Silénkin tuomitaan. Huolimatta siitä, että suomen kielen tohtorit ovat antaneet lausunnon, ettei Silén ole kirjaa kirjoittanut. Sonera saa kusta konsulttejaan silmään ja jättää maksamatta laskujaan, mutta odotas, kun joku käyttää sananvapauttaan. Johan alkaa avoimen viestinnän firmaa vituttamaan.

Samanlaisen kirjan tai pikemminkin hakuteoksen voisi joku laati YLEstä, siellä niitä pikku rahareikiä vasta onkin. Miettikääpä vaikka sitä, että YLEn vaatimat digiboksit ovat resoluutioiltaan aivan paskoja, mutta kykenevät sentään vastaanottamaan dolby digital-ääntä. Euroviisuista YLE tuottaa dolby digital-äänen ja hyvän kuvalaadun, mutta jostain kumman syystä tätä emme digibokseillamme koskaan kuule. Canal-digital sentään kaataa dolbyllään hunajaa korviimme.

YLE teki vähän linjauksia, eurooppalaiset saavat homokuorojen laulusta nauttia dolbynä, mutta ei sentään suomalaiset. Jos sitä ääntä kerran tuotetaan ihan vastaanottokykyisiin laitteisiin, ihan lähetyskelpoisessa ja laadukkaassa formaatissa, niin mikä vittu maksaa jakaa sitä kotikansalleen? Sen vuoksi, että Suomen euroviisu-biisi kuulostaa joka tapauksessa naapurin kollin pallihirtolta? Vai se, ettei lupamaksuista irtoavat reippaat 200 miljoonaa euroa ihan riitä?

-Teemu Sikari