Opaskoira myytävänä

Paavo M. Väyrynen ei ymmärrä Kekkosen aitoja tarkoitusperiä. Vai kieltääkö arvon Juntta Gran Väyrysen yhteyden välitysöljyillä pelaamisen 1981 Viktor Vladimirovin kanssa? Kekkosen suhteet itään olivat välttämätön paha, kun pyrittiin vahvasti länteen. Keskusta-puolueesta tuttu koplailu kulminoituisi Väyryseen, ellei Juhantalo olisi sahtimestarin arvonimen ohella sitäkin termiä varastanut. Oli erittäin typerää ja edesvastuutonta tehdä moisia kauppoja vain Karjalaisen presidenttiehdokkuuden eteen.

Epäilen kovasti Väyrysen kekkoslaisuutta, sillä tarkastellessani hänen tuottamiaan teoksia, niissä näkyy selvää, omaleimaista EU-kritiikkiä. Maastrichtin-sopimuksen ideologia taitaa kuitenkin olla enemmän näitä Kekkosen aitoja tarkoitusperiä. Vai tarvitsetko sinäkin sokea-Juntta opaskoiraa, näkemään Urhon kovan pyrkimyksen Suomen länsimaalaistumiseen?

Väyrysen asettaessa arvovaltansa peliin 1982 presidentinvaaleissa Ahti Karjalaisen puolesta, lausui Johannes Virolainen "Ei pidä panna arvovaltaansa peliin, kun kerran ei ole mitään arvovaltaa". Virolainen oli kyllä pitkään ollut Kekkosen epäsuosiossa, mutta ei suinkaan aina. Virolainen voitti tuolloin taiston Karjalaista vastaan puolueensa presidenttiehdokkuudesta.

Aina niin kovin huvittavaa on, kun nämä katkerat sivuäänet tulevat esiin vaalien jälkeen. Tullaan puhumaan politiikkaa, vaikka omasta puolueesta ei löytynyt äänestyskelpoista ehdokasta. Ellet sitte Juntta Gran hyväksy, että puolueesi tulevaisuus makaa Henri Vähäkainun harteilla.

-Teemu Sikari